RIP FI & S MVA Ashfield Peardrop

8.10.2011-16.11.2016

Eilen iltaruokia jakaessa Pera ei enään tuttuun tapaan tullut hakemaan iltatuoreitaan, vaan oli nukahtanut ikiuneen. Nuku hyvin pappamarsu <3

Huolia ja uusia koteja etsiviä marsuja

Tämä vuosi alkoi huonosti ja näköjään vuosi loppuu myös yhtä huonosti, jos ei huonomminkin. Kauhuksemme huomasimme, että marsuhuoneen katon läpi vuotaa vettä asuntoon ja huoltomiesten tullessa tarkistamaan asiaa selvisi syyksi että koko kerrostalon katto on niin huonossa kunnossa, että kaikki lumet valuu suoraan meidän ylimmän kerroksen asuntoon. Tämän lisäksi ikkunat vuotavat lumet sisään, mitä ne ei viime vuonna tehnyt, ainakaan näin pahasti. Jo parin päivän aikana kattoon muodostui paksu homekerros kun odotettiin että päästään tositoimiin (koska tietenkin huomattiin asia viikonloppuna päivystysaikaan). Vielä ei remontin laajuudesta ole tietoa asunnon osalta koska aloittivat ihan ulkokatosta, mutta pahalta vaikuttaa ja me ollaan jo ihan valmiita muuttamaan.

Onneksemme satuimme löytämään ihan kivan kolmion sopivalla vuokralla, jonne sai eläimiäkin ottaa (aina tahtoo olla kielletty), tosin tilaa tulee olemaan vähän vähemmän. Asunto kuitenkin vapautuu vasta ensivuoden puolella, joten jos ei me, niin ainakin eläimet joutuvat varmaankin evakkoon täältä ennen kuin päästään muuttamaan. Neljäntoista marsun muualle asuttaminen ei tule olemaan helppoa, varsinkin kun uroksista suurin osa asuu yksin. Tämän takia ja koska uusi asunto tulee olemaan ahtaampi on marsulaumassa pakko tehdä muutoksia. Ainakin muutama marsu tulee etsimään uutta kotia. Tyhmä vanha homeinen katto! Meillä oli vaikka millaisia suunnitelmia ja nyt on kaikki pistettävä taka-alalle. Tätä stressin määrää, ihan hirveä tunne!

Myydään:

Aniaras Inside Story
Eng. crest saffron, uros, 2,5v, 40€
Jambo asuu tällä hetkellä yksin. Ujo poika joka varmasti viihtyisi oman uteliaan pikkupojan seurassa tai vielä paremmin tyttölaumassa mikäli uusi omistaja kastroi. Tykkää kuitenkin tutkia lattialla paikkoja, ihmiset vain ovat hiukan jänniä. Tosin tottuisi varmaan paremmin kodissa jossa myös sylitellään enemmän vaikka telkkaria katsellessa.

Aniaras Citrus Twist
Self lemon, uros, 2v, 40€
Paavokin etsii kotia jossa saisi kaverikseen pikkupojan. Ihana, komea poika joka roikkuu häkin reunalla ja yleensä heiniä tarjoillessa pomppii häkin ympäri innosta. Paavo on jo nuoressa iässä kehittänyt itselleen fatty eyen. Ei mitään mikä haittaa marsua, vaan on enemmänkin kosmeettinen haitta.

Aniaras Victoria & Alchemilla
Self saffron naaraat 1,5v & 8kk, yhdessä 90€
Ovat nyt asuneet pari-kolme viikkoa samassa laumassa ja tulevat erittäin hyvin toimeen. Putsailevat ja pussailevat toistensa silmiä ja korvia. Todella uteliaita ja meneviä tyttöjä. Lattialla juoksentelu on ihan parasta! Mieluiten samaan kotiin.

Callisia
Self pe white naaras, 1kk, 60€
Calle on pieni kovaääninen marsunalku. Perinyt isänsä pitkän nenän. Silmäluomet olivat syntyessä pienellä kääntyneet sisäänpäin, mutta ovat nyt jo suht koht mallillaan. Etsii kotia joko yhdessä yllä olevien tyttöjen kanssa tai kotiin jossa jo marsumaista seuraa. Luovutus aikaisintaan 25.11, jolloin on 5 viikkoa.

Kerrothan heti yhteyttä ottaessasi millainen koti sinulla on näille ihanuuksille tarjota. Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla staimioja@gmail.com. Marsut sijaitsevat Loviisassa. Omien menojen mukaan voi kyyti onnistua muuallekin, mutta tämän hetkisessä tilanteessa tuskin ollaan lähiaikoina minnekään lähdössä.

Entiset pienet kasvaa

Babiana 7kk

Nyt kun talossa on taas vauvamarsuja, huomaa hyvin kuinka edelliset pienet onkin jo kasvanut aivan hurjasti! Babiana kehittyy aivan hurjaa vauhtia ja välillä näyttää jo ihan isolta tytöltä, niinkuin esim. ylläolevassa kuvassa. Häkissä mennään nenä aina ihan pitkänä, mutta näin aseteltuna ja varsinkin sivustapäin se ei ole ollenkaan niin pahan näköinen! Muutenhan Babsilla on melko kapeat kasvot ja kaipaisi vähän lisää pyöreyttä, mutta sitäkin toivonmukaan vielä tulossa vähän lisää iän karttuessa. Väri on luonnossa ihan kiva ja vaalea, mikä samalla kyllä kostautuu melkein valkoisella pohjavärillä. 

Alchemilla 8kk

Milla taas on vieläkin ihan pikkumarsu, vaikka on vähän vanhempi. Aikamoinen kopio Martasta, vaikkakin isompi. Se on mieleltään ja ulkomuodoltaan vieläkin aika vauva, mutta sekin ehkä osittain tekee tästä tytöstä niin hauskan <3 Tältä löytyykin jo vähän enemmän pyöreyttä, mutta kostautuukin sitten ei niin kivoilla korvilla. Ihan pahat ne ei missään nimessä ole, mutta itse tykkään eniten dumbokorvista! Väri on jotain lemonin ja saffronin väliltä. Lemonien seassa se erottuu selvästi saffroniksi, mutta muihin saffroneihin verrattuna Millan väri on todella vaalea ja melkein tylsä, pohjaväristä puhumattakaan. 

Bonuksena vielä kuva ihanasta Kamelista <3

Pikkutyöt kulkevat tällä hetkellä kotoisasti nimillä Calle ja Kameli :D Kasvavat hurjaa vauhtia ja lähestyvät jo 200g rajaa. Ilman ongelmia ei kuitenkaan olla selvitty. Callella on silmäluomet kääntyneet sisäänpäin ja tällä hetkellä saa silmätippoja ja olen yrittänyt silmiin hankaavia karvoja ja ripsiä nyppiä pois. Toivotaan, että oikaistuvat näillä keinoilla, jotta pikkumarsu saisi kunnolla pidettyä silmiä auki. Onneksi on tosi reipas ja mussuttaa hurjasti maitoa ja heinää siskona kanssa! <3

C-tytöt

Pikaisia päivityksiä tännekin! Eilen illalla putkahti maailmaan meidän c-poikue. Blogiin ei näköjään ole tullut päivitettyä, että odotetaan pienokaisia. Nämä pienet ovat olleet hurjan odotettuja! Isänä näillä on Juho, eli saatiin lapsenlapsia Hertalle ja jo edesmenneelle, parhaalle Killelle <3 Ei syntynyt crestillistä urosta häkin reunalle roikkumaan, jatkamaan isän ja isänisän jalanjäljissä, vaan maailmaan putkahti kaksi oikein tomeraa pikkutyttöä. Emänä näillä on Pulla. Se on ehdottomasti tyypiltään paras meidän marsuista ja Juholla tuota nenää riittää. Oli siis fiksuin valinta, saadakseni jatkettua lempimarsujeni sukua ja jotakuinkin kivan tasoisia jälkeläisiä ja ihan kivojahan sieltä tulikin. Näiden poikasten jälkeen Pulla jää ansaitulle eläkkeelle ja siirtyy Limpun ja Hertan seuraan nauttimaan ihan vain lemmikkipossuna <3

Pääsinkin tällä kertaa hiljaa seuraamaan vierestä toisen poikasen syntymää. Tuolla miehelläni kun on joku outo kyky (tai lähinnä erittäin hyvä tuuri!) arvata kellolleen oikein koska poikaset syntyvät. Kaksi viikkoa sitten hän ilmoitti, että poikaset syntyvät nyt perjantaina klo 23, ja varttia yli tuli eilen ilmoittamaan että häkistä löytyy jo ainakin yksi poikanen. Miten voi mennä arvaukset näin oikein joka kerta? :D Eipä tarvitse stressata koska poikaset syntyvät, kun tietää jo etukäteen tarkalleen milloin syntyvät ;)

Koska en viitsinyt sen enempää uutta marsuperhettä häiritä, paitsi punnitsin ja tarkisin sukupuolet parin tunnin jälkeen, menikin loppuilta(= yö) nimiä miettiessä. Samalla teemalla jatketaan, eli kasvien tieteellisillä nimillä mennään. Saanko esitellä:

Callisia & Camellia

Callisia 135g

Camellia 123g

Nämä kummatkin kantavat nyt siis punasilmäisyyttä. Poikueseen oli 50% mahdollisuus syntyä punasilmäisiä ja 25% lemonia. On pieni mahdollisuus,että Callisia on pp, eli lemoniin tai safroniin yhdistettäessä syntyy pelkkiä punasilmäisiä, mutta hiukan epäilyttää ettei tuuri nyt ole ihan niin mukana ollut, vaan on Pp, jolloin voi myös syntyä mustasilmäisiä poikasia. Mutta kantaja on jo ihan hyvä alku ja lemonkasvatustani ajatellen parempi kuin cream/pew yhdistelmistä syntyvät pewit, jotka ovat useinmiten PP, jolloin lemoneja ei synny, vaan kantajia ja vasta seuraavassa polvessa on mahdollista syntyä lemoneja.

Nämä ovat kyllä niin hurjan söpöjä! <3

Orimattila 17.9.2016

Olin niin odottanut taas näyttelyihin pääsyä ilmoitettuani marsuja Orimattilan näyttelyihin. Ärsyttävästi kuitenkin aloin loppuviikosta näkemään painajaisia mm. sairaista marsuista (ja karanneista Simo-käärmeistä) ja perjantai iltana tuntui jo siltä ettei ehkä huonosti nukuttujen öiden jälkeen viitsi lähteä minnekään kun tänäänkin joutuu taas yövuoroon lähtemään. Babianan trimmasin pikaisesti illalla ja muuten valmistelin marsut vain sen verran että kehtaa mukaan ottamaan jos aamulla tulisikin lähdettyä. Kellon soidessa meinasinkin vain kääntää kylkeä, mutta jostain sain loppujen lopuksi energiaa nousta ylös, herättää tuon toisen puoliskoni ja pakata marsut autoon.

Pettiin oli ennalta ilmoittautunut vain 14 marsua, mutta paikalle ei saapunut edes sitä (meiltäkin jäi laiskuutta yksi ilmoitettu kotiin). Välillä pet-luokissa on harmittavan vähän osallistujia, nykyään jopa melko useasti. Omasta mielestäni pet-luokat ovat ehkä jopa vielä mukavempia kuin ulkomuodot, koska siinä saa ihan eri tavalla valmistella omat marsut ja voi helpommin pisteisiin vaikuttaa hyvällä ja tarkalla hoidolla. Toivottavasti siis osallistujamäärät nousevat taas jossain vaiheessa pet-luokissa :)

Näyttelyt meni meillä taas aivan loistavasti ja onneksi ei jääty kotiin nukkumaan! Babiana sai ulkomuodossa toiselta tuomarilta ensimmäisen sertinsä, toiselta taas ei mitään. Hirveästi en ollutkaan mitään odottanut, joten se serti oli ihan positiivinen yllätys :)

Petissä Kooka sai taas hurjasti kehuja ollakseen niin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Vähän kiukutti, mutta saatiin kuitenkin 96p, kuma kunnosta ja PPM3! Babianallakin meni erittäin hyvin! Vähän rauhaton laudalla, mutta se ei vissiin tuomaria haitannut antaessaan tytölle 96,5p, kuman turkista ja omaksi yllätyksekseni oli jopa PPM2! Alchemillan arvostelua en kerennyt itse näkemään, mutta saatiin hyvät 95p. ja kuma pikkukohdista. Siis aika huippumarsuja! Toivotaan että pysyvät nyt näin kivassa kunnossa. Jossain vaiheessa (parin vuoden iässä) näistäkin varmaan tulee sellaisia löysiä pulleroita, mitä meidän marsulasta suurimmaksi osaksi löytyy ;) Ihan kivoja, muttei sellaisia jotka kahmisivat mitään sijoja pet-luokissa.

Sponsorina näyttelyissä oli Hankkija ja se näkyi palkinnoissa! Sijoittuneet saivat isot säkit heinää ja muuten jaettiin ahkerasti pieniä purupaaleja. Me tuotiin kotiin peräti viisi ProHayn heinäsäkkiä kun Almond'sin Lea lahjoitti meille omat palkintonsa, kun niitä ei oikein junissa raahata muiden tavaroiden lisäksi. Kiitos niistä! Hiukan kotona jännäsin, että saako nämä kaikki paalit nyt heittää menemään. Vuonna nakki ja keppi ProHayn heinä oli pelkkää silppua, jossain vaiheessa tämän jälkeen olen paalin tai pari ostanut, mutta laadussa ei ole ollut kehumista. Yllätys oli positiivinen kun kokeiluksi yhden paalin avasin ja sisällä oli vihreää, lehtevää ja jopa hyvän tuoksuista heinää. Ihan ulkonäöllisesti verrattavissa meidän tämän hetkisiin paaleihin. Nyt kelpaa mussutella! :) Noita 1 kilon purupaalejakin tuli sen verran että saa varmaan yhden kerran siivottua kaikki häkit. Siitä vaan muoveja repimään auki!

Myös Alnus bongattiin kaverinsa kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyissä. Toivottavasti omistajaa nyt näyttelykärpänen puraisisi, vaikka päivät saattavatkin tuntua hiukan pitkiltä.

Painoja

Tänään punnitsin kaikki marsut. Viime vuonna tuli harvoin punnittua, vain silloin kun joku tuntui kopeloidessa hurjasti muuttuneen. Tilasin alkuvuodesta Ifolorilta itselleni kalenterin jossa on ottamiani marsukuvia ja siihen on nyt tullut hurjasti pistettyä kaikkea muistiin. Kerran kuukaudessa painot, astumiset, lasketut ajat, näyttelyt yms. Toisaalta kaikki nämä löytyvät myös kännykästäni (paitsi painot), mutta onpa jossain muuallakin sitten tallessa. Painot olivat kaikilla paitsi Peralla noussut vaihdellen 20-100g, joka on ihan hyvä juttu. Jossain vaiheessa oli kaikilla paino tippunut ja vähän laihan tuntuisia kun heinä oli vähän huonompaa. Nyt kun löytyi taas hyvää heinää, näkyy se myös positiivisesti marsuissa :)

Kooka on pitkästä aikaa saannut nostettua painonsa yli 1000g! Se on nyt hyvällä tavalla muhkea. Normaalisti sen paino pysyy aikalailla 900g tienoilla ja tipahtaa siitä heti alemmas jos pellettejä säännöstelee liikaa tai jos ei ole Kookan makuun sopivia. Nyt Kookalla ja kaikilla tytöillä on ollut suht vapaa pääsy pelletteihin koska joukossa on kasvavia neitejä, mutta eipä ole nuo vanhemmatkaan ihan hirmuisesti lihonneet. Martta on ollut hurjan pienikokoinen ja sillä kesti hurjan kauan päästä 800g paremmalle puolelle. Nyt 13kk iässä se painaa n. 900g ja enempää ei tarvitsee painon nousta sen rupeamatta läskistymään. Tämän ja aikaisempien stressihilseilyiden takia se ei poikasia saannutkaan, vaikka ihan nätti tyttö onkin. Mikään todella pienihän se ei ole ja saffronit vissiin muutenkin ovat vähän pienikokoisempia (Liski joka samaa sukua on myös vain n. 950g), mutta tuntui kuitenkin parhaimmalta antaa olla.

Pikkutytötkin kasvavat. Alchemilla lähenee pikkuhiljaa nyt 6kk iässä 700g ja on oikein tiukka pakkaus. Babiana painaa jo 5kk iässä 780g, mutta on vähän sporttisempi kropaltaan, kuten Helmikin oli. Ihan on äitiinsä tullut tämä neiti :) Hurjan nopeasti nämäkin pienet kasvavat. Ehkä jopa vähän liian nopeasti.

Ainoa jolla paino on tippunut on Pera. Tämän ja Paavon yhteiselo ei enää toiminut ja nyt tällä hetkellä jakavat häkkinsä väliseinällä. Liian helposti en halua luovuttaa urosparien kanssa, mutta Peran tilanne meni siihen että se makasi vain yhdessä nurkassa ja kiljui kun Paavo tuli lähellekään. Aina kun se yritti pois jahtasi Paavo sen takaisin. Siinä vaiheessa kun Peralle ei enää ruoka maistunut ja kökki omassa nurkassaan ihan apaattisena oli väliseinä pakko laittaa. Nyt on pappa taas oma itsensä, nukkuu rentona päikkäreitä ja tulee ruoka-aikaan häkin reunalle roikkumaan <3 Harmittaa kyllä vietävästi. Nyt on kolme aikuista urosta yksin istumassa, onneksi kaksi nyt sentään erotettu vain väliseinällä. Ei yhtään kiva tilanne.

Tänään on myös leikattu 168 marsukynttä! :)

Porkkanan naatteja!

Yksi päivä syötiin myös mustikoita

Jäi uudet herkkuheinät häkin eteen, ja Liski etevänä ja
 aina niin uteliaana päätti hypätä häkistään muita
ennen heiniä maistelemaan. Kyllä kelpasi :)

Riitapukarit

Me ollaan pikkuhiljaa palattu kotiin mökkireissulta ja on ihanaa saada olla taas kotona, vaikka mökkeileminenkään ei mikään huono vaihtoehto ole. Sää ei ihan ollut puolellamme. Aurinko kyllä paistoi aina välillä pilvien takaa, mutta meren rannalla tuuli niin kovasti että ulkona sai käyttää toppatakkia ja sisälläkin ohuempi takki oli käytössä vaikka puut oli laitettu takkaan palamaan.

Ihan rauhassa ei kuitenkaan saatu mökkeillä, vaikka luotettavimmista luotettavimmat eläinvahdit, eli vanhempani pitivät eläinlaumasta huolta poissaollessamme. Jo ensimmäisenä päivänä jouduttiin viemään Elvis takaisin kotiin, kun sen mökkeilystä ei tässä tuulessa oikein tullut mitään. Elvis kun on sellainen kissa joka mieluusti tulee mukaan ihan minne vaan jos vaan saa ja on kokoajan reipas oma itsensä. Tuuli ja kaikki siitä aiheutuva melu oli kuitenkin liikaa tällä kertaa, joten vietiin pikkukissa kotiin.

Muiltakaan ongelmilta ei vältytty kun tiistaina oli tullut soittoja ja viestejä hurja määrä jossa kehotettiin soittamaan heti takaisin. Pahinta tietenkin peläten soittamaan vanhemmille. Onneksi mitään hengenhätää ei ollut. Pera ja Paavo olivat onnistuneet jotenkin irrottamaan pleksiseinän, jonka seurauksena Pera löytyi naaraiden aitauksesta. Siinä oli sitten pakko ottaa ja ajaa kotiin auttamaan etsimään kaikkien kermapeppujen seasta se oikea kun "näillä kaikillahan on tissit". Kotiin päästyäni oli kuitenkin karkuri jo tunnistettu ja pistetty toiseen häkkiin. Toivotaan vaan ettei mitään vahinkoa ole sattunut, ainakin Kooka huristeli siihen malliin, että sen ohi on tuskin helposti tyttöjen luo päästy.

Pistin Peran ja Paavon toiseen häkkiin, tuohon hätään kun ei vanhaa saannut kunnolla korjattua kestäväksi. Tunnin seurasin poikien menoa ja kun vihdoinkin kävivät yhdessä makoilemaan pienten jahtausten ja hampaiden kalisutteluiden jälkeen pääsin palaamaan mökille. Onneksi mökki oli vain n. 15min ajomatkan päästä vuokrattu.

Näköjään rauha ei kestänyt pitkään koska illalla olikin jo seuraava häkki tuhottu ja jompikumpi pojista taas tipahtanut naaraiden luo. Miten ne on onnistunut tuhoamaan kaksi kerrosta ja juuri silloin kun itse on poissa? Lopuksi oli pakko siirtää naaraat vähän ahtaasti ylähäkkiin asumaan ja Pera ja Paavo alas. Hurja hampaiden kalistelu ja jahtaaminen. Huoh. Liekö Paavo yrittänyt vallankaappausta nyt kun Pera on jo vähän iäkkäämpi ja sitä saa välillä olla jo ihan herättelemässä päiväuniltaan. Nyt vielä sekotti nuo tyttöjenkin hajut enemmän poikien päät. Koskaan ei näillä pojilla mitään suurempia riitoja ole ollut. Vielä tätä kirjoittaessa on kavereilla välit vähän kireällä, toivottavasti sopu kuitenkin syntyy uudelleen. Tänään onkin porailtu varmuuden vuoksi uusia pidikkeitä plekseille ja nyt pitäisi kyllä pysyä paikallaan!

Muutakin vähän haikeaa on tapahtunut, kun Helmikin muutti loppujen lopuksi uuteen kotiin. Sain kyselyä jos vielä olisi jotain marsuja myynnissä ja koti vaikutti niin hyvältä, että Helmi saikin lähteä sinne viettämään "eläkepäiviään". Helmille ei enää ollut toisia poikasia suunnitteilla ja jossain vaiheessahan jostain on kuitenkin luovuttava, jotta marsumäärä kasvatuksen takia ei kasva liian isoksi. Hyvä koti kun on tiedossa, niin helpompi päästää lähtemään, vaikka vähän surku ja ikävä tuota ihanaa marsuneitiä jäikin <3 On se niin eri asia luopua jostain joka on asunut täällä kauemmin, kuin luovutusikäisestä poikasesta, jonka myyntiin on varautunut jo alusta lähtien. Heihei, Helmi <3

Loppuun vielä alkukesästä otettuja kuvia, joita en vielä koneelle ollut kerennyt ladata. Älkää hirveästi häiriintykö likaisista plekseistä. Niitä saisi melkein olla pesemässä joka päivä jos haluaisi että ne pysyvät ihan puhtaina.

Kesäloman kuulumisia

Joku varmaankin jo huomasi, että blogin ulkoasu on kokenut hiukan muutoksia. Hiukan piti kesäisempiä värejä pistää blogiin, mutta siinä sitten sekoiltuani koodien kanssa tarpeeksi, oli fiksumpaa vain vaihtaa kokonaan uuteen. Tämän tottumiseen tulee kyllä menemään hetki, vanha oli niin kiva ja kerkesikin olemaan käytössä todella kauan. Myös marsujen esittelysivujen kuvat tuli vaihdettua varmaan n. kuukausi sitten ja sainpa eilen myös tuon Marsujen koti-sivun kirjoitettua valmiiksi. Sivupalkissa näkyvät instagram-kuvatkin näkyvät ja päivittyvät taas sitä mukaan kun uusia kuvia tulee lisättyä. Oli jossain vaiheessa lopettanut toimimisen. Pientä hienosääntöä siis blogin puolella tapahtunut :)

Muuten arki rullaa marsulassa tuttuun tapaan. Muutama viikko sitten Bromus löysi itselleen kodin, jossa se saa vielä hiukan kasvaa ja sen jälkeen pääsee kastroitavaksi ja saa nauttia naisseurasta :) Alnus jäi vielä kotiin, mutta seuraavana päivänä siitäkin tuli kyselyä. Valitettavasti ongelmilta ei säästytty, kun olin kerennyt Alnuksen siirtämään yksin asuvan Jambon seuraksi, mutta kunnon tappeluhan siitä tuli! Ensin näytti siltä että selvittiin vain puremahaavoilla, mutta parin päivän päästä Alnuksen nivusiin oli muodostunut paise. Matkattiin siis Linnunmäkeen jossa määrättiin aluksi kipulääkettä ja antibiootit. Paise ei kuulemma ollut vielä niin selvä ja kyse oli enemmänkin turvotuksesta. Viikon päästä käytiinkin sitten uudestaan ja tällä kertaa turvotus oli laskenut ja paise muodostunut kunnolla, joten pääsivät sen rauhoituksessa tyhjentämään. Kipulääkitystä ja ab-kuuria jatkettiin ja paisealuetta putsailtiin viikon ajan. Eilen oli kontrolli ja ainakin kaikki mätä oli pysynyt poissa. Hiukan vielä kudosnestettä tuli ulos ja paise aukaistiin kunnolla vielä kerran, koska jos sen olisi nyt antanut umpeutua kunnolla, olisi kuulemma uusiutunut jossain vaiheessa. Eli vielä viikko jatkuu Alnuksella hoidot. Alnus pääsi kuitenkin illalla jo tutustumaan uuteen kotiinsa jossa hoidot jatkuvat. Me lähdemme mökkeilemään, joten pikkumarsun hoito olisi tullut todella vaikeaksi. Sen lisäksi uusi perhe oli jo saannut hurjan pitkään odottaa Alnuksen parantumista (odottavan aikahan on tunnetusti pitkä) ja ehdottivatkin, että voivat Alnuksen jo heille hoitoon ottaa. Parempi kaikin puolin siis näin :) Alnus tulee vielä seuraavalla viikolla meidän kanssa kontrolliin kun käydään Elvis-kissa kastroimassa ja sen jälkeen toivonmukaan voi jatkaa kasvamista isoksi pojaksi uuden kaverin seurassa ilman mitään ongelmia.

Nyt mietinnässä on vielä Jambon tilanne kun se joutuu yksin asumaan. Jossain vaiheessa se asui Kookan kanssa, mutta Kookan silmät kun tahtovat välillä nykyyän hiukan vuotaa, on sen parempi asua Hertan hellässä huomassa kun se aina ennenkin Kookan silmiä ja korvia nuoli <3 Muutenkin Kooka-papan on kivempi viettää vanhuusvuosiaan tyttöjen joukossa. Voi sitä hurinaa ja purinaa. Ensin mietin Jambon myymistä, mutta tällä hetkellä on kallistuttu enemmän kastroinnin puoleen. Toinen hurisija olisi ihan hyödyllinen tyttöjen sekaan, mutta mietitään vielä.

Mitäs muuta? Tytöt asuvat kaikki tällä hetkellä samassa laumassa ja alimmasta häkistä on otettu toinen pleksireuna pois ja tiloja jatkettu taikisaitauksella. Näin jatketaan vielä hetki, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus taas jakaa tytöt pienempiin laumoihin. On kyllä ollut kiva seurata niiden laumakäyttäytymistä isommassa laumassa. Niin hauskoja! Tuo aitaus vaan on niin tiellä siinä suoraan häkin edessä, että pikkuhiljaa alkaa ärsyttämään papanoiden seassa kävely.

Me jatketaan lomailua! Ihanaa vihdoinkin viettää kunnon pitkää kesälomaa! Viime kerrasta onkin varmaan jo yli viisi vuotta. Kesät kun on aina mennyt töissä, ja korkeintaan viikon tai pari on saannut lomailla. Nyt nautitaan kuukauden lomasta ihan kunnolla! :)

Viitaila 30.7.2016

Viitailassa järjestettiin kesänäyttelyt ja sinne matkattiin pienen marsulauman kanssa. Näyttelyt olivat kaksipäiväiset ja paikanpäälle olisi saannut jäädä yöksi, mutta itse olin ilmoittanut marsut vain lauantaille.

Oli kyllä mukava paikka ja sääkin oli suurimmaksi osaksi aurinkoinen vaikka kotimatkalla pari sadekuuroa meidät yllätti. Ihanaa oli aamuauringossa ajella peltomaisemia ihastellen melkein koko matka, moottoriteitä kun on tullut tuijoteltua ihan tarpeeksi. Tuo toinen puoliskoni joka myös uhrautui mukaan olisi ehkä mielummin viihtynyt jossain missä olisi päässyt vaikka kauppoja kiertelemään, mutta omasta mielestäni tällaiset paikat ovat varsinkin kesäisin paljon mukavempia. Onneksi oli kannettava mukana niin ei jäännyt toisella päivä ihan tylsäksi.

Näyttelyt menivät mielestäni ihan hyvin vaikka mukaan kotiin ei muuta tullut kuin vain yksi ruusuke. Pisteet olivat kaikilla sitä normaalia mitä yleensäkin ja palaute marsuista todella mukavaa. Palkintoja ei taidettu muutenkaan petissä jakaa kuin vain sijoittuneille ja yhdelle muulle. Pidin hurjasti tuomarin tyylistä kertoa vähän omia mielipiteitään yleisölle marsuista arvosteluitten jälkeen ja jokainen marsu sai hurjasti kehuja jostain. Tykkäsin! :)

Babiana - 94p.
Alchemilla - 95p, PPM5!
Pulla - 92p.
Hertta - 93p.
Kooka - 94p.

Babiana osallitui myös ulkomuotoon ja sai sieltä kuman. Muuta en ollut odottanutkaan, koska se on tällä hetkellä todella luiseva ja pitkulainen nuori. Tuomarikin kommentoi että kehittyy vielä. Toivotaan vaan että kehittyisi oikeaan suuntaan ;)

Näyttelyssä ei hirveästi osallistujia ollut ja ihanasti jo kolmen aikaan päästiin kotiin lähtemään. Mukana oli myös Bambusa joka jäi yöksi ja sunnuntaina lähti Lean matkassa Ouluun Almond's-marsulaan. Enään ei kotona olekaan myytävistä poikasista kuin vain Alnus jolle myös on koti tiedossa, mutta sairastelee tällä hetkellä ja nyt vain toivotaan että pieni paranee pian.

Alchemilla PPM5!

Bambusasta viiminen kuva ennen uuteen kotiin lähtöä.

RIP Hampsteri

Pikkuinen Hampsteri löytyi häkistä silmä aivan harmaana ja pullistuneena melkein ulos silmäkuopastaan. Lääkärissä epäiltiin glaukoomaa (silmänpainetauti) ja kivuliaaseen tautiin ei muuta hoitokeinoa olisi ollut kuin silmän poisto. Hampsterin kohdalla ainoa järkevä teko oli päästää pieni kivuistaan. Nuku hyvin the Hampsteri <3

Wannabe Salassa Pidettävä
28.10.2014-20.07.2016

Itäkeskus Faunatar 18.6.2016

Kylläpäs aika menee nopeasti, eikä bloginkaan päivitykselle tahdo löytyä aikaa tai jaksamista. Mitään ihmeempiä ei kuukauden aikana ole kuitenkaan tapahtunut marsurintamalla, joten eipä ole kyllä kirjoitettavaakaan ollut.

Viime viikonloppuna kuitenkin vihdoinkin käytiin pitkästä aikaa näyttelyissä. Johan viime kerrasta olikin jo lähemmäs 8 kuukautta. SMY järjesti petnäyttelyt Itäkeskuksen Faunattaressa ja oli kyllä mukavan pienet näyttelyt mukavassa paikassa. Aamulla hurja sadekuuro yllätti matkalla ja teki jo mieli kääntyä takaisin, kun en muutenkaan pääkaupunkiseudulla tykkää ollenkaan ajaa, mutta onneksi sää hiukan parani loppumatkaa kohden.

Mukana oli Kooka, Paavo ja pikkutytöt Alchemilla ja Babiana. Kaikilla meni oikein mukavasti ja näyttelyyn valmistautumistaidotkin olivat vielä tallella.

Paavo - 95p, kuma (turkki)
Kooka - 95,5p, PPM3!
Alchemilla - 95,5p, kuma (kunto)
Babiana - 96p, kupa ("melkein sijoittunut", pääsi PPM-pöydällä käymään, muttei sijoittunut)

Päiväkään ei hurjan pitkäksi venynyt joka oli kyllä kiva juttu! :) Pikkutytöt pärjäsivät oikein mukavasti ja olivat tuomarin mielestä hurjan kivan luonteisiakin. Rauhallisia, mutta kuitenkin pikkumarsujen tapaan hurjan uteliaita. Kookankin piti jäädä jo "eläkkeelle" näyttelyhommista vuosi sitten valmistuttuaan Eliittipetiksi, mutta kun se vaan paranee vuosi vuodelta <3 Kookalla on aina ollut hurjan vaikeaa käyttäytyä (ainakin kotona) ja painokin on aina ollut vaikea pitää hyvänä. Nyt Kooka on kuitenkin ollut jo hetken sellainen mukavan massakas ja kiltti marsuherra joten pakkohan se oli mukaan ottaa. Ja se kyllä kannatti ;) Hassu Kooka kuukautta vaille neljä vuotias ja nyt se vasta päätti että on hyvä ikä ruveta kasvattamaan massaa. Tässä iässä yleensä meillä on jo ruvennut muut marsut lössähtämään. Tätä menoa jos Kooka jatkaa on se aikamoinen bodyman viisi vuotiaana ;) <3

Kooka pesun jälkeen perjantai-iltana.

Kooka ja ruusuke :)

Lauantai-iltana lähtivät myös Allamanda ja Brassica uuteen kotiin. Oli kyllä hiukan haikeaa luopua näistä tytöistä, mutta pääsivät kyllä huippu kotiin :) Ovatkin jo kuulumisien mukaan kotiutuneet oikein hyvin ja tutkiskelivat jo reippaina vapaana huoneessa paikkoja. Ikävähän niitä jää, mutta alkoihan tyttöjen häkissä olemaan jo vähän ahdasta kun nämä pienet niin hurjaa vauhtia kasvavat. Bambusakin on jo oman kodin löytänyt mutta lähtee vasta ensikuun lopussa. Vielä olisi saffronpojat ilman omaa kotia. Eivätköhän nekin löydä vielä sopivan kodin jostain jossain vaiheessa :)

Ihania pikkulemoneita. Ai että, tykkään tästä väristä <3

Pakko lisätä vielä Elviksestäkin kollaassi, kun se on niin huippumahtava tyyppi! <3

Uusi marsuvahti ja marsupyllyjä

Isä ja pojat <3

 Marsurintamalla on ollut taas hiukan tylsää. Martta päätti vissiin juuri samana päivänä kuin viime postauksen kirjoitin, ruveta hilseilemään korvista ja siitä levisi sitten koko marsuun. Pahinta peläten tietenkin silsa mielessä ja oli pakko ilmoittaa pikkumarsuista kiinnostuneille, ettei täältä pikkumarsuja lähde näillä näkymin vielä uusiin koteihin. Muille marsuille ei kuitenkaan ilmennyt mitään oireita. Käytiin Linnunmäessä tarkastuksessa, ja tyrmäsivät kyllä aikalailla heti silsapelkoni. Ihan saatiin kaksi lääkäriä Marttaa tarkistamaan ja olivat sitä mieltä että syynä on ennemminkin joku stressitekijä joka on hilseilyn laukaissut. Varsinkin kun ollaan juuri loisrumba tehty ja Martta muutti uuteen laumaan myös samoihin aikoihin kuin oireet ilmenivät. Tänään tarkastellessani turkkia oli hilseily huomattavasti vähentynyt ja ehkä voidaankin huokaista helpotuksesta. Vielä en kuitenkaan uskalla pikkumarsuja maailmalle päästää, vaan odotellaan vielä oireiden kokonaan katoamista Martalta ja ehkä vähän kauemmin ettei tule takaisinkaan, vaikka muilla ei oireita olekkaan. Olisi ihan kamalaa vahingossa myydä sairaita eläimiä eteenpäin.

Marsut muuttivat myös olohuoneesta omaan "marsuhuoneeseen". Meidän isompi makuuhuone on toiminut melko epäaktiivisena bilishuoneena, ja vihdoinkin suostui tuo toinen puolisko pienentämään tilojaan niin, että jaettiin huone kahtia. Marsuhäkki jakaa nyt huoneen niin, että n. 2/3 on bilishuoneena ja 1/3 marsujen omaa aluetta. Ei mitenkään hirveästi tilaa, marsuhäkin ja seinän väliin jäi n. 1,5 metrinen käytävä. Alla olevan karvaisen syyn takia oli pakko siirtä marsut pois olohuoneesta ihan turvallisuuden takia. Onneksi ovea voi kuitenkin pitää auki kun ollaan kotona ja marsut ovat sen verran lähellä, etteivät ole ollenkaan eristyksissä arjen touhuilusta. Tämän lisäksi ollaan siivottu, siivottu ja siivottu vähän lisää. Jokapuolelta olohuonetta löytyy vieläkin purua.

Tässä muutama kuva lauantaina meille muuttaneesta, kauan odotetusta marsuvahdista. Pieni ragdoll-pentu Elvis. Martan hilseily sai jo pelästymään, että jäikö tämäkin nyt vain haaveeksi, mutta lääkärissä oltiin niin vakuuttuneita että lähdettiin eilen pientä miestä hakemaan. Kissasta olen haaveillut niin hurjan kauan ja vihdoinkin sen hankkiminen oli mahdollista. Kasvattajalta haluttiin kissamme hankkia ja katseltiinkin ja kyseltiin vähän kaikenlaisia. Lopuksi tämä ihana pieni sulatti sydämet kun käytiin sitä katsomassa ja hurja odotus alkoi, että tulisi luovutusikään. Vihdoinkin! On kyllä ihana kehrääjä ja koko ajan on tultava ihan viereen nukkumaan. Meinaa surku tulla kun joutuu yksin jäämään. Koko viime yön nukkui sängyssä, kehräten kovaan ääneen. Nytkin tahtoo hurjasti osallistua blogin kirjoittamiseen ja painelee näppäimistöä, hassu <3

Vappua on vietetty simaa juoden, Elvistä ihastellen ja parin marsupojan pyllyjä pesten. Aurinkokin oli niin mukavasti lämmittänyt parvekkeen, että raivattiin se osittain kesäkuntoon ja tytöt pääsivät pitkästä aikaa jaloittelemaan! Martan oireiden alettua jäi marsujen hoito ihan minimiin, mutta nyt on taas ukaltanut palata normaaliin arkeen. Tarkoitus on pitää tytöt ja Kooka isona laumana parvekkeella kesällä, kunhan kelit lämpenevät, tai siihen asti kunnes lasitettu parveke kuumuu liikaa. Jaloittelu-alueeksi kuitenkin jää mikäli ei 24/7 onnistu pitämään. Oli kyllä sellaista menoa, että oksat pois! Kaikki pienet ja isot pukittelivat minkä kerkesivät ja oli kyllä niiiiin hurjan hauskaa <3 Olisi pitänyt videokuvata, mutta sen sijaan räpsin ihan normaaleja kuvia kun on helpompi lisätä tänne blogiin.

Limppu näyttää pienille miten heinälaatikkoon mennään :D

Korvien ja jalkojen asennosta päätellen Hertta on juuri laskeutunut tai lähdössä lentoon :)

Hertan hassu ruokailutyyli kun laatikkoon ei mahtunut :D

Lisää marsupeppuja <3

Joku todella onnellinen marsupylly laskeutumassa <3