Ihan rauhassa ei kuitenkaan saatu mökkeillä, vaikka luotettavimmista luotettavimmat eläinvahdit, eli vanhempani pitivät eläinlaumasta huolta poissaollessamme. Jo ensimmäisenä päivänä jouduttiin viemään Elvis takaisin kotiin, kun sen mökkeilystä ei tässä tuulessa oikein tullut mitään. Elvis kun on sellainen kissa joka mieluusti tulee mukaan ihan minne vaan jos vaan saa ja on kokoajan reipas oma itsensä. Tuuli ja kaikki siitä aiheutuva melu oli kuitenkin liikaa tällä kertaa, joten vietiin pikkukissa kotiin.
Muiltakaan ongelmilta ei vältytty kun tiistaina oli tullut soittoja ja viestejä hurja määrä jossa kehotettiin soittamaan heti takaisin. Pahinta tietenkin peläten soittamaan vanhemmille. Onneksi mitään hengenhätää ei ollut. Pera ja Paavo olivat onnistuneet jotenkin irrottamaan pleksiseinän, jonka seurauksena Pera löytyi naaraiden aitauksesta. Siinä oli sitten pakko ottaa ja ajaa kotiin auttamaan etsimään kaikkien kermapeppujen seasta se oikea kun "näillä kaikillahan on tissit". Kotiin päästyäni oli kuitenkin karkuri jo tunnistettu ja pistetty toiseen häkkiin. Toivotaan vaan ettei mitään vahinkoa ole sattunut, ainakin Kooka huristeli siihen malliin, että sen ohi on tuskin helposti tyttöjen luo päästy.
Pistin Peran ja Paavon toiseen häkkiin, tuohon hätään kun ei vanhaa saannut kunnolla korjattua kestäväksi. Tunnin seurasin poikien menoa ja kun vihdoinkin kävivät yhdessä makoilemaan pienten jahtausten ja hampaiden kalisutteluiden jälkeen pääsin palaamaan mökille. Onneksi mökki oli vain n. 15min ajomatkan päästä vuokrattu.
Näköjään rauha ei kestänyt pitkään koska illalla olikin jo seuraava häkki tuhottu ja jompikumpi pojista taas tipahtanut naaraiden luo. Miten ne on onnistunut tuhoamaan kaksi kerrosta ja juuri silloin kun itse on poissa? Lopuksi oli pakko siirtää naaraat vähän ahtaasti ylähäkkiin asumaan ja Pera ja Paavo alas. Hurja hampaiden kalistelu ja jahtaaminen. Huoh. Liekö Paavo yrittänyt vallankaappausta nyt kun Pera on jo vähän iäkkäämpi ja sitä saa välillä olla jo ihan herättelemässä päiväuniltaan. Nyt vielä sekotti nuo tyttöjenkin hajut enemmän poikien päät. Koskaan ei näillä pojilla mitään suurempia riitoja ole ollut. Vielä tätä kirjoittaessa on kavereilla välit vähän kireällä, toivottavasti sopu kuitenkin syntyy uudelleen. Tänään onkin porailtu varmuuden vuoksi uusia pidikkeitä plekseille ja nyt pitäisi kyllä pysyä paikallaan!
Muutakin vähän haikeaa on tapahtunut, kun Helmikin muutti loppujen lopuksi uuteen kotiin. Sain kyselyä jos vielä olisi jotain marsuja myynnissä ja koti vaikutti niin hyvältä, että Helmi saikin lähteä sinne viettämään "eläkepäiviään". Helmille ei enää ollut toisia poikasia suunnitteilla ja jossain vaiheessahan jostain on kuitenkin luovuttava, jotta marsumäärä kasvatuksen takia ei kasva liian isoksi. Hyvä koti kun on tiedossa, niin helpompi päästää lähtemään, vaikka vähän surku ja ikävä tuota ihanaa marsuneitiä jäikin <3 On se niin eri asia luopua jostain joka on asunut täällä kauemmin, kuin luovutusikäisestä poikasesta, jonka myyntiin on varautunut jo alusta lähtien. Heihei, Helmi <3
Loppuun vielä alkukesästä otettuja kuvia, joita en vielä koneelle ollut kerennyt ladata. Älkää hirveästi häiriintykö likaisista plekseistä. Niitä saisi melkein olla pesemässä joka päivä jos haluaisi että ne pysyvät ihan puhtaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti