Arkikuvia

Ivan

Paavo

Paavo ja tytöt

Paavo ja Limppu

Elli

Kameli

Pulla, Babs ja Limppu

Vähän arkisempia kuvia meiltä pitkästä aikaa. Kameli voi vieläkin ihan hyvin leikkauksen jälkeen. Onhan se vieläkin melko laiha, eikä imetys varmasti helpota asiaa ollenkaan. Neiti on kovassa tarkkailussa koko ajan. Tikit oli yhdessä vaiheessa vähän revitty ja näytti siltä että haava alkoi vähän erittämään. Parin päivän putsailun jälkeen näytti taas paremmalta. Toivotaan, että haava paranee nyt hyvin, eikä mitään paiseita yms rupea muodostumaan, jos sinne jotain vielä jäikin.

Pikkuinen Elli on erittäin ihastuttava ja reipas pikkutyttö. Ja niin nätti, ihan kuten äitinsäkin <3 En malta odottaa että hänkin kasvaa vähän lisää.

Kevätkin on jo tulossa ja meillä tulee olemaan niin jännä kevät, että en millään malta odottaa! Hurjan isoja asioita tulee tapahtumaan. Niistä lisää sitten kun kaikki on valmista. Tästä keväästä ja kesästä ei voi tulla muuta kuin hyvä! Toivotaan vaan että lumet sulaisivat nopeasti pois.

E-poikue & Tuulos 17.3

Torstaina syntyi meidän kuudes poikue. Kameli pyöräytti maailmaan ihanan ja tomeran creamtytön. Valitettavasti ei selvitty ilman ongelmia ja seuraava poikanen olikin tulossa ulos ihan väärässä asennossa. Yrityksistä huolimatta, kotikonstein ei pystynyt millään auttamaan ja meidän oli pakko lähteä hakemaan apua eläinlääkäristä. Kameli joutui keisarinleikkaukseen ja kuin ihmeen kaupalla se selvisikin, vaikka itse olin jo varautunut pahimpaan. Jumissa ollut poikanen ei tietenkään selvinnyt, mutta sitä en ollut odottanutkaan, tarkoitus olikin yrittää saada Kameli kuntoon. Leikkauksen jälkeen Kameli on ollut yllättävän reipas ja huolehtinut pikkuisestaan täysin sydämin <3 Kameli osaa välillä olla melko jääräpäinen ihmisiä ja muita marsuja kohtaan, mutta omille poikasilleen se on ollut mitä täydellisin mamma. Vähän on tullut tukiruokittua neitiä, koska ruokahalu ei ihan ole ollut kohdillaan, mutta se on kuitenkin koko ajan syönnyt jotain omatoimisestikin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sekä mamma että poikanen selviävät, mutta ihan vielä en uskalla hurrata.

Kylläpä nämä marsut on saannut omistajansa niin kasvattamaan harmaita hiuksia, heittämään tuhansia euroja hoitoihin (juuri tuli laskettua paljon rahaa on mennyt viimeisen reilun vuoden aikana - paljon!) ja itkemään silmät päästään. Mutta kyllä sitä lopuksi taas muistaa miksi se on vaivan arvoista kun marsulassa pikkuvauva pukittelee onnessaan kun maistaa ensimmäistä kertaa heinää ja vanhemmat marsut roikkuvat häkin reunalla kerjäämässä rapsutuksia. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun näkee marsujen hymyilevät suukkosuut <3

n. Elodea, 130g

Lauantaina oli myös Tuuloksen näyttelyt. Mukaan lähti Babs, Paavo, Doodia ja Derris. Ivankin oli ilmoitettu, mutta se jäi loppujen lopuksi kotiin. Meillä meni oikein hyvin! Doodia oli ulkomuodossa ROP2 sertillä, vaikka sillä on vähän vaalea buffväri. Derriskin sai sertin. Se mitä lähettiin hakemaan saavutettiin! Petissä saatiin hyvät pisteet ja arvostelut, vaikka loppujen lopuksi vain Babiana sai kuman. Aina ei voi sijoittua ;) Pettiin valmistelut menevät nykyään jo ihan rutiinilla, mutta saatiin kuitenkin muita hyviä vinkkejä tuomarilta lähinnä kotona kokeiltavaksi ja mietittäväksi. Huippua oli myös se, että marsut saivat kaikki erittäin hyvää palautetta turkistaan, vaikka yhtäkään en ollut pessyt ennen näyttelyitä (osaa vain vähän trimmannut). Sama myös viime näyttelyissä, joihin pesin vain aikuiset urokset. Kyllähän se mieltä lämmittää kun marsut ovat niin hyvässä kunnossa jo koko ajan kotona, että tarvii melkein vain häkistä napata niin se on siinä. Että mä tykkään mun marsuista <3