Eläinlääkärikäynti

Tänään käytiin Killen ja Kinkun kanssa eläinlääkärissä. Ite stressasin ihan hirveästi, mua inhottaa niin kaikki rauhotukset ja nukutukset, mutta hyvin meni kuitenkin.

Kinkun käveleminen näytti eilen vähän paremmalta, mutta tänään oli taas selvästi vaikeampi kävellä. Ell totesi jalkaa hetken väänneltyään, että kipu tulee selvästi polvesta. Ei ollut murtunut tai mitään. Saatiin mukaan kipulääkettä, ja jos se ei auttaisi niin sitten katsotaan uudestaan ja kuvataan. Tykkäsi kuitenkin ettei siinä pitäisi mitään vakavampaa olla. Seuraillaan. Kinkulle pitää antaa 1/10 tablettia (Rimadyl) 1-2 päivässä. On kyllä pieni määrä ja vaikeata annostella, onnistuu kuitenkin. Ei kuulemma tahtonut antaa metacamia tai muuta kipulääkettä, oli jonkun kolleegan kanssa jutellut, että tuo olisi parempi vatsan(?) kannalta. Apteekissakin ihmeteltiin, että miten sen saa annosteltua sopivaksi marsulle.

Kille on nyt alkanut kuolaamaan syödessään, leuka on ihan karvaton ja hiukan on pieniä haavojakin seassa. Epäilin että jos hampaissa olisi jotain vikaa. Kille oli niin reipas ja antoi kurkata aluksi takahampaat ilman rauhoitusta, mutta sielä oli niin paljon ruokaa, ettei hampaita oikein tahtonut nähdä (ja kun tarpeeksi kauan tökkii suuhun, niin alkaahan se ärsyttää). Ell tykkäsi, että alahampaat olivat hiukan liian pitkät ja napsi ne pari mm lyhyemmiksi. Ite en kyllä tiedä, tuntuu että ne on nyt aavistuksen liian lyhyet. Takahampaista ei löytynyt mitään, olivat kuulemma hienot ja harvoin oli nähnyt hammastarkistuksissa niin hienoja hampaita :) Epäili ettei tuo hampaiden leikkaus auta, että saattaa olla joku infektio suussa, jossain syvemmällä. Piti kuitenkin katsella ja jos kuolaus jatkuu niin sitten antibioottikuurille. Saatiin Canofiteä levitettäväksi tuohon leuan alle, jotta lähtisi paremmin parantumaan.

Kille on vielä hiukan sekaisin rauhotuksesta, liikkuu kyllä häkissä vaivaloisesti ja törmäilee seiniin. Pääasia, että on hereillä! Ell ei päästänyt, ennen kuin näki marsussa selviä heräämisen merkkejä. Oon kyllä tyytyväinen palveluun ja lääkäriin tällä kertaa :)

Nyt vaan peukut pystyyn, että kummatkin pojat paranevat!

//Hiukan päivitystä näin tunnin jälkeen. Kooka on ihan mahtava pikkumies! Kinkku ei yhtään tykkää kun häkistä löytyy "puolkuollut" marsu ja jahtailee Killeä pois. Kooka oli kuitenkin sitä mieltä, ettei kaveria voi jättää tuollaisessa tilanteessa ja meni Killen viereen makaamaan ja nuolemaan toisen korvaa. Kille oli ihan ihmeissään, mutta sulki lopuksi silmänsä ja vain nautti saamastaan huomiosta. Meillä ei koskaan ikinä ennen olla nuoltu toisten korvia, tai muutenkaan osoitettu mitään suurempia läheisyyden tunteita. Ihana pieni Kooka<3

Voi mun pieniä poikia

Kookan paino oli hiukan pudonnut n. viikko sitten, mikä ei tietenkään ole hyvä kasvavalle marsulle (Kooka muuten vietti eilen 6kk päiväänsä, pieni mussukka <3). Tarkistin hampaat ja tarjosin hiukan herkkuja ja ainakaan omaan silmään ei marsun syömisessä ollut mitään merkille pantavaa. Seurailin sitten pikkumarsun syöntiä häkissä ja huomasin, että sitä melko paljon jahdataan pois ruoan ääreltä, välillä jopa ihan vain huvin vuoksikin vaikka olisi ihan toisella puolella häkkiä. Yritin tarjoilla pellettiä myös rauhassa sylissä, mutta eihän tuo nössikkä millään uskalla sylissä syödä. Se on muutenkin tosi nirso pelletille. Nyt se saa aina pari tuntia päivässä olla eristyksissä muista ja syödä mahansa ihan täyteen rauhassa. Olen myös sekoitellut pellettien sekaan kaurahiutaleita, hiukan ohrasuurimoa ja raastanut porkkanaa, ja ruoka on maistunut paljon paremmin. Kookan paino on noussut parin päivän aikana melkein 50g. Hyvä näin!

Kinkkukin on kipeä. Se ei varaa painoa aina toiselle takajalalleen ja kävelee kolmijalkaisena silloin jos yrittää liikkua hiukan lujempaa. Ei arista jalkaa koskettaessa tai mitään, eikä muutenkaan ole ollenkaan apaattinen. Raukka tahtoi niin mukaan lattialle riehumaan muiden kanssa, ja yritti pomppia ilmaan ilosta kolmella jalalla kun kiersi pehmonorsua, mutta eihän se oikein onnistunut. Joutui sitten tuonne hiukan eristyksiin ettei ihan liikaa liiku. Päätin nyt kuitenkin odottaa eläinlääkärille soittoa, jos ei muutosta näy niin heti maanantaina soitetaan sitten sinnekkin.

Blogi 2v!

Pikku-Kinkun kesä.

Tänään Kermaporsaat-blogi viettää 2-vuotis päiväänsä! Pakko myöntää, etten ikinä ajatellut jaksavani pitää tätä blogia näin kauan pystyssä, mutta vieläkin se elää. Eikä loppua näy! :)

Jos joku on kiinnostunut jostain erikoispostauksesta, vaikka tämän kunniaksi, niin ilmoitelkaa. Meillä ei nyt lähiaikoina tule tapahtumaan mitään erikoista, joten tämä on varma tapa saada jonkinlaista aktiivisuutta blogiin, jos sellaista toivoo.

Vapaapäivä

Kukkuu!

Sitten vielä mun supermalli!

Häkkimuunnoksia taas

Parvekkeella oli hyvä viettää kesäpäiviä :)

Meidän marsuhäkki koki muutoksia TAAS. Sisko muuttaa takaisin huoneeseen, joten marsut joutuivat pienentämään omaa aluettaan. Koska häkistä olisi tullut liian pieni meidän kolmelle herralle (ainakin omasta mielestäni) otettiin me lopuksi kaikki taikikset pois ja marsut ovat taas vapaana huoneessa. Itse häkki vie nyt tilaa sen verran kuin alussakin, eli gorm-hyllyn verran, mutta marsut pääsevät pois jos toisten naamat alkaa ärsytäämään. Pakko myöntää, että huoneesta tuli paljon isompi ja siistimpi :) Sisko ei tästä tule tykkäämään, koska joutuu siivoamaan päivittäin kaikki omat tavaransa lattialta, koska muuten on marsujen kakat ja pissat niiden seassa. Meidän marsut osaa tehdä tarpeensa minne kuuluukin, niin kauan kun ei löydy muita houkuttelevia paikkoja ;) Itse voin puolustautua sillä, että tämä oli (melkein) äitin idea.

Sain nyt viikonloppuna tietää, että minun pitäisi valmistua nyt keväällä, eikä kolmatta vuotta tarvisikaan istua koulussa. Se tarkoittaakin sitä, että pitäisi nyt vuoden sisällä yrittää muuttaa pois kotoa marsujen kanssa. Pääsen rakentamaan uutta häkkiä ja ehkä vihdoinkin voisin hankkia sen oman lemonin? ;) Ensin pitäisi vain selvitä koulusta, löytää töitä ja asunto.

Marsu-uniakin on tullut nähtyä. Yksi yö Kille puraisi Kinkulta jalan irti ja kanteli sitä tyytyväisenä häkissä, yök! Nyt viimeyönä meille syntyi kaksi saffronpoikasta, mutta jouduin ruokkimaan niitä käsin koska eihän meidän häkistä löydy naaraita. Miten lie sinne tulleet, kun olivat ihan vastasyntyneitä ja märkiä.

Meidän marsut löytyvät nykyään myös instagramista, nimimerkillä kermaporsaat. Hiukan vaikeaa sen käyttö jne. mutta katsoo nyt miten lähtee käyntiin. Sieltä siis tulee löytymään enemmän kuvia, tosin paljon huonolaatuisempia.

Hauskaa!

Marsut saivat tänään uuden yläkerran vanhan viereen. Kaivelin esiin vanhoja taikiksia ja teki mieli rakentaa jotain uutta. Kaikki marsut kävivät vuorotellen ylhäällä kurkkaamassa. Ensin haisteltiin, sitten maisteltiin ja lopuksi hypähdettiin pari kertaa ilmaan :) Sen jälkeen on jokaisen marsun askel keventynyt kun ne kipittelevät häkissä. Eniten ylhäällä viihtyy Kille ja se jäikin sinne lopuksi lepäilemään.

Harmi vaan, ettei tuota taikisviritelmää voi hirveän pitkäksi aikaa tuohon jättää, alkaa olemaan tuo häkin siivoaminen jo melko vaikeaa. Se saa huoneen myös tuntumaan ahtaalta. Koko huone on vain yhtä marsuaitausta.

P.S. Abybabyilla on kyllä maailman ihanimmat nokat <3 Kooka tuolla häkissä haistelee ilmaa, esitellen sen valkoista leukaa ja pulisonkeja, niin että kohta varmaan makaa selällään. Samassa asennossa se pysyy paikallaan aina melkein 20 sekunttia. Pöhkö, pieni karvanassu!

Rakkaat kermaporsaat

Edustuskuva :D

Nyt kun tulen tänne kirjoittelemaan ja kehumaan niin kohta varmaan häkissä taas tapellaan. Mutta, ainakin juuri nyt voin sanoa, että meidän poikien laumaelämä sujuu erittäin hyvin :) Enää häkistä ei löydy karvatuppoja, eikä hampaita kalisutella, jopa samasta heinäkasasta pystyy nykyään syömään kaksi marsua. Kuvista voi myös nähdä, että nukkuminenkin lähekkäin onnistuu (tosin kuvissa onnistuin ne jo herättämään). Eihän ne koskaan ole ihan vierekkäin nukkuneet, joten nyt ollaan aikalailla siinä mistä lähdettiin ennen kuin Kooka muutti laumaan. Jess! Eihän siinä kestänyt kuin noin 4kk. Kaikki ell käynnit, tappelut ja kyyneleet olivat kyllä sen arvoista, että olen nyt parina päivänä nähnyt Killen ja Kinkun nukkuvan näin lähekkäin. Kaikki kolme eivät kyllä pysty näin lähekkäin nukkumaan, mutta sitä en niiltä vaadi, niin kauan kuin muuten ovat sovussa. Parin päivän päästä kiroan taas kuinka meillä tapellaan, kun tämän tänne julkaisin, mutta toivotaan kuitenkin parasta!

Me marsujen kanssa odotellaan jo kesää. Näin unta, että marsut pääsivät ulos syömään vihreätä ja voi sitä riemua! :) Tosin uni muuttui melko painajaismaiseksi kun Kooka päätti karata ja etsin sitä talojen ja risukasojen alta. Pitäisiköhän marsuille pistää ohraa kasvamaan, jotta pääsisivät hiukan kesäfiiliksiin ;)