Aika menee hurjan nopeasti ja hitaasti samaan aikaan..

Suloisin Guillermo <3

Lemmarit lähestyvät ihan hurjaa vauhtia, enkä kerkeä tehdä mitään valmisteluita taaskaan itse. Viime näyttelyiden jalkahoidot + muut pienet hommat hoiti kaverit kun marsut olivat hoidossa ja itse olin poissa. Nytkin joudun jättämään marsut siskon käsiin ja vasta perjantaina pääsen niitä valmistelemaan ihan urakalla. Kyllä ne pesut yms. olen ennenkin hoitanut aina päivää ennen, mutta kun tulen tällä kertaa niin myöhään kotiin, niin ei yhtään jaksaisi tehdä enää yhtään mitään. Harmittaa, sillä kaikki pakolliset puuhailut ja jännäilyt marsujen kanssa ennen näyttelyitä on ehkä paras osa koko näyttelyttämisestä.

Onneksi tätä Espoossa kiertelyä pitäisi jatkua vain jouluun asti, ehkä hiukan kauemmin. On kyllä ihan mahtavaa päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan, marsujen mussutellessa heinää siinä vieressä. En edes muistanut kuinka kovaa Kooka oikeasti kiljuu ruoan perään. Tosin epäilen, että se ehkä on oppinut sen vasta lähiaikoina, koska ei tuollaista huutoa voi kukaan unohtaa niin lyhyessä ajassa :D Ihanat porsaat juoksivat häkin reunalle vastaan kun tulin huoneeseen. Hiukan tässä kyllä mustasukkaiseksi tulee kun marsut tunnistavat iskän (ruokkijan) nykyään yhtä hyvin kuin minut ja juoksevat tätäkin vastaan. Höh! Pakko sanoa, että mieluiten pitäisin nuo ihanat hetket vain ominani, vaikka tiedänkin, että tie marsun sydämeen kulkee vatsan kautta ;)

Tänään olisikin sitten tiedossa marsujen häkin siivous ja paljon silittelyä ja lattialla juoksentelua.

Muoks. Tulipas tästä samantapainen postaus kuin viime postauksestakin. Ei näköjään ole mitään järkevää kirjoiteltavaa. No seuraavana viikonloppuna onkin sitten jo jotain mistä kirjoittaa :)