Kooka-Burra

Meille muutti tänään pienen, pieni marsuherra Kooka-Burra lauman jatkeeksi. Oikein hauska ja vikkelä tapaus. Vaikka pikkupoika muuttikin kolmanneksi urokseksi ei ainakaan mitään suurempia ongelmia ole tämän illan aikana kehkeytynyt. Odotellaan sitten jännittyneinä seuraavia viikkoja ja jos silloin vältytään ongelmilta niin n. 5kk päästä saa taas alkaa jännäilemään, kun poika kasvaa isommaksi.

Killen alkureaktio oli mitään sanomaton. Pieni Kooka juoksi suoraan samaan taloon piiloon, eikä Kille sanonut yhtään mitään. Sielä ne kummatkin kököttivät vierekkäin ihan hiljaa. Vasta kun Kinkku tuli paikalle alkoi mekkala, kun isot pojat alkoivat toisilleen uhittelemaan. Ei se kuitenkaan mitään hirveän vakavaa ollut. Kooka tyytyi katselemaan isojen poikien menoa piilostaan.

Kaksi kertaa sain kuitenkin pelästyä. Ensimmäinen kerta oli kun Kille tohkeissaan meinasi tukehtua heinänkorteen. Se köhi ja kakoi ja lopetti vasta juuri ennen kuin olin ottamassa sitä syliin. Huh! Toinen kerta oli kun Kinkku hyppeli laatikoiden reunoilla (ei koskaan jaksa kiertää) ja jäi ohuelle reunalle roikkumaan kun huomasi Killen olevan juuri siinä mihin se ajatteli laskeutua. Marsu ei kuitenkaan onnistunut perumaan hyppyään ja tipahti suoraan Killen päälle ja siitä selälleen puruihin. Siitähän Kille suuttui ja hyökkäsi suoraan Kinkun paljaaseen mahaan ja lopetti vasta kun Kinkku pääsi takaisin jaloilleen. Tuli hiukan haavoja Kinkkumiehen massuun :/ Muuten ollaan suuremmilta kahakoilta vältytty.

Kooka pyrkii väistelemään isoja poikia niin hyvin kuin pystyy, mutta välillä senkin tekee mieli tutkia uusia paikkoja ja se viipottaa menemään ihan kunnolla, rusettipylly heiluen (kunnes joku kermapojista tulee taas näyttämään kaapin paikan). Se on käynnyt yläkerrassakin jo tutkimassa, mutta ramppi taitaa olla sille aavistuksen liian jyrkkä. Näytti se kipuaminen hiukan vaivalloiselta. Kille on myös melko ihastunut uuteen tulokkaaseen. Silloin kun se ei jahtaa kavereitaan se nukkuu tyytyväisenä järkyttyneen Kookan vieressä, eikä päästä Kinkkua lähelle. Nyttenkin nuo kaksi tuolla vierekkäin nakertelevat omenanpuunoksia. Kinkku on hiukan erakkona.

Täällä odotellaan siis tulevaa sekä innolla, että kauhulla. Toivottavasti, toivottavasti kaikki nyt menee hyvin. Kauanhan tätä tuli harkittua, monelta kannalta. Yritetään nyt kuitenkin ajatella positiivisesti jos se tarttuisi noihin marsuihinkin.

Pieni ei vielä ole saannut lopullista kutsumanimeä. Täällä kotona se on vain Kooka-Burra ja nyt kirjoittaessani lyhensin sen Kookaksi. En kuitenkaan ole varma jääkö se sen lopulliseksi nimeksi. Eri vaihtoehtoja on mietitty. Kooka, Koko, Kokki, Kookos, jne. K:lla kun sen nimen pitää alkaa, että sopii joukkoon ;) Ainakin näin aluksi pikkuherra on Kooka. Katsoo nyt jos se siitä vielä muuttuu :)