Se oli ehkä vuosi 2003. Oltiin kauan haaveiltu omasta lemmikistä ja lopuksi saatiinkin lupa pitkän suunnittelun jälkeen. Eläinkaupasta löytyi mitä ihanimpia marsuja. Muistan vieläkin hyvin miten istuttiin koko perhe pöydän ympärillä suunnittelemassa marsulle nimeä :) Sitten saapui se päivä kun pieni arka Lasse-marsu saapui kotiin. Lassen poismenon jälkeen oli vuoden, kahden paussi marsuista. Itse kyllä vieläkin toivoin omaa marsua, mutta kun en koskaan saannut lupaa tyydyin pienempiin jyrsijöihin. Ei kestänyt kauaa kun siskoni sai oman marsun vuonna 2006 vain pienellä kinuamisella ja siinähän vaiheessa olin kyllä melko pettynyt. Siitä ei sitten kerennyt mennä kuin pari kuukauta kun toinenkin siskoni sai oman marsun. Voitte varmaan kuvitella kuinka jouduin kuivaamaan kyyneleitä kun itse en omaa marsua koskaan saannut. Olivathan ne kuitenkin kuin omia ja ainakin viimeisenä vuotena koko päävastuu siirtyi minulle. Napista ja Taavista siis oli kyse. Tämän jälkeen ei olekkaan ollut yhtään marsutonta päivää. Vuonna 2011 sain kuitenkin vihdoin ihan IKIOMAN marsun, komean herra Guillermon ;)
Päivä 10 - Marsumuisto
Muistoja on paljon, sekä suuria että pieniä :) Ihan tavallinen päiväkin on hyvin voinnut jäädä mieleen, mitä parhaimmaksi muistoksi. Päätin kuitenkin kertoa päivästä kun vihdoin sain nähdä Killen livenä ja sehän oli rakkautta heti ensisilmäyksellä ;) Kaikki varmaan tietävät, että uuden marsun odotus on yhtä tuskaa, kun ei ole ihan varma mitä sieltä tulee. Killen kohdalla tiesin vain, että tulossa on kaksi vuotias englannin crest cream. Kyllähän se kertoo jo melko paljon ulkonäöstä, mutta ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Onneksi meidän ei tarvinnut odottaa kuin vain viikko Killen hakua (Kinkkua odotettiin 2 kuukautta, ja se oli yhtä tuskaa :D ) ja se menikin vain tulevaa marsua miettiessä. Viimeeksi taloon oli muuttanut uusi marsu viisi vuotta sitten! Sitten alkoikin pitkä matka Lahden näyttelyihin. Perillä me jouduttiin vielä hiukan odottamaan Killen näkemistä, mutta lopulta kasvattaja nosti puluboksista maailman komeimman marsun. Mikä väri ja mitkä silmät. Se oli selvästi paljon hienompi kuin yksikään toinen marsu salissa ja se oli kokonaan omani :) Olisin voinnut repiä sen omiin käsiini ja tanssia ympäri salia. Tarkoitus oli jäädä katselemaan vielä näyttelyitä, mutta lopuksi en enää millään jaksanut odottaa, että saisin näyttää komistuksen koko perheelle ja Napille. Automatkan aikana yritin nähdä pieniä pilkahduksia ensimäisestä kermaporsaastani, mutta Kille oli kovin järkyttynyt. Kotona se pääsikin melkein heti tutustumaan Nappiin ja koko ilta meni vain tuijotellessa marsuja. Vieläkin kun katselee Killeä häkissä tulee ihan epäuskoton olo, että kyseinen marsu todella on omani, kun se ottaa superhyper suloisuusilmeensä. Mutta se on, ja tulee aina olemaan ensimmäinen cream-ihastukseni ja ensimmäinen ihan ikioma marsuni.
Päivä 11 - Tärkein marsu
Vaikka jokainen meillä ollut marsu on omalla tavallaan ollut tärkeä on Taavi se joka on aina ollut lähimpänä sydäntä. Jokaisella pitäisi olla oma Taavi joka nukahtaa silmät kiinni syliin ja nauttii saamastaan huomiosta. Isot silmät ja naurava suu. Jos alkaisin kertoa kaikki tärkeät ja hyvät asiat Taavista olisi lista pitkä. Huonojakin puolia tietenkin löytyi, mutta ne johtuivat väärästä hoidosta ja hiukan vääntyneistä jaloista, jonka takia Taavi ei koskaan ollut kova liikkumaan. Yksi kaverini on aina pelännyt marsuja, mutta Taavi oli se joka sai kaverini tutustumaan marsuihin ja jopa pitämään sellaista sylissä (mutta Taaviin se jäikin :D). Taavi oli pieni, suuri marsu.
----
Päivän kuulumiset:
Nyt kun vanhemmat olivat Virossa saivat marsut vapaan pääsyn lattialle koko sen ajaksi (ja ovat ne kyllä vieläkin). Voi sitä onnea kun ne saavat itse päättää, vaikka keskellä yötä lähteä vetämään spurtteja ympäri huonetta. Onnelliset marsut ovat parhaita marsuja :)
Hiukan nuo marsut osaavat kuitenkin ärsyttää. Välillä oikeasti haluisin näyttää muille ihmisille, että kyllä näistä marsuista poweria löytyy vaikka muille jakaa, koska niistä löytyy! Mutta heti jos huoneeseen astuu joku muu loppuu spurttailut kuin seinään ja matkaa jatketaan hitaassa makkaramarssissa. Ja heti kun huoneesta lähtee muut, niin spurttailu alkaa. Ilkeitä marsuja, ne näyttää kaiken hauskan vain mulle. Ne ei ymmärrä, että haluan jakaa nämä onnen hetket muidenkin kanssa :P
Kinkku on löytänyt uuden parhaan kaverin - Ruususen. Se on ihan hullaantunut kissaan. Jos Ruusunen on samassa huoneessa se kipittää Ruususen luo ja melkein änkee syliin. Varmasti pääsisikin jos Ruusunen ei olisi sellainen nössö ja juoksisi karkuun hurjaa hirmumarsua :D Kyllä ne ovat kiinnostavia, jos ovat tarpeeksi kaukana, mutta jos tuttavuutta tehdään, niin on kyllä parasta juosta karkuun!
 |
| Yksi kuva Killestä, kun ei pitkään aikaan ole ollut kuvia. Kuva: iinamato.kuvat.fi |
Hahahaa :DDDDD
VastaaPoista