C-tytöt

Pikaisia päivityksiä tännekin! Eilen illalla putkahti maailmaan meidän c-poikue. Blogiin ei näköjään ole tullut päivitettyä, että odotetaan pienokaisia. Nämä pienet ovat olleet hurjan odotettuja! Isänä näillä on Juho, eli saatiin lapsenlapsia Hertalle ja jo edesmenneelle, parhaalle Killelle <3 Ei syntynyt crestillistä urosta häkin reunalle roikkumaan, jatkamaan isän ja isänisän jalanjäljissä, vaan maailmaan putkahti kaksi oikein tomeraa pikkutyttöä. Emänä näillä on Pulla. Se on ehdottomasti tyypiltään paras meidän marsuista ja Juholla tuota nenää riittää. Oli siis fiksuin valinta, saadakseni jatkettua lempimarsujeni sukua ja jotakuinkin kivan tasoisia jälkeläisiä ja ihan kivojahan sieltä tulikin. Näiden poikasten jälkeen Pulla jää ansaitulle eläkkeelle ja siirtyy Limpun ja Hertan seuraan nauttimaan ihan vain lemmikkipossuna <3

Pääsinkin tällä kertaa hiljaa seuraamaan vierestä toisen poikasen syntymää. Tuolla miehelläni kun on joku outo kyky (tai lähinnä erittäin hyvä tuuri!) arvata kellolleen oikein koska poikaset syntyvät. Kaksi viikkoa sitten hän ilmoitti, että poikaset syntyvät nyt perjantaina klo 23, ja varttia yli tuli eilen ilmoittamaan että häkistä löytyy jo ainakin yksi poikanen. Miten voi mennä arvaukset näin oikein joka kerta? :D Eipä tarvitse stressata koska poikaset syntyvät, kun tietää jo etukäteen tarkalleen milloin syntyvät ;)

Koska en viitsinyt sen enempää uutta marsuperhettä häiritä, paitsi punnitsin ja tarkisin sukupuolet parin tunnin jälkeen, menikin loppuilta(= yö) nimiä miettiessä. Samalla teemalla jatketaan, eli kasvien tieteellisillä nimillä mennään. Saanko esitellä:

Callisia & Camellia

Callisia 135g

Camellia 123g

Nämä kummatkin kantavat nyt siis punasilmäisyyttä. Poikueseen oli 50% mahdollisuus syntyä punasilmäisiä ja 25% lemonia. On pieni mahdollisuus,että Callisia on pp, eli lemoniin tai safroniin yhdistettäessä syntyy pelkkiä punasilmäisiä, mutta hiukan epäilyttää ettei tuuri nyt ole ihan niin mukana ollut, vaan on Pp, jolloin voi myös syntyä mustasilmäisiä poikasia. Mutta kantaja on jo ihan hyvä alku ja lemonkasvatustani ajatellen parempi kuin cream/pew yhdistelmistä syntyvät pewit, jotka ovat useinmiten PP, jolloin lemoneja ei synny, vaan kantajia ja vasta seuraavassa polvessa on mahdollista syntyä lemoneja.

Nämä ovat kyllä niin hurjan söpöjä! <3

Orimattila 17.9.2016

Olin niin odottanut taas näyttelyihin pääsyä ilmoitettuani marsuja Orimattilan näyttelyihin. Ärsyttävästi kuitenkin aloin loppuviikosta näkemään painajaisia mm. sairaista marsuista (ja karanneista Simo-käärmeistä) ja perjantai iltana tuntui jo siltä ettei ehkä huonosti nukuttujen öiden jälkeen viitsi lähteä minnekään kun tänäänkin joutuu taas yövuoroon lähtemään. Babianan trimmasin pikaisesti illalla ja muuten valmistelin marsut vain sen verran että kehtaa mukaan ottamaan jos aamulla tulisikin lähdettyä. Kellon soidessa meinasinkin vain kääntää kylkeä, mutta jostain sain loppujen lopuksi energiaa nousta ylös, herättää tuon toisen puoliskoni ja pakata marsut autoon.

Pettiin oli ennalta ilmoittautunut vain 14 marsua, mutta paikalle ei saapunut edes sitä (meiltäkin jäi laiskuutta yksi ilmoitettu kotiin). Välillä pet-luokissa on harmittavan vähän osallistujia, nykyään jopa melko useasti. Omasta mielestäni pet-luokat ovat ehkä jopa vielä mukavempia kuin ulkomuodot, koska siinä saa ihan eri tavalla valmistella omat marsut ja voi helpommin pisteisiin vaikuttaa hyvällä ja tarkalla hoidolla. Toivottavasti siis osallistujamäärät nousevat taas jossain vaiheessa pet-luokissa :)

Näyttelyt meni meillä taas aivan loistavasti ja onneksi ei jääty kotiin nukkumaan! Babiana sai ulkomuodossa toiselta tuomarilta ensimmäisen sertinsä, toiselta taas ei mitään. Hirveästi en ollutkaan mitään odottanut, joten se serti oli ihan positiivinen yllätys :)

Petissä Kooka sai taas hurjasti kehuja ollakseen niin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Vähän kiukutti, mutta saatiin kuitenkin 96p, kuma kunnosta ja PPM3! Babianallakin meni erittäin hyvin! Vähän rauhaton laudalla, mutta se ei vissiin tuomaria haitannut antaessaan tytölle 96,5p, kuman turkista ja omaksi yllätyksekseni oli jopa PPM2! Alchemillan arvostelua en kerennyt itse näkemään, mutta saatiin hyvät 95p. ja kuma pikkukohdista. Siis aika huippumarsuja! Toivotaan että pysyvät nyt näin kivassa kunnossa. Jossain vaiheessa (parin vuoden iässä) näistäkin varmaan tulee sellaisia löysiä pulleroita, mitä meidän marsulasta suurimmaksi osaksi löytyy ;) Ihan kivoja, muttei sellaisia jotka kahmisivat mitään sijoja pet-luokissa.

Sponsorina näyttelyissä oli Hankkija ja se näkyi palkinnoissa! Sijoittuneet saivat isot säkit heinää ja muuten jaettiin ahkerasti pieniä purupaaleja. Me tuotiin kotiin peräti viisi ProHayn heinäsäkkiä kun Almond'sin Lea lahjoitti meille omat palkintonsa, kun niitä ei oikein junissa raahata muiden tavaroiden lisäksi. Kiitos niistä! Hiukan kotona jännäsin, että saako nämä kaikki paalit nyt heittää menemään. Vuonna nakki ja keppi ProHayn heinä oli pelkkää silppua, jossain vaiheessa tämän jälkeen olen paalin tai pari ostanut, mutta laadussa ei ole ollut kehumista. Yllätys oli positiivinen kun kokeiluksi yhden paalin avasin ja sisällä oli vihreää, lehtevää ja jopa hyvän tuoksuista heinää. Ihan ulkonäöllisesti verrattavissa meidän tämän hetkisiin paaleihin. Nyt kelpaa mussutella! :) Noita 1 kilon purupaalejakin tuli sen verran että saa varmaan yhden kerran siivottua kaikki häkit. Siitä vaan muoveja repimään auki!

Myös Alnus bongattiin kaverinsa kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyissä. Toivottavasti omistajaa nyt näyttelykärpänen puraisisi, vaikka päivät saattavatkin tuntua hiukan pitkiltä.

Painoja

Tänään punnitsin kaikki marsut. Viime vuonna tuli harvoin punnittua, vain silloin kun joku tuntui kopeloidessa hurjasti muuttuneen. Tilasin alkuvuodesta Ifolorilta itselleni kalenterin jossa on ottamiani marsukuvia ja siihen on nyt tullut hurjasti pistettyä kaikkea muistiin. Kerran kuukaudessa painot, astumiset, lasketut ajat, näyttelyt yms. Toisaalta kaikki nämä löytyvät myös kännykästäni (paitsi painot), mutta onpa jossain muuallakin sitten tallessa. Painot olivat kaikilla paitsi Peralla noussut vaihdellen 20-100g, joka on ihan hyvä juttu. Jossain vaiheessa oli kaikilla paino tippunut ja vähän laihan tuntuisia kun heinä oli vähän huonompaa. Nyt kun löytyi taas hyvää heinää, näkyy se myös positiivisesti marsuissa :)

Kooka on pitkästä aikaa saannut nostettua painonsa yli 1000g! Se on nyt hyvällä tavalla muhkea. Normaalisti sen paino pysyy aikalailla 900g tienoilla ja tipahtaa siitä heti alemmas jos pellettejä säännöstelee liikaa tai jos ei ole Kookan makuun sopivia. Nyt Kookalla ja kaikilla tytöillä on ollut suht vapaa pääsy pelletteihin koska joukossa on kasvavia neitejä, mutta eipä ole nuo vanhemmatkaan ihan hirmuisesti lihonneet. Martta on ollut hurjan pienikokoinen ja sillä kesti hurjan kauan päästä 800g paremmalle puolelle. Nyt 13kk iässä se painaa n. 900g ja enempää ei tarvitsee painon nousta sen rupeamatta läskistymään. Tämän ja aikaisempien stressihilseilyiden takia se ei poikasia saannutkaan, vaikka ihan nätti tyttö onkin. Mikään todella pienihän se ei ole ja saffronit vissiin muutenkin ovat vähän pienikokoisempia (Liski joka samaa sukua on myös vain n. 950g), mutta tuntui kuitenkin parhaimmalta antaa olla.

Pikkutytötkin kasvavat. Alchemilla lähenee pikkuhiljaa nyt 6kk iässä 700g ja on oikein tiukka pakkaus. Babiana painaa jo 5kk iässä 780g, mutta on vähän sporttisempi kropaltaan, kuten Helmikin oli. Ihan on äitiinsä tullut tämä neiti :) Hurjan nopeasti nämäkin pienet kasvavat. Ehkä jopa vähän liian nopeasti.

Ainoa jolla paino on tippunut on Pera. Tämän ja Paavon yhteiselo ei enää toiminut ja nyt tällä hetkellä jakavat häkkinsä väliseinällä. Liian helposti en halua luovuttaa urosparien kanssa, mutta Peran tilanne meni siihen että se makasi vain yhdessä nurkassa ja kiljui kun Paavo tuli lähellekään. Aina kun se yritti pois jahtasi Paavo sen takaisin. Siinä vaiheessa kun Peralle ei enää ruoka maistunut ja kökki omassa nurkassaan ihan apaattisena oli väliseinä pakko laittaa. Nyt on pappa taas oma itsensä, nukkuu rentona päikkäreitä ja tulee ruoka-aikaan häkin reunalle roikkumaan <3 Harmittaa kyllä vietävästi. Nyt on kolme aikuista urosta yksin istumassa, onneksi kaksi nyt sentään erotettu vain väliseinällä. Ei yhtään kiva tilanne.

Tänään on myös leikattu 168 marsukynttä! :)

Porkkanan naatteja!

Yksi päivä syötiin myös mustikoita

Jäi uudet herkkuheinät häkin eteen, ja Liski etevänä ja
 aina niin uteliaana päätti hypätä häkistään muita
ennen heiniä maistelemaan. Kyllä kelpasi :)

Riitapukarit

Me ollaan pikkuhiljaa palattu kotiin mökkireissulta ja on ihanaa saada olla taas kotona, vaikka mökkeileminenkään ei mikään huono vaihtoehto ole. Sää ei ihan ollut puolellamme. Aurinko kyllä paistoi aina välillä pilvien takaa, mutta meren rannalla tuuli niin kovasti että ulkona sai käyttää toppatakkia ja sisälläkin ohuempi takki oli käytössä vaikka puut oli laitettu takkaan palamaan.

Ihan rauhassa ei kuitenkaan saatu mökkeillä, vaikka luotettavimmista luotettavimmat eläinvahdit, eli vanhempani pitivät eläinlaumasta huolta poissaollessamme. Jo ensimmäisenä päivänä jouduttiin viemään Elvis takaisin kotiin, kun sen mökkeilystä ei tässä tuulessa oikein tullut mitään. Elvis kun on sellainen kissa joka mieluusti tulee mukaan ihan minne vaan jos vaan saa ja on kokoajan reipas oma itsensä. Tuuli ja kaikki siitä aiheutuva melu oli kuitenkin liikaa tällä kertaa, joten vietiin pikkukissa kotiin.

Muiltakaan ongelmilta ei vältytty kun tiistaina oli tullut soittoja ja viestejä hurja määrä jossa kehotettiin soittamaan heti takaisin. Pahinta tietenkin peläten soittamaan vanhemmille. Onneksi mitään hengenhätää ei ollut. Pera ja Paavo olivat onnistuneet jotenkin irrottamaan pleksiseinän, jonka seurauksena Pera löytyi naaraiden aitauksesta. Siinä oli sitten pakko ottaa ja ajaa kotiin auttamaan etsimään kaikkien kermapeppujen seasta se oikea kun "näillä kaikillahan on tissit". Kotiin päästyäni oli kuitenkin karkuri jo tunnistettu ja pistetty toiseen häkkiin. Toivotaan vaan ettei mitään vahinkoa ole sattunut, ainakin Kooka huristeli siihen malliin, että sen ohi on tuskin helposti tyttöjen luo päästy.

Pistin Peran ja Paavon toiseen häkkiin, tuohon hätään kun ei vanhaa saannut kunnolla korjattua kestäväksi. Tunnin seurasin poikien menoa ja kun vihdoinkin kävivät yhdessä makoilemaan pienten jahtausten ja hampaiden kalisutteluiden jälkeen pääsin palaamaan mökille. Onneksi mökki oli vain n. 15min ajomatkan päästä vuokrattu.

Näköjään rauha ei kestänyt pitkään koska illalla olikin jo seuraava häkki tuhottu ja jompikumpi pojista taas tipahtanut naaraiden luo. Miten ne on onnistunut tuhoamaan kaksi kerrosta ja juuri silloin kun itse on poissa? Lopuksi oli pakko siirtää naaraat vähän ahtaasti ylähäkkiin asumaan ja Pera ja Paavo alas. Hurja hampaiden kalistelu ja jahtaaminen. Huoh. Liekö Paavo yrittänyt vallankaappausta nyt kun Pera on jo vähän iäkkäämpi ja sitä saa välillä olla jo ihan herättelemässä päiväuniltaan. Nyt vielä sekotti nuo tyttöjenkin hajut enemmän poikien päät. Koskaan ei näillä pojilla mitään suurempia riitoja ole ollut. Vielä tätä kirjoittaessa on kavereilla välit vähän kireällä, toivottavasti sopu kuitenkin syntyy uudelleen. Tänään onkin porailtu varmuuden vuoksi uusia pidikkeitä plekseille ja nyt pitäisi kyllä pysyä paikallaan!

Muutakin vähän haikeaa on tapahtunut, kun Helmikin muutti loppujen lopuksi uuteen kotiin. Sain kyselyä jos vielä olisi jotain marsuja myynnissä ja koti vaikutti niin hyvältä, että Helmi saikin lähteä sinne viettämään "eläkepäiviään". Helmille ei enää ollut toisia poikasia suunnitteilla ja jossain vaiheessahan jostain on kuitenkin luovuttava, jotta marsumäärä kasvatuksen takia ei kasva liian isoksi. Hyvä koti kun on tiedossa, niin helpompi päästää lähtemään, vaikka vähän surku ja ikävä tuota ihanaa marsuneitiä jäikin <3 On se niin eri asia luopua jostain joka on asunut täällä kauemmin, kuin luovutusikäisestä poikasesta, jonka myyntiin on varautunut jo alusta lähtien. Heihei, Helmi <3

Loppuun vielä alkukesästä otettuja kuvia, joita en vielä koneelle ollut kerennyt ladata. Älkää hirveästi häiriintykö likaisista plekseistä. Niitä saisi melkein olla pesemässä joka päivä jos haluaisi että ne pysyvät ihan puhtaina.

Kesäloman kuulumisia

Joku varmaankin jo huomasi, että blogin ulkoasu on kokenut hiukan muutoksia. Hiukan piti kesäisempiä värejä pistää blogiin, mutta siinä sitten sekoiltuani koodien kanssa tarpeeksi, oli fiksumpaa vain vaihtaa kokonaan uuteen. Tämän tottumiseen tulee kyllä menemään hetki, vanha oli niin kiva ja kerkesikin olemaan käytössä todella kauan. Myös marsujen esittelysivujen kuvat tuli vaihdettua varmaan n. kuukausi sitten ja sainpa eilen myös tuon Marsujen koti-sivun kirjoitettua valmiiksi. Sivupalkissa näkyvät instagram-kuvatkin näkyvät ja päivittyvät taas sitä mukaan kun uusia kuvia tulee lisättyä. Oli jossain vaiheessa lopettanut toimimisen. Pientä hienosääntöä siis blogin puolella tapahtunut :)

Muuten arki rullaa marsulassa tuttuun tapaan. Muutama viikko sitten Bromus löysi itselleen kodin, jossa se saa vielä hiukan kasvaa ja sen jälkeen pääsee kastroitavaksi ja saa nauttia naisseurasta :) Alnus jäi vielä kotiin, mutta seuraavana päivänä siitäkin tuli kyselyä. Valitettavasti ongelmilta ei säästytty, kun olin kerennyt Alnuksen siirtämään yksin asuvan Jambon seuraksi, mutta kunnon tappeluhan siitä tuli! Ensin näytti siltä että selvittiin vain puremahaavoilla, mutta parin päivän päästä Alnuksen nivusiin oli muodostunut paise. Matkattiin siis Linnunmäkeen jossa määrättiin aluksi kipulääkettä ja antibiootit. Paise ei kuulemma ollut vielä niin selvä ja kyse oli enemmänkin turvotuksesta. Viikon päästä käytiinkin sitten uudestaan ja tällä kertaa turvotus oli laskenut ja paise muodostunut kunnolla, joten pääsivät sen rauhoituksessa tyhjentämään. Kipulääkitystä ja ab-kuuria jatkettiin ja paisealuetta putsailtiin viikon ajan. Eilen oli kontrolli ja ainakin kaikki mätä oli pysynyt poissa. Hiukan vielä kudosnestettä tuli ulos ja paise aukaistiin kunnolla vielä kerran, koska jos sen olisi nyt antanut umpeutua kunnolla, olisi kuulemma uusiutunut jossain vaiheessa. Eli vielä viikko jatkuu Alnuksella hoidot. Alnus pääsi kuitenkin illalla jo tutustumaan uuteen kotiinsa jossa hoidot jatkuvat. Me lähdemme mökkeilemään, joten pikkumarsun hoito olisi tullut todella vaikeaksi. Sen lisäksi uusi perhe oli jo saannut hurjan pitkään odottaa Alnuksen parantumista (odottavan aikahan on tunnetusti pitkä) ja ehdottivatkin, että voivat Alnuksen jo heille hoitoon ottaa. Parempi kaikin puolin siis näin :) Alnus tulee vielä seuraavalla viikolla meidän kanssa kontrolliin kun käydään Elvis-kissa kastroimassa ja sen jälkeen toivonmukaan voi jatkaa kasvamista isoksi pojaksi uuden kaverin seurassa ilman mitään ongelmia.

Nyt mietinnässä on vielä Jambon tilanne kun se joutuu yksin asumaan. Jossain vaiheessa se asui Kookan kanssa, mutta Kookan silmät kun tahtovat välillä nykyyän hiukan vuotaa, on sen parempi asua Hertan hellässä huomassa kun se aina ennenkin Kookan silmiä ja korvia nuoli <3 Muutenkin Kooka-papan on kivempi viettää vanhuusvuosiaan tyttöjen joukossa. Voi sitä hurinaa ja purinaa. Ensin mietin Jambon myymistä, mutta tällä hetkellä on kallistuttu enemmän kastroinnin puoleen. Toinen hurisija olisi ihan hyödyllinen tyttöjen sekaan, mutta mietitään vielä.

Mitäs muuta? Tytöt asuvat kaikki tällä hetkellä samassa laumassa ja alimmasta häkistä on otettu toinen pleksireuna pois ja tiloja jatkettu taikisaitauksella. Näin jatketaan vielä hetki, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus taas jakaa tytöt pienempiin laumoihin. On kyllä ollut kiva seurata niiden laumakäyttäytymistä isommassa laumassa. Niin hauskoja! Tuo aitaus vaan on niin tiellä siinä suoraan häkin edessä, että pikkuhiljaa alkaa ärsyttämään papanoiden seassa kävely.

Me jatketaan lomailua! Ihanaa vihdoinkin viettää kunnon pitkää kesälomaa! Viime kerrasta onkin varmaan jo yli viisi vuotta. Kesät kun on aina mennyt töissä, ja korkeintaan viikon tai pari on saannut lomailla. Nyt nautitaan kuukauden lomasta ihan kunnolla! :)