Uusi marsuvahti ja marsupyllyjä

Isä ja pojat <3

 Marsurintamalla on ollut taas hiukan tylsää. Martta päätti vissiin juuri samana päivänä kuin viime postauksen kirjoitin, ruveta hilseilemään korvista ja siitä levisi sitten koko marsuun. Pahinta peläten tietenkin silsa mielessä ja oli pakko ilmoittaa pikkumarsuista kiinnostuneille, ettei täältä pikkumarsuja lähde näillä näkymin vielä uusiin koteihin. Muille marsuille ei kuitenkaan ilmennyt mitään oireita. Käytiin Linnunmäessä tarkastuksessa, ja tyrmäsivät kyllä aikalailla heti silsapelkoni. Ihan saatiin kaksi lääkäriä Marttaa tarkistamaan ja olivat sitä mieltä että syynä on ennemminkin joku stressitekijä joka on hilseilyn laukaissut. Varsinkin kun ollaan juuri loisrumba tehty ja Martta muutti uuteen laumaan myös samoihin aikoihin kuin oireet ilmenivät. Tänään tarkastellessani turkkia oli hilseily huomattavasti vähentynyt ja ehkä voidaankin huokaista helpotuksesta. Vielä en kuitenkaan uskalla pikkumarsuja maailmalle päästää, vaan odotellaan vielä oireiden kokonaan katoamista Martalta ja ehkä vähän kauemmin ettei tule takaisinkaan, vaikka muilla ei oireita olekkaan. Olisi ihan kamalaa vahingossa myydä sairaita eläimiä eteenpäin.

Marsut muuttivat myös olohuoneesta omaan "marsuhuoneeseen". Meidän isompi makuuhuone on toiminut melko epäaktiivisena bilishuoneena, ja vihdoinkin suostui tuo toinen puolisko pienentämään tilojaan niin, että jaettiin huone kahtia. Marsuhäkki jakaa nyt huoneen niin, että n. 2/3 on bilishuoneena ja 1/3 marsujen omaa aluetta. Ei mitenkään hirveästi tilaa, marsuhäkin ja seinän väliin jäi n. 1,5 metrinen käytävä. Alla olevan karvaisen syyn takia oli pakko siirtä marsut pois olohuoneesta ihan turvallisuuden takia. Onneksi ovea voi kuitenkin pitää auki kun ollaan kotona ja marsut ovat sen verran lähellä, etteivät ole ollenkaan eristyksissä arjen touhuilusta. Tämän lisäksi ollaan siivottu, siivottu ja siivottu vähän lisää. Jokapuolelta olohuonetta löytyy vieläkin purua.

Tässä muutama kuva lauantaina meille muuttaneesta, kauan odotetusta marsuvahdista. Pieni ragdoll-pentu Elvis. Martan hilseily sai jo pelästymään, että jäikö tämäkin nyt vain haaveeksi, mutta lääkärissä oltiin niin vakuuttuneita että lähdettiin eilen pientä miestä hakemaan. Kissasta olen haaveillut niin hurjan kauan ja vihdoinkin sen hankkiminen oli mahdollista. Kasvattajalta haluttiin kissamme hankkia ja katseltiinkin ja kyseltiin vähän kaikenlaisia. Lopuksi tämä ihana pieni sulatti sydämet kun käytiin sitä katsomassa ja hurja odotus alkoi, että tulisi luovutusikään. Vihdoinkin! On kyllä ihana kehrääjä ja koko ajan on tultava ihan viereen nukkumaan. Meinaa surku tulla kun joutuu yksin jäämään. Koko viime yön nukkui sängyssä, kehräten kovaan ääneen. Nytkin tahtoo hurjasti osallistua blogin kirjoittamiseen ja painelee näppäimistöä, hassu <3

Vappua on vietetty simaa juoden, Elvistä ihastellen ja parin marsupojan pyllyjä pesten. Aurinkokin oli niin mukavasti lämmittänyt parvekkeen, että raivattiin se osittain kesäkuntoon ja tytöt pääsivät pitkästä aikaa jaloittelemaan! Martan oireiden alettua jäi marsujen hoito ihan minimiin, mutta nyt on taas ukaltanut palata normaaliin arkeen. Tarkoitus on pitää tytöt ja Kooka isona laumana parvekkeella kesällä, kunhan kelit lämpenevät, tai siihen asti kunnes lasitettu parveke kuumuu liikaa. Jaloittelu-alueeksi kuitenkin jää mikäli ei 24/7 onnistu pitämään. Oli kyllä sellaista menoa, että oksat pois! Kaikki pienet ja isot pukittelivat minkä kerkesivät ja oli kyllä niiiiin hurjan hauskaa <3 Olisi pitänyt videokuvata, mutta sen sijaan räpsin ihan normaaleja kuvia kun on helpompi lisätä tänne blogiin.

Limppu näyttää pienille miten heinälaatikkoon mennään :D

Korvien ja jalkojen asennosta päätellen Hertta on juuri laskeutunut tai lähdössä lentoon :)

Hertan hassu ruokailutyyli kun laatikkoon ei mahtunut :D

Lisää marsupeppuja <3

Joku todella onnellinen marsupylly laskeutumassa <3

Arkikuvia

Vihdoinkin otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan postauksen, joita mieluiten muidenkin blogeissa luen, eli ihan vain arkikuvapostauksia :) Kuvia on kerääntynyt muutama koneelle, mutta blogiin asti en niitä ole saannut. Mukana on vähän vanhempia kuvia ja sitten eilen ilta-auringon paistaessa räpsin muutaman häkin siivousten jälkeen. Ihana kevät! Nyt siis luvassa huippusuloisia marsumahoja ja neniä <3
 

Käpymussukka<3

Käpy ja sen naiset.

Aina pitää muistaa kaveria pussata <3

Juho on ehdottomasti se joka nykyään roikkuu eniten häkinreunalla. Jos edes pari rapsutusta saisi.

Paljon Käpykuvia, mutta siitä oli niin helppo ottaa ihania mahakuvia kun tuossa reunalla aina ihmetteli, että mitäs ihmettä siinä kuvailet, kun ruokaakin voisi tuoda! Näistä kuvista voi myös huomata, että meillä oli kokeilussa hamppukuiviketta. Agrimarketistakin Hankkijaltakin kun nykyään saa ostettua, niin päätin purujen sijaan ottaa tätä pari paalia kokeiluun. Ainakin tämä Hempbedin hamppu oli aikamoinen pettymys. Tuotteeseen oli lisätty eukalyptusta tuomaan raikasta tuoksua, mutta haju oli niin voimakas, että kun kaikki häkit oli siivottu oli itselläni sen jälkeen päänsärky. Eukalyptuksen haju väheni kyllä kun oli häkeissä vähän aikaan ollut, mutta koko asuntoon jäi leijailemaan mieto hampuntuoksu, joka sai tuon toisen puoliskoni ensimmäistä kertaa toteamaan, että marsujen häkit haisee. Tämän lisäksi rakastan purujen vaaleaa väriä ja hamppuhan on tunnetusti tummempaa. Tämä sai ainakin itseni jo parin päivän välein siistimään häkkejä, koska näyttivät tumman värin takia likaisilta, vaikka eivät nyt ehkä niin likaiset silloin vielä olleet. Sitä riemun määrää kun sain purut takaisin ja vaaleutta taas tuonne marsujen jalkojen alle :) Plussaa kuitenkin pölyttömyydestä. Hampsterilla on kuitenkin loppuhamput vielä käytössä. Vähän hampun tuuletusta (säkki auki) ennen häkkiin laittoa ja toimii tuossa okein hyvin, eikä hampun ominaishajukaan leviä minnekkään. Hampsteri tykkää ja kaivelee innoissaan :)

Limppu makoili ilta-auringossa kun tulin häiritsemään.

Puhtaat häkit, ihanat marsut ja keväinen ilta-aurinko <3

Paras Limppu <3

Babiana ja Bambusa. Livenä nämä erottaa toisistaan hyvin, tästä kuvasta en osaa sanoa kumpi on kumpi :D

Pikkulapset kasvavat hurjaa vauhtia. Hurjan kesyjä tyyppejä ja hakevat herkkuja jo suoraan kädestä. Pari kertaa ovat saanneet käydä jo lattialla juoksentelemassa, ja voi sitä vauhdin määrää! Pikkumarsun elämä on vaan niin mahtavaa! Näistä Bromus on ollut alusta asti se kaikista hassuin. Jo heti ekana päivänä se päätti että isommat saffronit on kivempia ja nukkui niiden seurassa, käyden Helmin mahan alla aina vain ruoka-aikaan. Tämä kuitenkin jossain vaiheessa vähentyi ja alkoi hengailemaan omien sisaruksiensa kanssa. Ensimmäistä kertaa lattialla ollessaan se kiipesi herkkujen perässä suoraan syliin, muiden pikkuisten tutkiessa paikkoja muualla. Siinä se taisteli omasta herkustaan Limpun ja Hertan välissä, jotka eivät rapinoita kuulleessaan enää väistä mitään tai ketään. Tästä siis huippulemmikki jollekin <3 Myös lemontytöt hakevat omat herkkunsa, ei ehkä yhtä vaativasti ja rohkeasti kuin pikkuveli ;)

Varattavissa/Myydään

Bambusa & Brassica

" Varattavissa self lemon ja eng. crest lemon siskokset. Syntyneet 18.3.16. Reippaita pikkuisia ja kovia juttelemaan. Mieluiten samaan kotiin, mutta mikäli seuraa löytyy jo uudesta kodista voidaan myydä myös erikseen. Luovutuksessa aikaisintaan 22.4.

Kerrothan yhteyttä ottaessassasi millainen koti sinulla olisi tarjota. Yhteydenotot s-postiin staimioja@gmail.com. 50€/marsu. Sijaitsevat Loviisassa. (23.4 mahdollista noutaa myös sopimuksen mukaan Vantaan Ikealta, mikäli ovat luovutusiän lisäksi myös sopivan painoisia silloin.) "

Sekä jo edellisessä postauksessa omaa kotia etsivät saffronpojat:

Alnus & Bromus

" Omaa kotia etsii kaksi crestillistä saffron urosta.

Alnus on syntynyt 28.2.16, ja sisaruksistaan suurin ja rauhallisin, vaikka uteliaisuutta ei tältäkään puutu. Luovutuksessa aikaisintaan 3.4.

Bromus on vasta pikkupoika, syntynyt 18.3.16, mutta muuttaa mielellään yhdessä Alnuksen kanssa uuteen kotiin, kunhan on kasvanut tarpeeksi ja luovutusiässä. Crestissä pari valkoista karvaa.

Mieluiten yhdessä, mutta mikäli marsuseuraa löytyy jo uudesta kodista voidaan myydä erikseenkin. Kerrothan yhteyttä ottaessasi millainen koti sinulla olisi tarjota näille mussukoille. Yhteyttä voi ottaa staimioja@gmail.com. Sijaitsevat Loviisassa. 50€/marsu. Näillekin kyytimahdollisuus Vantaalle 23.4. "

Kuvia pikkupossuista

Alnus & Bromus

Alnus

 A-poikue lähestyy jo neljän viikon ikää ja B-poikue on aikalailla viikon ja ohittaneet syntymäpainonsa. Alnus alkaa pikkuhiljaa etsimään sitä omaa kotiaan. Rauhallisin sisaruksistaan ja painoa jo yli 400g. Ylittyyköhän 500g raja jo ennen viiden viikon ikää. Luovutusikäinen 3.4 ja silloin on valmis lähtemään maailmalle mikäli sopiva koti löytyy. Voidaan myydä kotiin, jossa jo marsuseuraa, tai sitten myydä yhdessä Bromuksen kanssa, kunhan pikkumies on kasvanut tarpeeksi ja sopivassa iässä. Jos on kiinnostunut tarjoamaan kodin näille mussukoille niin s-postia voi pistää osoitteeseen staimioja@gmail.com. Kerrothan hiukan marsukokemuksestasi ja millainen koti sinulla olisi tarjota.

Allamanda

Alchemilla ja Allamanda

Alchemilla

 Allamanda ja Alchemilla ovat oikeita kiljukauloja. Siis järkyttävä huuto kokoajan, hassut <3 Todella reippaita ja utelijaita, mutta ääntä saisi olla ehkä vähän vähemmän ;) Varsinkin nyt kun käsittely on osunut iltavuorojen takia aikalailla yöaikoihin, niin saa ihan pelätä että naapurit heräävät. Näiden kohdalla en vieläkään ole päättänyt kumpi jää kotiin. Allamandalla on vähän pidempi pää, mutta ihanat korvat. Alchemillalla taas vähän parempi tyyppi, mutta eihän nuo korvat millään vedä vertoja sisarustensa omille. Yhtenä päivänä toinen näyttää aavistuksen paremmalta, ja seuraavana päivänä osat ovatkin jo vaihtuneet.

Brassica, Babiana, Bambusa

 Hih, tämä kuva kuvastaa melko hyvin näitä pikkulemoneita. Hassut <3 Pikkuiset kun olivat vähän kasvaneet, niin joukosta löytyi sittenkin vähän vaaleampikin yksilö, Babiana. Se on muutenkin ehkä aavistuksen nätimpi kuin muut tytöt, joten aikamoinen helmi <3 Valitettavan valitettavasti näyttää siltä, että kaikilla poikasilla on pienet korvataitteet jomassa kummassa korvassa, paitsi Brassicalla. Sillä taas roikkuu korvalehden päällä joku pieni ylimääräinen ihonpala, jota "kolmanneksi pikkukorvaksi" kutsumme :D Ei mitään mikä millään tavalla häiritsisi, pieni kauneusvirhe vain, kuten nuo taitteetkin. Sataprosenttisesti en uskalla vielä taitteista sanoa. Näillä on muutenkin korvat vielä melko rytyssä. Tai no olin ihan varma taitteista, siihen asti kunnes tänään piti taas Babianan taitetta harmitella, kun se ei enää siinä ollutkaan. Liekö sitten niin pehmeä taite, että ei enää näy? Vai onko nämä korvat kuitenkin sitten vieläkin vaan niin vauvaryttyiset? Itse olen hiukan yrittänyt pehmeästi hieroa korvia taitteen kohdasta samalla kun niitä olen harmitellut (jos nyt vaikka katoaisi, heheheh), mutta on ne sitten kuitenkin taas tulleet takaisin. Pitää jatkaa seurailua. Huomenna on varmasti jo tullut takaisin,  nyt kun pieni toivonkipinä on syttynyt ;)

Ihana Hertta <3

Meidän marsulan väriskaalaa <3

Hurja ikävä Käpystä :( Jossain vaiheessa oli sellainen fiilis, että ollaan menossa terveyden kanssa oikeaan suuntaan. Kunnes paino ei taas noussutkaan ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Sitä pakostakin miettii, jos olisi tehnyt jotain toisin, niin olisiko Käpynen vielä täällä? Olisiko vika löytynyt jos olisinkin varanut lääkäriajan jo tälle viikolle? Jos syy olisi löytynyt olisiko mahdollinen hoito kerennyt ruveta vaikuttamaan? Mitä jos syytä ei tälläkään kertaa olisi löytynyt, kuten ei aikaisempina kertoinakaan? Tai siis oikeaa syytä. Mahdollinen syyhän (loiset) kyllä löytyi viimeeksi. Tälle ei kuitenkaan mahda enää mitään. Onneksi Käpy sai viettää viimeiset hetkensä lempityttöjensä kanssa ihanana itsenään<3 mitä nyt vähän hoikempana kuin normaalisti.

Kaiken surun keskellä, on pakko todeta, että vihdoinkin ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana katsoin marsuja häkinsiivouksen jälkeen, ja totesin että NYT ei yksikään marsu enää ole kipeä. Ei oudon värisiä pissoja, ei mystisesti laihtuvia marsuja, ei loisia, ei yhtäkään marsua joka makoilee häkissä vähän karvat pörhöllään. En ollut aikasemmin edes huomioinnut asiaa niin tarkasti, mutta Kävyn sairastellessa sen kaikki häkkikaverit olivat ehkä vähän asiasta stressaantuneita omalla tavallaan. Muuten en olisi asiaa ajatellutkaan, mutta eilen Martta, Hertta ja Limppu kaikki makoilivat ihan rentoina pötköinä yhdessä. Siinä siiten mietin, etten oikeasti edes ole nähnyt niiden pitkään aikaan makoilevan niin rentoina, vaan ovat enemmän makoilleet pystymmässä asennossa, ehkä vähän ahdistuneiden näköisinä. Pieni onnenkyynel. Ehkä me nyt vihdoin oikeasti ollaan ihan kaikki terveitä?

RIP Sweeney Todd

07.02.2013-22.03.2016

Meidän viimeinen aito kermapeppu on nukahtanut ikiuneen. Ihana, ihana Käpynen. Loishäädöt eivät saanneet Kävyn painoa nousemaan takaisin, eikä myöskään tuhdimpi ruoka, vaikka marsu söi hyvällä ruokahalulla kaikki mitä eteen kannettiin. Tarkoitus olikin soittaa eläinlääkärille jatkotutkimuksia varten, nyt kun oli ihan varmaa ettei syy loisista johtunut. Valitettavasti jonkin ihmeen takia, vielä illalla todella reippaana ollut Käpynen, löytyi aamulla ihan todella huonossa kunnossa olevana häkistä. Silmät olivat ihan sameat ja ihan kuin painautuneet sisäänpäin, suusta valui kuolaa ja marsu oli ihan veltto ja kylmä, tassut ihan kangistuneet, eikä reagoinnut enää mihinkään. Ainoa mistä huomasi, että marsu oli vielä hengissä oli että kyljet kohosivat sen hengittäessä. Soitto eläinlääkäriin, että jos päästäisiin mahdollisimman nopeasti päästämään toinen paremmille porkkanamaille, ettei tarvitse kotona vedellä viimeisiä hengenvetojaan, kun yhtään ei tiennyt kauan olisi mahdollisesti vielä jatkunut/jaksanut.

 

 Käpy viimeistä kertaa juoksentelemassa vapaana kavereiden kanssa <3

Käpymussukka <3 Koko päivä on mennyt itkien. Se roikkui aina häkin reunalla. Illallakin kävi vielä kerjäämässä lisää ruokaa, ennen kuin sammutin valot. Aina niin iloinen Käpy. Ei tähän vaan koskaan totu. Aina on yhtä kamalaa luopua näistä mussukoista. Nuku hyvin Käpynen <3