Kuvia pikkupossuista

Alnus & Bromus

Alnus

 A-poikue lähestyy jo neljän viikon ikää ja B-poikue on aikalailla viikon ja ohittaneet syntymäpainonsa. Alnus alkaa pikkuhiljaa etsimään sitä omaa kotiaan. Rauhallisin sisaruksistaan ja painoa jo yli 400g. Ylittyyköhän 500g raja jo ennen viiden viikon ikää. Luovutusikäinen 3.4 ja silloin on valmis lähtemään maailmalle mikäli sopiva koti löytyy. Voidaan myydä kotiin, jossa jo marsuseuraa, tai sitten myydä yhdessä Bromuksen kanssa, kunhan pikkumies on kasvanut tarpeeksi ja sopivassa iässä. Jos on kiinnostunut tarjoamaan kodin näille mussukoille niin s-postia voi pistää osoitteeseen staimioja@gmail.com. Kerrothan hiukan marsukokemuksestasi ja millainen koti sinulla olisi tarjota.

Allamanda

Alchemilla ja Allamanda

Alchemilla

 Allamanda ja Alchemilla ovat oikeita kiljukauloja. Siis järkyttävä huuto kokoajan, hassut <3 Todella reippaita ja utelijaita, mutta ääntä saisi olla ehkä vähän vähemmän ;) Varsinkin nyt kun käsittely on osunut iltavuorojen takia aikalailla yöaikoihin, niin saa ihan pelätä että naapurit heräävät. Näiden kohdalla en vieläkään ole päättänyt kumpi jää kotiin. Allamandalla on vähän pidempi pää, mutta ihanat korvat. Alchemillalla taas vähän parempi tyyppi, mutta eihän nuo korvat millään vedä vertoja sisarustensa omille. Yhtenä päivänä toinen näyttää aavistuksen paremmalta, ja seuraavana päivänä osat ovatkin jo vaihtuneet.

Brassica, Babiana, Bambusa

 Hih, tämä kuva kuvastaa melko hyvin näitä pikkulemoneita. Hassut <3 Pikkuiset kun olivat vähän kasvaneet, niin joukosta löytyi sittenkin vähän vaaleampikin yksilö, Babiana. Se on muutenkin ehkä aavistuksen nätimpi kuin muut tytöt, joten aikamoinen helmi <3 Valitettavan valitettavasti näyttää siltä, että kaikilla poikasilla on pienet korvataitteet jomassa kummassa korvassa, paitsi Brassicalla. Sillä taas roikkuu korvalehden päällä joku pieni ylimääräinen ihonpala, jota "kolmanneksi pikkukorvaksi" kutsumme :D Ei mitään mikä millään tavalla häiritsisi, pieni kauneusvirhe vain, kuten nuo taitteetkin. Sataprosenttisesti en uskalla vielä taitteista sanoa. Näillä on muutenkin korvat vielä melko rytyssä. Tai no olin ihan varma taitteista, siihen asti kunnes tänään piti taas Babianan taitetta harmitella, kun se ei enää siinä ollutkaan. Liekö sitten niin pehmeä taite, että ei enää näy? Vai onko nämä korvat kuitenkin sitten vieläkin vaan niin vauvaryttyiset? Itse olen hiukan yrittänyt pehmeästi hieroa korvia taitteen kohdasta samalla kun niitä olen harmitellut (jos nyt vaikka katoaisi, heheheh), mutta on ne sitten kuitenkin taas tulleet takaisin. Pitää jatkaa seurailua. Huomenna on varmasti jo tullut takaisin,  nyt kun pieni toivonkipinä on syttynyt ;)

Ihana Hertta <3

Meidän marsulan väriskaalaa <3

Hurja ikävä Käpystä :( Jossain vaiheessa oli sellainen fiilis, että ollaan menossa terveyden kanssa oikeaan suuntaan. Kunnes paino ei taas noussutkaan ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Sitä pakostakin miettii, jos olisi tehnyt jotain toisin, niin olisiko Käpynen vielä täällä? Olisiko vika löytynyt jos olisinkin varanut lääkäriajan jo tälle viikolle? Jos syy olisi löytynyt olisiko mahdollinen hoito kerennyt ruveta vaikuttamaan? Mitä jos syytä ei tälläkään kertaa olisi löytynyt, kuten ei aikaisempina kertoinakaan? Tai siis oikeaa syytä. Mahdollinen syyhän (loiset) kyllä löytyi viimeeksi. Tälle ei kuitenkaan mahda enää mitään. Onneksi Käpy sai viettää viimeiset hetkensä lempityttöjensä kanssa ihanana itsenään<3 mitä nyt vähän hoikempana kuin normaalisti.

Kaiken surun keskellä, on pakko todeta, että vihdoinkin ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana katsoin marsuja häkinsiivouksen jälkeen, ja totesin että NYT ei yksikään marsu enää ole kipeä. Ei oudon värisiä pissoja, ei mystisesti laihtuvia marsuja, ei loisia, ei yhtäkään marsua joka makoilee häkissä vähän karvat pörhöllään. En ollut aikasemmin edes huomioinnut asiaa niin tarkasti, mutta Kävyn sairastellessa sen kaikki häkkikaverit olivat ehkä vähän asiasta stressaantuneita omalla tavallaan. Muuten en olisi asiaa ajatellutkaan, mutta eilen Martta, Hertta ja Limppu kaikki makoilivat ihan rentoina pötköinä yhdessä. Siinä siiten mietin, etten oikeasti edes ole nähnyt niiden pitkään aikaan makoilevan niin rentoina, vaan ovat enemmän makoilleet pystymmässä asennossa, ehkä vähän ahdistuneiden näköisinä. Pieni onnenkyynel. Ehkä me nyt vihdoin oikeasti ollaan ihan kaikki terveitä?