Blogi on ollut pitkän aikaa hiljaisena, pari tekstiä on tullut aloitettua, mutta lopuksi kaikki on taas pyyhitty pois ja jääty odottamaan parempaa hetkeä. Marsuilu tuntuu välillä niin raskaalta, kun mikään ei onnistu, mutta samalla se on yksi asia joka saa aina hymyn huulille. Vaikka blogi on ollut hiljaisena, on instagramiin kuitenkin tullut silloin tällöin lisättyä kuvia.
Alkuvuosi ei ole ollut millään tavalla hyvä marsuilun suhteen. Pullalla ja parilla muulla rupesi kaulasta ja kainaloista karva harventumaan, eikä eläinlääkärissä löytynyt mitään. Sieniviljelytkin tulivat negatiivisena takaisin (jotain ihan pientä oli näissä näkynyt, mutta silsaa se ei ollut). Kaiken lisäksi lisästressiä toi se että marsuja yritettiin ruveta syyttämään meidän homeongelmista, vaikka vuoto oli eripuolella huonetta ja ilmeni myös kaikkien muiden huoneiden ikkunoissa. Ei kiva ollenkaan. Ero on huima täällä uudessa asunnossa, marsut vaikuttavat pirteämmiltä ja häkit pysyvät puhtaina huomattavasti kauemmin. Pikkuhiljaa tuntuu myös siltä että karvat rupeaa marsuilla kasvamaan takaisin. Katsotaan ja seuraillaan selvittiinkö näin helpolla nyt kun muutettiin, vai ilmeneekö oireita vielä. Itse onnistun stressaamaan näissä asioissa ihan hirveästi ja pelottaa jos meillä olisikin jotain tarttuvaa. Kotona sen voi itse hoitaa, mutta meilläkin liikkuu marsuja uusiin koteihin ja näyttelyissä ja olisi ihan hirmuista tartuttaa jotain jollekin muulle. Toivotaan että tämä olisi nyt tässä!
Kaiken tämän takia yksikään viime postauksessa myynnissä ollut marsu ei ole meiltä lähtenyt mihinkään. Vanhaa häkkiä me ei saatu ehjänä tänne uuteen asuntoon millään, mutta onneksi poikaystävän isä rakensi meille uudet hienot häkit! Saatiin kaikki marsut hyvin mahtumaan mukaan, tosin viiden häkin sijaan meillä on nykyään vain neljä. Näistä kuvia blogiin tulossa varmasti jossain vaiheessa.
Muiltakaan eläinlääkärikäynneiltä ei olla säästytty. Elvis-kissa joutui päivystykseen joulun aikaan ja reilu kuukausi sitten Jambo ja Paavo päätyivät kummatkin kastroitaviksi. Paavo on hurjan hieno marsu, mutta jo meille muuttaessaan sen silmäluomet on vähän roikkuneet, ja vuoden ikäisenä sillä oli kummassakin silmässä isot fatty eyet. Ei siis poikasia siltä tiedossa. Jambon päätin kastroida myös koska sille ei ollut kaveria ja pari kuukautta yksin asuttuaan (kalterin takana kuitenkin Paavo jolle höpötellä) siitä tuli aivan hurjan arka. Se vietti kaiken aikansa piilossa ja kirjaimellisesti kiipesi pitkin seiniä kun häkkiin pisti käden. Nyt jakaessaan häkin uteliaitten tyttöjen kanssa tulee sekin taas hakemaan herkkuja kädestä <3 Kummatkin kastroitiin Linnunmäessä. Jambon osalta kaikki meni hyvin, mutta Paavolla oli suolet tullut leikkaushaavan kautta pöydälle. Onneksi tämä ei aiheuttanut mitään jälkikomplikaatioita, vaan Paavo oli jo kotiin päästyään oikein reipas ja nälkäinen.
Huolta tuottaa myös Callisia, joka on kasvanut melko hitaasti. Paino on kyllä noussut, mutta marsu on ollut pieni ja jopa vähän laiha. Viime punnituksessa Calle painoi vähän alle 500g kun sen sisko Kameli painoi jo reilun 700g. Tällä viikolla paino ei enää noussutkaan, vaan rupesi laskemaan. Juuri tällä hetkellä Calle on Linnunmäessä tutkittavana, ja huomenna ollaan toivonmukaan viisaampia. Ainakin tällä hetkellä epäilynä on hammasviat.
Uusia poikasia ei näy eikä kuulu. Kaiken stressin keskellä ja häkkimäärän pienennyttyä ei tehnyt edes mieli stressata lisää tiineenä olevilla naarailla. Babs ja Alchemilla jää siis kokonaan ilman poikasia. Babs tulee kuitenkin jäämään kotiin näyttelykaveriksi, Milla saattaa jossain vaiheessa etsiä uutta kotia jonkun kaverin kanssa. Tällä ei kuitenkaan ole kiirre. Seuraillaan meidän tilannetta vielä. Kameli on siis ainoa naaras tällä hetkellä jolle poikasia on tiedossa, mutta niitäkin vasta loppukesästä, kun on vielä niin nuori. Sinnekin on vielä niin pitkä aika että tilanne voi muuttua.
Blogissa ei näköjään ole ollut mainintaa meidän toisesta isommasta karvalapsesta vaikka sekin on jo kohta ollut luonamme melkein puoli vuotta. Elvis sai itselleen pikkuveljen kun Starring Mauri Darling muutti meille samalta kasvattajalta. Mauri muutti meille kun työpäivät tuntuivat välillä niin pitkiltä ja oli sääli kun Elvis joutui olemaan yksin. Elvis ja Mauri ovat kyllä kuin paita ja peppu! Niin ihania kummatkin <3 Tosin karvanlähtö on jotain ihan käsittämätöntä näin keväällä ;) Se onkin varmaan ainoa huono puoli.
Huomaa kyllä että tänne ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua! Juttua riittää ja varmasti on vielä jotain jota olen ajatellut tänne kirjoittavani, mutta juuri nyt ei vain tule mieleen. Toivottavasti saadaan pikkuhiljaa normaali marsu-arki rullaamaan. Itselläkin tuntuu pitkästä aikaa siltä että ehkä kaikki murheet on nyt selätetty (ainakin hetkeksi) ja marsujen parissa on kiva taas hengailla ja marsutkin ovat iloisia kun ovat taas päässeet lattialle tutkimaan paikkoja kun ei tarvitse miettiä että mihin niitä uskaltaa asunnossa päästää. Aurinkokin varmaan auttaa, kun kaikki ei ole niin synkkää. Kohta voikin varmaan jo ruveta ulkoa keräämään ensimmäisiä vihreitä, ihanaa! Hyvää kevään alkua teille kaikille :)
