Käpy sairastaa

Lauantai-aamuna löytyi häkin nurkasta pieni väsynyt Käpynen, karvat pystyssä. Se oli jossain vaiheessa pudottanut yläetuhampaansa, varmaankin tappeluiden merkeissä, eikä ollut pystynyt itse syömään joko mitään, tai ihan vähän viime illan ja yön aikana. Pieni mies ei aluksi tahtonut/jaksanut syödä mitään kun sitä yritin tukiruokkia ja meinasi jo hiukan paniikki iskeä. Kyllä se sitten hetken päästä alkoi itse mussuttamaan pellettimössöä. Se aristi myös hiukan kylkeään, josta paljastui iso, hiukan märkivä haava. Yök! Olin jo niin toivonut, että kaikki tappelut ja rähinät olisivat jo ohi kaikkien marsujen osalta (ainakin suuret tappelut), mutta näköjään ne tuli taas takaisin :( Oon jo niin kyllästynyt kaikkiin katkenneisiin hampaisiin, repaleisiin korviin, rikkinäisiin silmiin, karvattomiin takamuksiin, paiseisiin ja haavoihin, katkenneisiin koipiin.. Mitäköhän listasta vielä puuttuu.. Mikseivät mun marsut voi selvittää välejään rauhallisemmin. Pitääkö se kaveri oikeasti syödä?

Viikonloppu onkin mennyt Käpyä ruokkiessa ja haavoja putsatessa. Käpyä ärsyttää ja kutittaa kyljen haava hirmuisesti ja se on pari kertaa repinyt sen auki, niin että veri vuotaa. Paino on laskenut huimasti viime punnituksesta, ja toivotaan että se alkaa nyt pikkuhiljaa nousta takaisin kun saa ruokaa. Käpy syö jo vähän itsekkin, mutta hitaasti. Pari milliä on kasvanut hampaista takaisin. Se on kuitenkin vähän masentunut ja kököttää häkin nurkassa. Ei uskalla liikkua ison pahan Kooka-marsun nähden. Kookakin pitää huolen ettei pikkumarsu varmastikkaan nouse kapinaan. Vielä en niitä ole erottanut, koska toivon että jos tuollaisen tällin jälkeen olisi selvää kumpi on pomo ja voisivat pian jatkaa sitä sopuisaa elämää. Tyhmät marsut eivät siedä toisiaan tällä hetkellä, mutta jos toisen ottaa häkistä niin alkaa hirveä huuto kaverin perään. Jos meno ei normalisoidu, en enää tiedä mitä teen. Ehkä kastroin koko konkkaronkan. Niin kyllästyttää kaikki tappelut. Ehkä olisi vain pitänyt silloin vuosi-kaksi sitten tyytyä kahteen marsuun..

Ihan pilalle ei marsuiluin osalta tämä viikonloppu kuitenkaan ole mennyt. Matkasin lauantaina Nordiciin hakemaan uutta asukkia, josta on jo tullut pari vuotta haaveiltua. Jep, tänne muutti vihdoin lemon Almond's-marsulasta. Että osaa olla nätti! Ja mitkä ihanat vadelmanpunaiset silmät <3 Tästä kaunokaisesta lisää sitten myöhemmin. Muuten ei Nordic-reissu mennyt ihan kuten olin suunnitellut. Olin toivonut edes saavani ihastella muiden hienoja marsuja, mutta hätä kotona kököttävästä Kävystä oli lopuksi niin suuri, että tuli vain napattua marsu kainaloon ja matkattua takaisin kotiin..

Ei haluneet marsut Nordiciin

Höh! Olin niiiin odottanut Nordicia, mutta näköjään marsut eivät olleet samaa mieltä :( Neljä marsua, yksikään ei lopuksi pääse/päässyt mukaan. Killeä en edes ilmoittanut, Käpynen huomasi tässä yksi päivä olevansa mies ja nyt on huulessa haava ja turvotusta, kun taas Kookalta on syöty pyllyrusetit. Olisivat nyt viikon odottaneet ilman rähinöitä. Kinkkukin katselee pilven reunalta ja olin niin odottanut pääseväni sen kanssa petteilemään Nordiciin. Harmittaa.. Harmittaa niin pirusti :(

Kai sitä sitten vaan tullaan katsomaan menoa ja ihastelemaan kauniita ja komeita marsuja.

Hei, me muutetaan!

.. tai muutettiin.. Viime sunnuntaina sain avaimet ihka ensimmäiseen omaan (vuokra)asuntooni ja niinpä me nyt viikon aikana ollaan marsujen kanssa muutettu yhteiseen yksiöömme. Marsut muuttivat maanantaina. Itse sain raahattua sängyn tänne vasta torstaina. Tiistaina käytiin myös Ikeassa ja aloitettiin marsujen häkin laajennos. Nyt on kaksi häkkiä, jotka kummatkin ovat reilu 190x80cm. Alempi häkki on Kookan ja Käpysen. Alla on renkaat, jotta koko häkkiviritelmän siirtäminen olisi helpompaa siivoamisen yhteydessä. Ja rullaa muuten hyvin! :) Ylempi onkin sitten Killen. Koko häkin rakentamiseen on arvion mukaan mennyt joku reilu 100e, joten hintakaan ei ole mikään paha. Tarkoitus olisi kun aikaa, kiinnostusta ja rahaa on lisätä vielä ainakin ylempään kerrokseen pleksilasia (tai jtn muuta vastaavaa), jotta marsut näkisivät paremmin maailman menoa. Muuten marsut tykkäävät kun on paljon tilaa, vaikka hiukan onkin muuten jännää uudessa kämpässä. Mutta kyllä me tähän totutaan.

Katsokaa marsujen hienoja Drink Summer Time- vahakankaita :D

Toisesta kuvakulmasta

Killen suloisimmat pusuhuulet odottelevat, että pääsevät taas kaveria pussaamaan.

"Et tääl olis kyl tilaa!!"

Kookakin mielellään tarjoilee pusuja, marsuhuulet melkein tötteröllä ja viikset vipattaen..

PiNan 25-vuotisjuhlanäyttely 17.8.2013, Lempäälä

Suloiset miehet odottelee kotiin pääsyä. (Kuva: Emma)

Lauantaina tuli taas matkattua Lempäälään PiNan näyttelyihin. Päivä oli melko pitkä, mutta ei ihmekkään kun edellisenä yönä oli nukuttu vain kaksi tuntia. Mukana oli Kooka ja Käpy.

Käpyllä meni mukavasti ja oli oikein pieni reipas mies. Sai 94,5p ja KuMan. Oli viime näyttelyihin verrattuna paljon rauhallisempi :)

Päivän yllättäjä oli kyllä Kooka! Mietin ja pohdin kauan ilmottaisinko sen ja vielä edellisenä iltana mietin sen kotiin jättämistä. Se on nyt ollut ihan kiva ja jättänyt puremiset vähemmälle, mutta kuitenkin tuntui riskiltä viedä se muiden käsiteltäväksi ja arvosteltavaksi. Päätin sen lopuksi kuitenkin ottaa mukaan kun sen tuki ja turva kuitenkin myös lähti näyttelyihin. Ja hyvä että otin! Kooka oli niin hieno ja reipas. Istui kiltisti näyttelylaudalla eikä edes harkinnut mitään tyhmyyksiä (Mitä nyt Pauliinaa maistoi sormesta harjoitusarvostelussa, mutta vasta arvostelun jälkeen! :D). Pisteitä kertyi 95p. + KuMa. Kooka pääsi myös mukaan taistelemaan neljästä kärkisijasta, mutta rahkeet ei ihan riittäneet (Pauliinan arvostelussa rahkeet olisi jopa riittäneet voittoon). Tavoite näissä näyttelyissä oli vain selviytyä ilman verenvuodatusta, ja Kooka teki sen ja vähän vielä enemmän. Hieno, hieno mies! :) Kyllä mun pojat on vaan kaikki niin hienoja <3

Iso kiitos Emmalle taas avusta ja kyydistä! Mä en ymmärrä miten kukaan jaksaa lähteä kyyditsemään kun ei marsuista ollenkaan ole kiinnostunut, mutta aina se on henkisenä tukena mukana ja valittamassa miten kauan yhden marsun arvostelemisessa voi kestää :D Uskalsi jopa viedä Kookan uudestaan pöydälle kun itse istuin juuri sillä hetkellä tyytyväisenä vessassa ( :D ), vaikka oli kovasti väittänyt vastaan, ettei koskaan ota noin hurjaa marsua syliin. Kyllä Emma vielä näihin hurahtaa ja hankkii omia marsuttimia mukaan näyttelyihin ;)

Kuulumisia taas

Kille ja Kinkkuvauva <3

Melko hiljaista on ollut. Marsuinspis katosi osittain Kinkun mukana ja marsujen kanssa on tullut hengailtua hurjan vähän. Kinkkua on niin hurja ikävä. Tosin olen pakottautunut niitä käsittelemään ja pieniä ilonaiheitakin mahtuu kyllä mukaan.

Eniten positiivista on tuonnut mukanaan tuo pieni riiviö Kooka. Esimerkiksi tänään kynsien leikkuun yhteydessä se purputti lujaa osoittaakseen mieltään, mutta puremisen sijasta se nuolikin sormia! Niin mukava yllätys, että kyllä marsu palkittiin kurkulla! Muutenkin se sylissä ollessaan nuolee sormia, maistelemisen sijaan (Tämän jälkeen huonot tavat kuitenkin tulevat takaisin kun pääsen kehumaan).

Käpy kasvaa, vaikka onkin vielä pieni. Se on häkissä melko rohkea, eikä juokse heti karkuun. Tosin sylissä se ei kyllä malta istua. Käpy ja Kooka ovat nykyään niiiin paita ja peppu. Jos toisen ottaa häkistä huutelevat ne hurjalla äänellä toistensa perään ja jos sylissä olijan haluaa hiljaiseksi on se vietävä toiseen huoneeseen, jotta rauhoittuisi sylissä. Tosin näitä kahta on tullut nyt pidettyä paljon myös samaan aikaan sylissä koska eivät halua toisistaan eroon. Kookankin käytöstä se näyttäisi auttavan kun saa olla myös kaverin kanssa ihmisten käsittelyssä. On ne niin suloisia, pussailevat toisiaan silloin tällöin, vaikka pieniä kinoja välillä onkin.

Kookakin on oppinut uuden hauskan tavan jolla kuluttaa aikaa. Se kävelee ympäri häkkiä huristen, jonka jälkeen se kiljuu kuin palosireeni ja hyppii onnessaan pari loikkaa, jonka jälkeen alkaa taas hurina. Se oikein innostuu ja käynnistää moottorit hurinallaan :D

Entä Kille sitten? Se onkin sitten jo vähän masentuneempi marsu. Kaipaa selvästi kaveriaan. Kille on aina häkin reunalla odottamassa huomiota, herkkuja ja pusuja. Se onkin nyt vähän hemmoteltu. Muuten se ei hirveästi jaksa innostua. Pari kertaa se on saannut haistella ja jutella Kävyn kanssa ja mitä loikkia se vetelikään häkissä kun sai toiselle marsulle hiukan hiljaa hurista. Niillä onkin nyt häkkien välissä sellainen pienenpieni rako (jotta Kooka ei karkaa), jonka kautta vähän haistellaan ja huristellaan. Killen takapää nousee aina onnesta ilmaan kun joku muista marsuista tulee sitä hiukan tervehtimään.

Killen tilannetta olen nyt lähipäivinä miettinyt ja tulin siihen mahdolliseen lopputulokseen, että nyt vihdoinkin jos tekisin jotain sille laumahaaveelleni. Tarkoitus olisi siis mahdollisesti kastroida Kille vielä tämän vuoden puolella, jonka jälkeen se saisi elää naisten ympäröimänä loppuelämänsä. Pitäisi vain löytää sopiva aika ja paikka toimenpiteelle. Hiukan kyllä jännittää mahdolliset komplikaatiot jne. Onneksi on vielä aikaa miettiä, mutta kyllä Kille tuollaisen mahtielämän ansaitsisi, komea karvanassuni :)