Kuulumisia taas

Kille ja Kinkkuvauva <3

Melko hiljaista on ollut. Marsuinspis katosi osittain Kinkun mukana ja marsujen kanssa on tullut hengailtua hurjan vähän. Kinkkua on niin hurja ikävä. Tosin olen pakottautunut niitä käsittelemään ja pieniä ilonaiheitakin mahtuu kyllä mukaan.

Eniten positiivista on tuonnut mukanaan tuo pieni riiviö Kooka. Esimerkiksi tänään kynsien leikkuun yhteydessä se purputti lujaa osoittaakseen mieltään, mutta puremisen sijasta se nuolikin sormia! Niin mukava yllätys, että kyllä marsu palkittiin kurkulla! Muutenkin se sylissä ollessaan nuolee sormia, maistelemisen sijaan (Tämän jälkeen huonot tavat kuitenkin tulevat takaisin kun pääsen kehumaan).

Käpy kasvaa, vaikka onkin vielä pieni. Se on häkissä melko rohkea, eikä juokse heti karkuun. Tosin sylissä se ei kyllä malta istua. Käpy ja Kooka ovat nykyään niiiin paita ja peppu. Jos toisen ottaa häkistä huutelevat ne hurjalla äänellä toistensa perään ja jos sylissä olijan haluaa hiljaiseksi on se vietävä toiseen huoneeseen, jotta rauhoittuisi sylissä. Tosin näitä kahta on tullut nyt pidettyä paljon myös samaan aikaan sylissä koska eivät halua toisistaan eroon. Kookankin käytöstä se näyttäisi auttavan kun saa olla myös kaverin kanssa ihmisten käsittelyssä. On ne niin suloisia, pussailevat toisiaan silloin tällöin, vaikka pieniä kinoja välillä onkin.

Kookakin on oppinut uuden hauskan tavan jolla kuluttaa aikaa. Se kävelee ympäri häkkiä huristen, jonka jälkeen se kiljuu kuin palosireeni ja hyppii onnessaan pari loikkaa, jonka jälkeen alkaa taas hurina. Se oikein innostuu ja käynnistää moottorit hurinallaan :D

Entä Kille sitten? Se onkin sitten jo vähän masentuneempi marsu. Kaipaa selvästi kaveriaan. Kille on aina häkin reunalla odottamassa huomiota, herkkuja ja pusuja. Se onkin nyt vähän hemmoteltu. Muuten se ei hirveästi jaksa innostua. Pari kertaa se on saannut haistella ja jutella Kävyn kanssa ja mitä loikkia se vetelikään häkissä kun sai toiselle marsulle hiukan hiljaa hurista. Niillä onkin nyt häkkien välissä sellainen pienenpieni rako (jotta Kooka ei karkaa), jonka kautta vähän haistellaan ja huristellaan. Killen takapää nousee aina onnesta ilmaan kun joku muista marsuista tulee sitä hiukan tervehtimään.

Killen tilannetta olen nyt lähipäivinä miettinyt ja tulin siihen mahdolliseen lopputulokseen, että nyt vihdoinkin jos tekisin jotain sille laumahaaveelleni. Tarkoitus olisi siis mahdollisesti kastroida Kille vielä tämän vuoden puolella, jonka jälkeen se saisi elää naisten ympäröimänä loppuelämänsä. Pitäisi vain löytää sopiva aika ja paikka toimenpiteelle. Hiukan kyllä jännittää mahdolliset komplikaatiot jne. Onneksi on vielä aikaa miettiä, mutta kyllä Kille tuollaisen mahtielämän ansaitsisi, komea karvanassuni :)