Vuosikatsaus 2015

Vuosi 2015 on lopuillaan ja on aika muistella kulunutta vuotta. Vuosi on ollut kaikinpuolin onnistunut marsuilun ja muunkin arjen osalta. Hymyissä suin voi siis siirtyä seuraavaan vuoteen!

Marsumäärä on meillä tuplaantunut ja olen saannut tutustua uusiin huippukuikuttajiin! Pera, Paavo, Martta ja Helmi muuttivat meille elokuun lopussa tarkoituksena vihdoinkin aloittaa pienimuotoinen kasvatustoiminta. Tätä olikin tullut kauan harkittua, ja vihdoinkin vakityö ja isompaan asuntoon muutto mahdollistivat sen. Juho muutti lokakuussa takaisin kotiin ja Pullakin saapui vahvistukseksi vielä joulukuussa. Yhdestäkään ihanuudesta ei tänä vuonna ole tarvinut luopua ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen.

Eläinläkärireissuilta ei kuitenkaan olla vältytty hengitystieinfektioiden, paiseen ja värjääntyneen virtsan takia. Kaikki voivat tällä hetkellä hyvin ja aloittavat uuden vuotensa terveinä. Juholla virtsa vielä hiukan punertavaa, mutta muuten on reipas oma itsensä ja Kooka on onnistunut katkomaan hampaansa, mutta syö hyvin heinää ja raastettuja tuoreita. Omistaja sen sijaan ei ole vielä täysin lopettanut marsujen tarkkaa papana- ja pissaseurauksia ja stressailee itseään varmaankin ihan turhaan.

Näyttelyvuosi ei ollut tänä vuonna yhtä täyteen buukattu vaan mentiin vain lähimpiin näyttelyihin, jos aina niihinkään. Vuosi toi kuitenkin mukanaan kasan ruusukkeita ja muutaman sertin ja eliittikortin. Ihan alkuvuonna Hertta valmistui valioksi ja Kooka kesällä pitkästä aikaa keräsi itselleen niin paljon massaa että sai viimisen eliittikorttinsa ja valmistui eliittipetiksi.

Ihana uusi marsuhäkkikin valmistui lokakuussa ja kaikilla marsuilla on ihanasti tilaa liikkua ja miellyttää niin hurjasti omaa silmääkin. Sopii tuonne olohuoneeseen niin hyvin! Alkuvuodesta muutettiin isompaan asuntoon, mutta kai sen voi jo ihan julkisesti tännekin pistää että lokakuussa häkin valmistuttua marsut muuttivatkin jo pois ja asuvat mieheni luonna. Itsekin siellä kyllä vietän kaiken vapaa-aikani, mutta oman vuokrasopimuksen pääsen purkamaan vasta seuraavan vuoden puolella, joten virallisesti asun muualla. Eli heti seuraavan oven takana :D On siinä kyllä mies! Koko eilinen iltakin tuli hymyissä suin kuunneltua kuinka kertoi kylässä olleille vanhoille koulukavereilleen kaikkea marsuista. Kuinka rakennettiin nykyinen häkki, kuinka tuo marsu on pärjännyt näyttelyissä ja tämä marsu on rotutyypiltään parempi, koska sillä on tuollainen pyöreämpi pää. Kooka ja Martta ehdottomia lemppareita ja jaksaa niitä yrittää häkistä kiinni saada. Aika huippu siis!

Hyvä vuosi siis takana! Toivotaan vain että seuraavakin vuosi olisi yhtä onnistunut :) Hyvää uutta vuotta!

Rauhallista joulua!

Valoa!

Kuka osaa nimetä marsut oikeassa järjestyksessä? :D

Vihdoinkin pilvien takaa pilkisti kaivattu aurinko ja pitkästä aikaa sai kuvattua kunnon kuvia marsuista. Kuvausintoa on ollut vaikka kuinka kauan, mutta valoa ei vain ole ollut tarpeeksi. Yksi toinen tarpeeksi valoisa päivä on tässä lähiaikoina ollut, mutta se käytettiin marsujen ja siskonlapsen joulukuviin. Rima oli kuitenkin hiukan liian korkealla ja loppujen lopuksi onnistuneita kuvia löytyi kamerasta vain nämä kaksi yllä olevaa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska onhan nuo nassut vaan niin syötävän suloisia! Tarkoitus oli ottaa yhteiskuva kaikista kahdestatoista marsuotuksesta, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu juttu. Juhoa ja Liskiä en edes saannut esille pistettyä vaan jäivät kokonaan kuvien ulkopuolelle. Kymmenen marsun kohdalla joku oli aina jonkun edessä tai pylly kameraan päin. Kahdeksankin marsua tuotti jo ongelmia, mutta näköjään kameraan oli kuitenkin tuo yksi onnistunut kuva tallentunut. Jess! Kuusi marsua meneekin sitten jo ihan rutiinilla ;)

Ongelmia tuotti myös se, että kaikki kaksitoista marsua olisi tuskin edes kuvaan mahtunut. Valoa on kuitenkin sen verran vähän että valovoimaisempaa objektiivia tarvitsi kuviin, mutta sen kanssa sai peruuttaa ihan toiselle puolelle huonetta, jotta kaikki olisi saatu mahtumaan mukaan. Eikä apukäsistäkään olisi ollut haittaa. Ehkä sitten kesällä uusi yritys ;)

Marsut jaloittelemassa

Loma aloitettiin mukavasti päästämällä kaikki tytöt eteiseen juoksentelemaan Kookan ja Kävyn kanssa. Meno oli aikamoista ja jokaisella näytti olevan hurjan hauskaa! Käpy ja Hertta näyttivät arvostavan eniten heinätarjoilua. Limetta venytteli jalkojaan oikein kunnolla ja veteli sellaisia pomppuja ilmaan, että ei mitään rajaa. Mussukka <3 Pullakin pääsi hetkeksi mukaan, mutta ei näyttänyt arvostavan asiaa yhtä paljon kuin muut. Kierteli hitaasti ja varovasti eteistä omia reittejään. Ajattelin, että kuusi muuta hurjan innokasta marsua olisi tartuttanut innostuksensa myös siihen, mutta näköjään Pullaa avaremmat tilat kuitenkin jännitti vähän enemmän. Häkissä se on vähän reippaampi ja lähti sitä iloisesti kiertelemään, kun pistin sen takaisin Jambon seuraan.

Helmi kävi moikkaamassa <3

Oli kyllä aika väsynyttä porukkaa kun pistin parin tunnin jälkeen takaisin häkkiin. Käpy ja kumppanit kävivät heti kaikki yhdessä pitkäkseen samaan kasaan. Kooka varasi itselleen pehmopedin ja nukkuu siinä vieläkin takajalat ihan suorina <3 Pikkutytöt jaksoivat vielä käydä heinää mussuttamassa, ennen kuin nekin ottivat mukavemman asennon. Tällä hetkellä Pera ja Paavo ovat eteisessä tutkimassa paikkoja. Vauhti ei ole ihan yhtä päätä huimaavaa, mutta hauskaa niillä on!

Juhokin päätti tänään omatoimisesti lähteä tutkimaan paikkoja. Liski on opettanut sille, että häkkejä kun siivotaan voi käydä vähän paikkoja kiertelemässä, kun roskapussien kautta hyppää ulos. Eteisessä meno oli niin hauskaa, että Juho ei enää pysynyt nahoissaan ja hyppäsi ulos häkistä ja lähti tyttöjä etsimään, Liskin huutaessa häkissä perään. Valitettavasti näihin bileisiin oli kutsuttu vain tytöt ja kastroidut urokset, joten jouduin Juhon käännyttämään takaisin ja lopuksi se hyppäsi omatoimisesti takaisin häkkiin. Liski opettaa kyllä pahoja tapoja muille. Liski kun ei ulos hyppää jos ei ole mitään minkä kautta kiivetä. Juho taas näköjään ei apuja tarvitse. Näköjään nämä pojat tulevat jatkossakin lattiatasolla asumaan. Tulevat muuten nykyään hyvin toimeen ja Juhollakin on enää vain pieni rupi jäljellä nenänpäässä.

Pulla, laumamuutoksia ja eläinlääkärireissuja

Vuoden viimeiset näyttelyt olivat viime viikonloppuna. Olin odottanut niitä hurjasti, niin hurjasti että loppujen lopuksi unohdin ilmoittaa marsut :D Käytiin kuitenkin paikan päällä noutamassa jo kauan odottamani ruotsintuonti, todella nätti lemontyttö. Matkasi Ruotsista Ouluun, jossa se majaili melkein kuukauden (samalla karanteenissa, jossa saannut mm. loishäädöt) kunnes sai kyydin tänne etelään. Saanko esitellä Define June, kotoisammin vain Pulla. Niin hurjan nätti ja ehdottomasti tärkeä lisä meidän pitkulakuonojen sekaan.

Pulla saikin siirtyä asumaan uroksen kanssa jo heti ensimmäisen viikon alussa hiukan kotiuduttuaan. On sen verran ahkera syöjä ollut jo Oulussa, että parempi yhdistää jo nyt kuin todeta myöhemmin sen lihoneen jo liikaa. Hurjasti tuli puntaroitua omien uroksien hyviä ja huonoja puolia ja mietittyä Pullalle sitä sopivinta vaihtoehtoa. Lopuksi päädyin yhdistämään sen Jambon kanssa, joten alkuvuodesta olisi odotettavissa self & eng. crest poikasia väreissä lemon ja saffron. Toivotaan vain että kaikki menee hyvin. Jännitys on nyt jo todella korkealla. En osaa edes sanoa onko tämä sellaista hyvää vai huonoa jännitystä, ehkä vähän kumpaakin. Tästä se siis lähtee!

Samalla tuli muutettua vähän laumakokoonpanoja, jotta Liskin ei tarvitsisi jäädä yksin asumaan ja myös sen takia että Käpy oli pakko saada pois pikkutyttöjen häkistä, niin lihava punkero sieltä yksi päivä tuli häkistä nostettua. Näin ollen Käpy muutti Limetan ja Hertan kanssa asumaan, jotka voivat hyvin sillä parin "hyvän mielen pelletillä" viikossa. Kookan siirsin pikkutyttöjen seuraan sen pelletintarpeen takia ja luulin että se olisi vastaanotettu hyvin mielin. Toisin kävi kun Helmi jahtasi ja jahtasi Kookaa koko illan ja lopuksi Kooka jäi mökin päälle istumaan yöksi ja pistin varmuuden vuoksi sille vielä oman heinäkasan sinne. Papparainen oli niin paniikissa, ettei edes ihmistä pötkinyt pakoon, kun pikkutytöt kiusasivat. Tai no Helmi kiusasi, Martta juoksi heinäkasan alle piiloon ja makasi siellä ihan paikallaan kunnes toiset olivat lopettaneet jahtailut. Enpä olisi Helmistä ihan heti uskonut! Aamulla onneksi kaikki kolme löytyivät sopuisasti häkistä ja Kooka on vissiin näyttänyt kenen oikeasti kuuluu olla miehenä se pomo. Ihan hyvä niin. Ei anneta pikkutyttöjen vielä pomppia silmille, ehkä sitten vähän vanhempina ;)

Lopuksi jäljelle jäi vielä Liski ja  Juho. Yhdistääkö kaksi aikuista urosta vai pistääkö väliseinä väliin? Kokeilemisestahan ei haittaa ole ja seinänhän saa sitten pistettyä väliin jos tarvii. Onhan tässä ennenkin onnistuttu. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi ehkä voinnut pitää kumpaakin hetken yksin ja ehkä valmistella vähän paremmin, mutta fiksuna pistin heti kummatkin siivottuun häkkiin. Ensimmäinen päivä meni ihan hyvin, yöllä oli kuitenkin ollut jonkinlaista riitaa sillä vastassa oli melko karun näköinen Juho, nenänpää aukinaisena ja toinen silmä aavistuksen sameana. Hassusti kuitenkin Juho the Arpinaama näyttää olevan se joka on ottanut pomon paikan häkissä ja laumavälit on saatu selvitettyä, koska ainakin vielä näyttävät tulevan toimeen, jos ei hyvin niin ainakin siedettävästi *koputtaa puuta*. Vähän harmitti erottaa Liski ja Jambo, ne kun on aina olleet niin hyviä kavereita, mutta edessähän se kuitenkin olisi jossain vaiheessa ollut.

Tästä päästäänkin niihin ei niin kivoihin asioihin. Sairaisiin marsuihin. Kookan ja Juhon häkistä tuli löydettyä veristä, tai ainakin punaiseksi värjättyä pissaa. Juhon nappasin ensin laatikkoon istumaan ja odottelemaan tuloksia. Selvästi punertavaa. Samalla tunnustelemalla pystyi huomaamaan myös että lihaksia oli kadonnut, mutta paino ei kuitenkaan ollut lähtenyt putoamaan, onneksi. Kookaa en tämän jälkeen edes älynyt tarkistaa, koska syyllinen oli saatu jo kiinni, mutta harmikseni jouduin toteamaan häkkijärjestelyjen jälkeen, että nyt punaista pissaa oli kahdessa häkissä. Näin ollen sama ongelma näyttää olevan myös Kookalla. Höh!

Eläinlääkäriin pääsi siis vierailemaan kaksi marsua virtsatieongelmien takia ja yhden samean silmän takia. Sarveiskalvo ei ollut onneksi ottanut osumaa, vaan silmä oli vähän ärtynyt silmäkulmassa olevan haavan takia. Seurailu ja siistinä pitäminen hoidoksi, ei sen vakavempaa. Marsupojat ultrattiin kivien ja kiteiden takia, ei löytynyt mitään. Otettiin myös virtsanäytteet (Kookalta pari päivää ensimmäisen käynnin jälkeen, kun oli pyyhkeelle kerennyt pissata), eikä niistäkään löytynyt mitään. Syyksi epäiltiin siis jotain muutoksia ruoassa. 95% olin ollut varma että sieltä joku muu syy löytyisi koska muissa häkeissä ei ollut näkynyt minkäänlaisia muutoksia ja ennen kun väri on ruoasta muuttunut, ei koskaan ole ollut näin tummaa. Juhokin on todella lihasköyhä tällä hetkellä, joka tietenkin huolettaa. Onneksi ovat niin pirteitä kuin vaan voi olla, joten nyt piti vain aluksi seurailla. Osa marsuista onkin tällä hetkellä aikalailla heinä + vesi ruokinnalla, jos väri siitä rupeaisi muuttumaan. Tänään huomasin myös kolmannessakin häkissä ihan tummanpunaista pissaa, joten ehkä ruokinnassa nyt jokin mättää. Tosi hassua, koska ruokinta on pysynyt samanlaisena hurjan pitkän aikaa. Pari kuukautta sitten tuli kyllä pellettiä vaihdettua, mutta tuskin siitäkään johtuu, koska Limetta ja muut ovat hädintuskin saanneet pellettiä vaihdon jälkeen ja sieltä löytyy värjättyä pissaa. Heitin varmuudenvuoksi loput heinätkin pois mitä oli jäljellä ja kävin hakemassa uutta, jos olisi niissä ollut jotain. Toivottavasti nyt selviää mistä johtuu ja vain säikähdyksellä selvitään. Toivotaan myös että Juhokin tuosta vähän saa lihaksia jostain, muuten pitää varmaan ruveta jotain muuta syytä etsimään Juholle.

Jotain positiivista vielä tähän loppuun. Kahden viikon loma alkoi tänään, jee!

Limetta & Juho 2v!

Hertta ja Hertan kauniit valkoiset <3

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta siitä kun Hertan massun alta pilkisti kolme aivan ihanaa pientä marsulapsosta. Niistä Limetta jäi kotiin ja on ehdottomasti yksi suosikki, niin hurjan rakas <3 Tänä vuonna päästiin myös juhlistamaan kaksin kappalein kun Juho muutti takaisin meille. Onnea onnnea kaikista parhaat lumipallerot <3

Haasteita

Nyt jos vihdoin saisi näitä blogiin tulleita haasteitakin postattua. Luonnoksissa tämä on ollut puolivalmiina jo pitkään ja varmasti monessa blogissa on tullut näihin jo törmättyä. Nyt siis kannan oman korteni kekoon :)

Sain ensimmäisen haasteen Wannabe hamsterit-blogilta. Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu/-fretti-/kani-/lintu-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut? Ja koska kyseessä on marsublogi, vastaan kysymykseen mitä marsuharrastukseni on minulle antanut?

Marsuharrastus on tällä hetkellä niin iso osa vapaa-aikaani, että se tietenkin tuo kaikkea mukanaan. Ensimmäinen asia on ehkä vastuuntunto, jonka ensimmäiset marsut toivat mukanaan. En ole ollut mikään maailman paras marsunomistaja alkuaikoina ja suurimaksi osaksi perheen marsut olivatkin vanhempieni vastuulla kun kiinnostusta oli vaikea ylläpitää. Jossain vaiheessa kuitenkin kipinä syttyi taas jostain ja sen hetkiset siskojeni marsut siirtyivät hoidettavikseni ja ehkä vähän vanhempana ja viisaampana vihdoinkin ymmärsi ottaa itse sen vastuun eläimistä ja samalla myös tuli huomattua kuinka paljon enemmän niistä marsuista saakaan irti kun vaan jaksaa panostaa.

Tärkein asia mitä harrastus on tuonnut mukanaan on tietenkin kaikki ihanat marsut, joita ilman tätä harrastusta ei edes olisi. Jokainen ihana persoona. Se jännitys kun on oman pikkumarsunsa kasvattajalta varannut ja alkaa hurja odotus koska sen vihdoinkin saa ottaa omaan syliinsä ja viedä kotiin. Pienet arjen kuikutukset (tai lähinnä kiljumiset :D) ja sormien nuolemiset sylissä ollessa <3 Vaikka olisi kuinka huono päivä marsut aina piristävät vain olemalla sielä kotona odottamassa. Tietenkin mukaan mahtuu niitä surullisiakin hetkiä kun täytyy osata luopua, mutta onneksi muistot aina jäävät.

Näyttelytkin ovat tuonneet mukanaan kaikkea uutta. Uusia ihmisiä ja onnistumisen tunteita. Vaikka itse olen melko hiljainen ja ujo ja pyörittelen omia marsujani suurimmaksi osaksi yksin (hehheh) on suurimmaksi osaksi aina mukava tunnelma paikan päällä. Ja ehdottomasti tullut myös paremmaksi kuskiksi kun on täältä pikku kaupungista lähtenyt pois ajelemaan vähän kauemmas ;) Myös blogi on tuonnut mukanaan uusia tuttuja ja netin välityksellä on päässyt tutustumaan huippu marsupersooniin ja omistajiin. Blogien välityksellä on hyvin saannut uusia vinkkejä ja vertaistukea. On ihanaa kun voi saada marsumaista tukea vaikka sitten vain viestien ja kommenttien välityksellä silloin kun lähipiirissä ei ketään enää jaksa kiinnostaa ikuiset marsuongelmat. Tämän lisäksi kirjoitustaito on parantunut huomattavasti vuosien varrella blogia kirjoittaessa! Vielä on parantamisen varaa, mutta johan tätä voi suomenkieleksi jo alkaa kutsua ;)

Mainitaanko tähän loppuun vielä marsujen värigenetiikka (koska se jäi niin hyvin mieleen tuolta Wannabe-blogista, sori Pauliina :D). Genetiikka on aina jollain tapaa kiinnostanut ja marsujen kohdalla vielä vähän enemmän. Lähinnä värien periytymistä olen itse opiskellut omaksi huvikseni vuosien varrella ja se jos mikä on kiinnostavaa. Tästä on ollut hurjasti apua myös lukioajoilla kun ymmärsi valmiiksi jo genetiikan alkeita.

Käpy pelaamassa uutta Fallout 4'sta.

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

Marsumayhem-blogista tuli Liebster award haaste. Se onkin kiertänyt tässä blogissa jo pari vuotta sitten, mutta päätin kuitenkin vastata alla oleviin kysymyksiin. Sääntöjen mukaan pitäisi haastaa 11 muuta blogia ja keksiä 11 uutta kysymystä, mutta vastatkoon näihin samoihin kysymyksiin ken tahtoo. Oli niin hyviä kysymyksiä :)

1. Lempivärisi eläinlajissa, joka on sinulle sydäntä lähinnä?
Lemon!  Kauniit kermaporsaat vadelmasilmineen. Muutenkin kaikki vaaleat ja siniset värit ovat omaan mieleeni ja varsinkin punasilmäisinä.

2. Unelmiesi eläinkööri jos tilaa ja muita resursseja olisi?
Jos tilaa ja resursseja (ja aikaa) oikeasti olisi, niin tahtoisin lehmiä, possuja, vuohia ja ehkä poninkin. Realistisemmin ajateltuna täältä ei puutu tällä hetkellä kuin vain kissa, tai pari.

3. Mikä eläin tahtoisit olla vuorokauden ajan ja miksi?
Varmaankin käärme. Olisi hauskaa kokeilla miltä tuntuu liikkua eteenpäin ilman raajoja. Tai sitten kirahvi :)

4. Mikä on lempiruokasi ja -juomasi?
Mulla ei oikein ole lempiruokaa. Ehkä kanasalaatti. Kotiruoka on aina hyvää, varsinkin silloin jos käy vanhemilla kylässä. Mustaherukkamehu on hyvää.

5. Nukutko kuinka monen tyynyn kanssa ja montako peittoa?
Kaksi tyynyä ja yksi peitto. Nyt on kyllä ollut sen verran viileää että kahta peittoakin on tarvinnut.

6. Kuinka pitkään voit olla pois kotoa ennen kuin iskee ikävä lemmikkejäsi?
Olen melko harvoin pidempään pois kotoa. Yö tai kaksi menee, mutta sen jälkeen tahtoo ikävä jo iskeä. Nukun muutenkin niin huonosti uusissa paikoissa, ettei hirveästi tee mieli muualla aikaa kauemmin viettää.

7. Oletko ajatellut lemmikeilläsi olevan tietynlainen ihmisääni jos juttelisivat kanssasi?
En ole :D Enkä oikein osaa niille ääniä keksiäkkään, tuntuu vaikealta :D

8. Uskotko, että silmistä näkee toisen sieluun asti?
Haluaisin, mutta tuntuu siltä ettei se ole mahdollista.

9. Päämääräsi bloggaajana, onko jotain tiettyä visiota mihin olisi kiva päästä?
Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen blogin tilanteeseen, mitä nyt postauksia ehkä voisi tulla vähän useammin ja ehkä vähän monipuolisemmin. Omaksi iloksihan tätä eniten tulee kirjoitettua, joten sen enempää ei siihen tule panostettua kuin mitä mieli tekee minäkin hetkenä. Tietenkin olisi aina kiva jos vielä enemmän ihmisiä eksyisi lukemaan ja pääsisi heillekin marsuarkeani jakamaan, mutta samalla varmaan paineetkin nousisivat paremman blogin suhteen. Näin on siis ihan hyvä :)

10. Mitä mieltä olet joulusta?
En ole ollenkaan jouluihminen. Pari lahjaa saatan tärkeimmille henkilöille ostaa ja marsuille vähän herkkuja. Se on aika lailla siinä.

11. Lempijuhlapyhäsi ja mistä syystä?
Enpä oikein osaa tähän kyllä vastata.

Perheen ensimmäinen marsu Lasse.

Lopuksi vielä Kaikenkarvaisten keskellä-blogin kysymyksiä :)

1. Mihin yhteen vapaavalintaiseen kauppaan käyttäisit 1000 euron lahjakortin? 
Apua! :D Varmaan johonkin normi ruokakauppaan.

2. Millainen olisi unelmatalosi? 
Omakotitalo ja iso piha. Ja koska ne lehmät ja possut ovat haaveissa niin ehkä se navetta olisi hyvä lisä ;) Taidan kuitenkin tyytyä ihan siihen sopivan kokoiseen omakotitaloon ja pihaan.

3. Olisitko mieluummin lahjakas matemaattisissa aineissa vai kielissä? 
Olen suht hyvä matikassa, mutta kielipää on kyllä jotain järkyttävän huonoa. Ehkä olisi vaihtelun vuoksi kiva pystyä keskustelemaan useampien ihmisten kanssa eri kielillä :)

4. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Haluaisitko? 
Korvissa on reijät. Yhdet kummassakin. Jostain pienestä tatuoinnista haaveilen, mutta sen aika ei ole vielä. Johtuu varmaan siitä etten vieläkään ole satavarma mitä haluan.

5. Mikä oli ensimmäinen lemmikkisi?
Lasse-marsu.

6. Mistä lemmikistä haaveilet? 
Tällä hetkellä kissan paikka olisi auki, mutta sellaisen hankkiminen ei tällä hetkellä ole mahdollista.

7. Paljonko lemmikeihisi kuluu keskimäärin rahaa kuukaudessa? 
Tarpeeksi paljon :D En ole pitkään aikaan pysynyt enää kärryillä. Ehkä jätän vastaamatta etten hurjasti valehtele. Vaihtelee hurjasti kuukausittain.

8. Miten perheesi, ystäväsi ja tuttusi suhtautuvat lemmikeihisi? 
Perhe on tottunut. Muut lähinnä ihmettelevät tätä määrää. Eipä se kuitenkaan haittaa, ei niistä luopumaankaan aleta vaikka "vievät varmasti turhan paljon rahaa ja aikaa". Voisi niitä rahoja ja aikaa huonompiikin asioihin käyttää.

9. Miten järjestät lemmikkiesi lomahoidon? 
Harvoin tulee missään pidemmällä reissulla käytyä, mutta iskä on ehdottomasti paras marsuvahti. Se kun on täysillä mukana tukemassa tätä hassua pientä harrastusta. Auttaa häkkien rakenteluissa ja kuskailee näyttelyihin silloin kun mieli tekee lähteä katsomaan vieläkö ne kaikki samat ihmiset jaksavat vuodesta vuoteen käydä näyttelyissä (Kyllä, kyllä jaksavat ja iskä ihmettelee :D)

10. Mitä lemmikkieläintä et itsellesi hankkisi ja miksi?
Puoli vuotta sitten olisin vastannut käärme. Nyt olen jo reilu pari kuukautta joutunut asumaan samassa asunnossa ja nukkumaan samassa huoneessa käärmeen kanssa ja ihan hyvinhän se on mennyt. En kyllä pitkällä tikullakaan siihen koske, mutta terraarion läpi voin ihastella ja jutella. Jonkinlainen hämähäkki on kuitenkin iso ei, vaikka käärmeeseen on tottunut.

11. Millä perusteilla nimeät lemmikkisi?
Eipä tässä oikein mitään kaavaa nimeämisille löydy. Vähän vanhemmat "täti ja setä nimet" ovat kivoja. Riippuu vähän myös eläimen virallisesta nimestä mikä kutsumanimeksi muodostuu.

-------

Huhhuh, johan on tullut vastattua! En nyt ala omia kysymyksiä tähän enää keksimään. Jos haluaa saa näihin vastata (muutkin kuin alla mainitut), joko kaikkiin haasteisiin tai vain osaan haasteista. Moni on näitä blogissaan jo tehnytkin, joten yritän alle linkittää sellaisia blogeja joissa näitä ei vielä ole näkynyt :)

Pienet suuret marsut
Jarnan Marsula
Cavia life 
Unelmasta tulee totta
Marsu elämää

Kasa kuvia

Helmi ja Paavo voittivat tämän pehmopedin Lahden pukukilpailuissa. Niin pehmoinen pikkumarsutassujen alla <3

Helmi kasvaa. Ilmoittelee mielipiteitään selvästi ja kuuluvasti häkkitovereilleen.

Aina herkkujen toivossa.

Nämä rouvat ovat kyllä pahimpia kerjääjiä (ja omaavat myös varmaan pyöreimmät muodot).

Helmikin haluaa isona olla yhtä iso ja pyöreä <3

Paavokin niin reippaasti kurkkimassa <3

Kunnon rapsutukset! :D

.. ja sen jälkeen nukkumaan. Ihana Käpy <3

Pikku-Marttaakin väsyttää.

Nätti Helmi <3

Ja väsynyt Helmi.

Martta <3 Vihreän mökin takana on joku pikkumarsujen lempipaikka. Siinä vuorotellen nukkuivat toisen ollessa välillä heinäkasalla.

Paavo söpönä. Niin reipas nykyään. Ei juokse heti piiloon kuten meille muuttaessaan.

Lopuksi Limpun parhaat pullaposket <3

Postausta taas kuvien muodossa. Tekstiäkin voisi jossain vaiheessa ehkä tulla lisää, mutta kirjoitus ei enää inspiroi siinä vaiheessa kun kuvat on tänne pienennetty. Kestää niin hurjan kauan kun kone on niin hidas ja kuvien saaminen koneelle on itsessään jo työn ja tuskan takana. Puhumatta itse tietokoneen käynnistämisestä joka kestää ikuisuuden. Onhan tämäkin tietokone varmaan jo kohta kymmenen vuotta vanha ja näköjään pikkuhiljaa jo loppumetreillään. Luonnoksissakin olisi vielä keskeneräisiä haaste-postauksia joita blogi on saannut (kiitos niistä!), mutta niiden saaminen julkaisuvalmiiksi tulee vielä kestämään.

Tarjoilkaa paljon herkkuja marsuillenne nyt viikonlopun kunniaksi! :)

Marsupersoonia

Marsut on kaikki ihania ja hauskoja eläimiä. Jokainen marsu on oma yksilönsä ja luonne-eroja löytyy. Tykkään hurjasti jokaisesta marsustani ja välillä on päiviä kun ei voi lopettaa nauramista tai tahtoisi vaan rutistaa marsuja oikein kunnolla kun ne vaan on niin ihania <3

Liski on pienestä asti ollut sellainen marsu jolle ei voi olla nauramatta. Jossain vaiheessa meno kuitenkin vähän rauhottui ja hiukan ehkä harmittikin. Nyt kuitenkin tuntuu, että Liski on taas menossa mukana hassuilla jutuillaan. Se roikkuu useasti häkin reunalla katselemassa ihmisten touhuja ja rutisee omalla Liskimäisellä tavallaan. Se on myös keksinyt, että häkistä on kiva lähteä tutkimusmatkalle häkkien siivouksen yhteydessä. Se hyppää reunan yli likapurusäkin sekaan ja kipittelee sen jälkeen ympäri olohuonetta iloisena ja rutisee. Niin hauskaa katseltavaa! Ja sitä ei pysäytä mikään. Jos sen pistää uudestaan häkkiin on se hetken päästä taas ulkona. Kun kaikki häkit on siivottu ja uudet heinät lisätty siirtyy se tyytyväisenä Jambon kanssa syömään ja pysyy häkissä taas seuraavaan siivouspäivään asti (tietenkin pääsee syliin tms, mutta ei itse lähde pois omin luvin). Pieni etuoikeutettu possu <3 Muilla ei olekaan lupaa juoksennella vapaana olohuoneessa vaan saavat liikkua vaan rajatummalla alueella joka on sitten jälkeenpäin helppo siivota. Ihana Liskimussukka, niin hauska tyyppi <3

Ja kaikista ihanin Limetta! Pyöreät posket ja isot silmät! Sitä ei voi vastustaa! Sekin roikkuu useasti häkin reunalla ja antaa välillä nostaa itsensä pois häkistä ilman että juoksee karkuun (ei kuitenkaan aina). Kun marsutytöt ovat kaikki yhdessä lattialla on Limppu se joka käy aina ensimmäisenä ihmisen luonna etsimässä herkkuja ja jos niitä herkkuja näkyy kiipeää se jopa itse syliin niitä hakemaan <3 Tai jos muut saavat sen mielestä enemmän, niin sylissä kannattaa istua varmuuden vuoksi jotta varmasti omaan suuhun saa varastettua enemmän.

Pera on sellainen vanha viisas marsu joka ei vähästä sätkähdä ja roikkuu häkin reunalla ihan koko ajan. Pyykkejäkin kun laittaa kuivumaan venyy se häkissä niin pitkäksi kun vaan pääsee ja selvästi yrittää häkistä autella. Paavokin on ruvennut ottamaan Perasta mallia ja on reipastunut käsittämättömän paljon! Olin ihan varma että se jäisi vähän ujommaksi tapaukseksi mutta häkkikaveri on ollut mikä mainioin saamaan myös tämän pikkupojan kukkimaan :)

Kookakin on aina ollut melkoinen rutisija ja pitkään aikaan ei ole tullut naurettua yhtä paljon kuin yksi ilta. Katsottiin Walking with dinosaurs-leffaa ja yhdessä kohtaa kun dinot rupesivat karjumaan juoksi Kooka häkin reunalle hurjasti kuikuttaen ja yhtyi dinokuoroon. Mikä lie karjaisu siellä sopivalla taajuudella osunut Kookan korvaan. Hassu! Onhan se vähän meidän lauman T-rex, hurja pahis <3

Näitä pieniä päivän piristyksiä sattuu usein ja tekeekin tästä harrastuksesta vähän vielä mahtavemman kun pääsee kunnolla tutustumaan näihin pieniin, mutta samalla suuriin persooniin. Marsut <3

Yksi lempikuva ihanasta jo edesmenneestä Kinkusta, jolle sai nauraa päivät pitkät kun innostui pienimmistäkin asioista :)

Iltaruokinnan iloja ♥

Grand Gala, Lahti 24.10.2015

Pitkästä (tai no pitkästä ja pitkästä, siltä se ainakin tuntuu) aikaa lähdettiin marsuotusten kanssa näyttelyyn. Viime kerrasta onkin jo kolme kuukautta joka tuntuu viime vuoden näyttelymäärää ajatellen tosi pitkältä ajalta. Viime kuukausien näyttelyt ovatkin olleet jo sen verran kaukana, etten ole nähnyt mitään syytä lähteä ja muutenkin on ollut niin hurjasti kaikkea muuta että tuskin olisi tullut mentyä vaikka lähempänäkin olisi kyllä ollut.

Lahteen lähdettiin ihan vain lemonien kanssa. Saffronpojat olin ilmoittanut myös, mutta häkissä oli ollut hiukan eripuraa Clementinon vieraillessa siellä, että oli pojat vähän kynineet toistensa karvoja pois. Harmi, mutta sille ei voi mitään.

Petissä mukana oli Hertta ja Pera. Pera sai  94,5p + kuman ja Hertalle tuli 95,5p, kuma + kupa. Hertta on lihonut aikalailla kun pikkutytöt olivat vielä samassa häkissä ja Hertta asuukin nyt Limetan kanssa kahdestaan jotta saisi toivonmukaan vähän laihutettua kumpaakin. Alkaa tuo rouvan pyöreys jo pisteissäkin näkyä.

Ulkomuodossa oli mukana pikkulemonit. Helmi sai ihan hyvää palautetta, mutta väri on liian vaalea, pohjaväristä puhumattakaan ja pakkohan se itsekin on todeta, että tottahan se on. Paavo on vielä aavistuksen vaaleampi (arvostelussakin luki että maha on valkoinen), mutta sai kuitenkin sertin. Tuomari vielä kehui että on kyllä hieno lemonuros muuten. Arvostelut (sanalliset) olivat muutenkin suht antoisia ja vaikka ei ehkä mitään huippu tuloksia tullut (enkä niitä kyllä ollut odottanutkaan), niin ainakin kotiin tuotaviksi tuli sellaisia pieniä "ahaa-elämyksiä", joista varmasti on hyötyä tulevia yhdistelmiä suunnitellessa. Ei siis ollenkaan turha reissu!

Helmi ja Paavo osallistuivat myös Halloween aiheiseen pukukilpailuun ja nappasivatkin siinä voiton! Mikä  kaksipäinen vampyyrimatomarsuotus lienikään :D Tuomariin taisi tehdä eniten vaikutus hurjassa punajuuriveressä olleet marsuhuulet <3

© Henna Rinta-Kiikka

Martta eläinlääkärissä

Taas tuli vierailtua lääkärin luonna. Tällä kertaa matkattiin taas Porvooseen asti (Juhon antibiootit haettiin ihan vaan tästä Loviisasta, uudesta eläinklinikasta Lovetista), mutta koska kyseessä oli jonkinsortin paise lähdin mielummin vähän kauemmas (eikä edes 30min ajomatka ole vielä pitkä) tutkituttamaan kun olen Avecin palveluun ollut tyytyväinen ja tietävät näistä marsuotuksistakin vähän enemmän :)

Martta oli siis kehittänyt itselleen paiseen poskeen ja tietenkin pahimpana mielessä oli jonkinsortin hammasviat. Paikanpäällä pikkupotilas jäi rauhoitettavaksi ja tutkimuksissa selvisi että kyseessä oli iso mätäpaise joka tietenkin tyhjennettiin samalla. Eläinlääkäri arvioi että kyseessä saattoi olla poskeen tökännyt heinänkorsi tai jokin muu samanlainen äksidentti. Ei kuitenkaan uskaltanut poissulkea hammasjuuripaiseen mahdollisuutta ja mikäli tulee takaisin saattaisi röntgenkuvaus olla paikallaan, jotta syy löytyisi.

Martta oli kyllä tosi reipas pikkumarsu ja kuikutteli heti menemään kun päästiin kotiin. Sai vielä 10 päivän antibioottikuurin (mukavasti heti Juhon kuurin loputtua muutama päivä sitten) ja paise-alue piti tietenkin pitää puhtaana. Voihan Mini-Martta! Toivottavasti antibiootit tepsii eikä tule enää takaisin.

Martan paperitkin saapuivat kasvattajalta viime viikolla ja viralliselta nimeltään pieni on Aniaras Victoria. Oikein nätti nimi ja huvitti vähän kun itse menin nimeämään sen vähän vanhemmalla, itselleni hiukan mummomaisella nimellä :) Tosin mikä nimi olisikaan sopivampi kun Martta-mummo, kun se monen vuoden päästä porskuttaa menemään sen hetkisten nuorempien marsulapsosten seassa <3

Chinotto ja kumppanit

(Onnistuin poistamaan kokonaan tämän postauksen, jonka takia saattaa poiketa alkuperäisestä, joka oli esillä pari päivää sitten. Pakko oli kirjoittaa koko postaus uudelleen. Ärsyttävää.)

Meillä syntyneet Chinotto ja Clementino joutuivat valitettavasti etsimään itselleen uuden kodin. Pari viikkoa sitten tuli haettua Chinotto tänne meille ja samalla heitettyä Clementino kaverinsa kanssa uuteen kotiin Kotkaan. Valitettavasti siellä puhkesi melko paha allergia ja tarjouduin ottamaan toisetkin pojat tänne väliaikaisesti etsimään uutta kotia.

Ovatkin ihan superihania marsupoikia! Todella reippaita, uteliaita ja roikkuvatkin melkein koko ajan häkin reunalla huomiota kerjäämässä. Häkistäkin saa nostettua usein ilman että juoksee karkuun. Tykkäävät paljon liikkua ja tarvitsevatkin kodin jossa saavat juoksennella paljon vapaana (Clementinokin oli tylsistyksissään karannut saffronpoikien häkkiin ja makoili niiden heinäkasassa koivet pitkänä, saffronien ängeksiessä nurkassa kauhuissaan). Todella valloittava parivaljakko siis etsii omaa kotiaan. KUVA (Marsupojat varattu!)

Chinotto sen sijaan tuli tänne jäädäkseen. Kotoisammin tämä uros kulkee nimellä Juho, jonka se sai meillä kutsumanimekseen jo parin tunnin ikäisenä. Siskot ja pari kaveriakin tajusi heti kenestä oli kyse kun Juhon nimen mainitsin, toisin kuin nimistä Chinotto ja Koistinen (joka vanhassa kodissa oli ollut kutsumanimenä). Uusi uros ei ehkä ollut se mitä olisin tarvinnut (tämän saman olen tainnut mainita jokaisen uuden uroksen kohdalla :D), mutta koska kyseessä on parhaimman Killen ja Hertan lapsi, en vain voinnut kieltäytyä kun siihen sain mahdollisuuden. Harmitti niin hurjasti kun Limetta sairasti juuri siihen aikaan kun olisi ollut oikeassa iässä astuttaa (tosin tietenkin mielummin terve Limppupossu kuin marsuvauvoja), ja Pikku-Killet jäivät vain haaveeksi. Onneksi nyt on taas mahdollista jatkaa tätä itselleni tärkeää sukua. Valkoisena marsuna Juho onkin oiva lisä marsulaan ja kantaa myös punasilmäisyyttä.

Juhon alku ei meillä ollut helppo vaan hengitys alkoi rohisemaan jonka takia käytiin viime perjantaina eläinlääkärissä. Rohinat ovat onneksi jo kadonneet, mutta antibioottikuuri jatkuu vielä pari päivää. Juhon uudeksi kaveriksi valikoitui Kooka ja hyvä valinta olikin! Koskaan ei ole tullut yhdistettyä kaksi aikuista urosta näin helposti. Vähän hurinoita ja pepun heilutusta. Parin päivän päästä nuoltiin jo kaverin korvia ja makoillaan yhdessä saman mökin alla. Vaikka siirsin Kookan suoraan tyttöjen luota ei mitään tappeluita  ilmennyt missään vaiheessa. Mutta jos klikkaa kaverin kanssa niin silloin klikkaa! Ihana parivaljakko! :)
 

Väsyttää

Uuden häkin hyviä puolia on että kaikki väsyneet pötkylämarsut näkyvät suoraan sohvalle. Kuka enää tarvitsee telkkaria?!

Kaksi kerrosta on uudessa häkissä jo valmiina ja sinne onkin muuttanut jo oikein tyytyväisiä marsupoikia. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada loputkin kerrokset valmiiksi. Jee!

Vihdoinkin uusi häkki!

Kännykkäkuva (parempia tulossa myöhemmin)

Hurjan pitkän suunnittelun ja päätösten jälkeen saatiin vihdoinkin aikaiseksi ruveta rakentammaan marsuille uutta kerroshäkkiä. Nyt kun marsumääräkin on melkein tuplaantunut on hyvä että marsut saa siististi ja fiksusti samaan paikkaan.

Tyydyin sittenkin rakentamaan häkin Ikean pax-kaapeista sillä idealla että tarvittaessa sitä voi ruveta laajentamaan jompaan kumpaan suuntaan (ei kyllä pitkään aikaan, sen verran kalliiksi kuitenkin tuli ja hermotkin meinasi pariin otteeseen mennä). Näin jälkikäteen ajateltuna tämä kapeampi häkki on ehkä sittenkin parempi vaihtoehto. Häkin siivoaminen ja marsujen kiinni ottaminen voisi olla aika työn ja tuskan takana leveämmässä häkissä. Tosin marsujen kannalta olisi kyllä ollut ihanteellisempi. Tila ei kuitenkaan heti lopu sillä jokainen kerros on kooltaan n. 200x60cm. Ikeareissuun (+ muihin tarvittaviin tarvikkeisiin) paloi rahaa kyllä ihan tarpeeksi, n. 500e. Eniten hintaa tuli itse kaappeihin, pleksiin ja valoihin (reilu 350e). Tuli ostettua myös kaikkea muuta pientä marsuille ja tietenkin näistä "pikkutarvikkeista" (ruuvit, liimat, vahakangas yms.) sai kasaan jo kivan summan, vaikka ei heti lompakossa näkynytkään kun niin pienissä erissä tuli haettua.

Pientä hienosäätöä vielä jäljellä, ledvalojen piuhat kiinnitettävä (kyllä! marsuille omat pienet valot pimeitä syysiltoja varten) ja vahakankaatkin pitäisi kiinnittää hiukan suojaamaan jonka jälkeen marsut voivat vihdoinkin muuttaa sisään :)

Yllä olevaan kuvaan oli pakko napata marsut mukaan kun en enää jaksanut odottaa miltä näyttää kun marsut kurkkivat pleksien takaa. Ja voi ihanuus miten hyvin tuolta näkyykään jokaiset hymyilevät marsuhuulet! Niin ihania neniä kurkki että tulee olemaan vaikeeta olla tarjoilematta herkkuja <3 Tuli ostettua myös Ikeasta mattoja ja siirtyä niihin uuden häkin myötä, mutta tuon 10-15min aikana jona marsut tuossa olivat totesin että papanoita oli ilmestynyt jo niin paljon että saisi olla kokoajan siivoamassa. Pakko siis pysyä puruissa. Onneksi noita voi kuitenkin käyttää vaikka silloin kun ovat vapaana juoksemassa.

Muuten arki meillä rullaa suht normaaliin tapaan. Kooka loukkasi yksi ilta jalkansa ja oli selvästi kipeä koska ruoka maistui tosi huonosti eikä varannut painoa jalalle. Otti pitkästä aikaa ja puri kunnolla kun nappasin syliin tutkiakseni lähemmin. Aamulla oli heti tarkoitus soittaa eläinlääkärille, mutta kummastus oli suuri kun vastaan kipitti todella nälkäinen Kooka-eläin ilman mitään merkkejä eilisestä?! Seurasin vielä päivällä liikkumista ja ruokahalua mutta en nähnyt mitään poikkeavaa, ehkä pari hassua epämääräistä loikkaa jolla yritti varata painoa toiselle jalalle. No tietenkin parempi näin, vaikutti niin kipeältä silloin illalla. Kooka on muutenkin reipastunut vielä enemmän kuin mitä yleensä ja onkin jo hakemassa iltatuoreita välillä jo ihan ensimmäisten joukossa (yleensä odotellut vähän sivummalla omaa palaansa). Yksi ilta nappasi sormestakin kiinni kun ei erottanut kumpi oli porkkana ja kumpi sormi :D Ihana Kooka <3

Perakin on viennyt jo ihan totaallisesti sydämen. Juuri sellainen vanhus kuten marsun kuuluukin olla tuossa iässä. Roikkuu ihan kokoajan häkin reunalla kun käy moikkaamassa ja vähän saa nenänpäätä taputtaa <3 Pari kaveriakin ihastui Peraan ihan kunnolla. Ovathan nämä muutkin marsut ihan kesyjä, mutta eivät hurjasti häkissä viihdy tuntemattomien tuijoteltavana jos ei herkkuja ole tarjolla. Pera se vain esitteli pusuhuuliaan ja seisoskeli takajaloillaan kun huomio kääntyi arvon herrasta pois vähäksi aikaa kun juteltiin. "Hei olen vielä täällä". I-h-a-n-a <3

Marsulauma jaloittelee

Tältä näyttää kun tahtoo saada kaikki kuusi mukaan kuvaan!

Helmi ja Limpun pullaposket <3

Kooka jaksoi juosta pikkutyttöjen perässä reippaasti.

Suloinen Martta oli aivan innoissaan!

Tuoksuu herkut!

Hassut eivät ollenkaan osaneet suunnistaa herkkujen luo.

Paitsi Limetta. Siellä missä on omistajan kädet on yleensä myös herkut!

Mitä isot edellä sitä pienet perässä <3

Kunnon herkkuja nälkäiselle porukalle!

Käpy ahmii ihan antaumuksella <3

Pienet tytöt syövät pieniä annoksia <3

Helmin pitkät koivet eivät kerenneet pysähtyä herkkuja maistelemaan. Nyt mennään!

Kun on pieni käännökset tehdään aina ilmassa, mieluiten 180 astetta.

Käpy <3

Verhojen sekaan on hyvä nostaa pää ja "piiloutua".

Olikohan niitä herkkuja vielä?

Kaunis Helmiäinen <3

Helmillä on niin pitkät säihkysääret että niiden kanssa kannattaa jo juosta poikien perässä.

Parsakaalin tuhoamisen jälkiä :D

Puspus <3

Kaikki hauska loppui kun porukka päätti lähteä kielletylle alueelle pois keittiöstä varoituksista huolimatta.

Pääsivät marsut ensimmäistä kertaa näin isossa porukassa lattialle jaloittelemaan. Meinasi siinä jo itselläkin mennä pää sekasin kun joka puolella juoksenteli marsuja <3 Pikkutytöt pysyivät aluksi ihan isompien lähettyvillä kun oli vähän jännät paikat. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun jo ralliteltiin ja isojen mussutellessa parsakaalia pistettiin pöydän alla menemään! Näiden elämää on kyllä niin hauska seurata kun asuvat isommassa laumassa ja joukossa on eri-ikäisiä otuksia. En olekkaan raaskinut vielä näitä erottaa pienempiin ryhmiin kun näyttävät tulevan niin hurjan hyvin toimeen. Pikkutytöt kun tahtovat häkissä juosta ruoka-aikaan piiloon on hyvä kun saavat ottaa mallia isommista jotka tahtovat viedä sormetkin mukanaan kun on pakko saada itse se ensimmäinen tuoreenpala :D Ihanat <3

Pojat pääsevät sitten seuraavalla kerralla juoksemaan. Tuli sen verran sotkua, että pakko oli ruveta lattioita pesemään vaikka lakanat vähän suojasivatkin. Liski kuunteli mökkinsä päällä muiden höpöttelyä häkistään ja kiljui. Ikiliikkuja marsukin olisi halunut päästä jaloittelemaan kunnolla (tai tekemään tuttavuutta tyttöjen kanssa). Jännää päästä katsomaan miten Pera ja Paavo reagoivat lattialla olemiseen. Paavo on kyllä todella ujo poika ja kestää kyllä hetki ennen kuin suostuu edes tulemaan herkkuja hakemaan kädestä. Pera taas on se joka roikkuu häkin reunalla ja huutaa ruoan perään, mutta piiloutuu mielummin sen jälkeen kun on herkkunsa saannut tai jos kyseessä olikin väärä hälyytys. Toivottavasti kuitenkin innostuvat paikkoja tutkimaan kunhan pääsevät jaloittelemaan. Tekee oikein hyvää välillä vähän päästellä menemään! :)