Chinotto ja kumppanit

(Onnistuin poistamaan kokonaan tämän postauksen, jonka takia saattaa poiketa alkuperäisestä, joka oli esillä pari päivää sitten. Pakko oli kirjoittaa koko postaus uudelleen. Ärsyttävää.)

Meillä syntyneet Chinotto ja Clementino joutuivat valitettavasti etsimään itselleen uuden kodin. Pari viikkoa sitten tuli haettua Chinotto tänne meille ja samalla heitettyä Clementino kaverinsa kanssa uuteen kotiin Kotkaan. Valitettavasti siellä puhkesi melko paha allergia ja tarjouduin ottamaan toisetkin pojat tänne väliaikaisesti etsimään uutta kotia.

Ovatkin ihan superihania marsupoikia! Todella reippaita, uteliaita ja roikkuvatkin melkein koko ajan häkin reunalla huomiota kerjäämässä. Häkistäkin saa nostettua usein ilman että juoksee karkuun. Tykkäävät paljon liikkua ja tarvitsevatkin kodin jossa saavat juoksennella paljon vapaana (Clementinokin oli tylsistyksissään karannut saffronpoikien häkkiin ja makoili niiden heinäkasassa koivet pitkänä, saffronien ängeksiessä nurkassa kauhuissaan). Todella valloittava parivaljakko siis etsii omaa kotiaan. KUVA (Marsupojat varattu!)

Chinotto sen sijaan tuli tänne jäädäkseen. Kotoisammin tämä uros kulkee nimellä Juho, jonka se sai meillä kutsumanimekseen jo parin tunnin ikäisenä. Siskot ja pari kaveriakin tajusi heti kenestä oli kyse kun Juhon nimen mainitsin, toisin kuin nimistä Chinotto ja Koistinen (joka vanhassa kodissa oli ollut kutsumanimenä). Uusi uros ei ehkä ollut se mitä olisin tarvinnut (tämän saman olen tainnut mainita jokaisen uuden uroksen kohdalla :D), mutta koska kyseessä on parhaimman Killen ja Hertan lapsi, en vain voinnut kieltäytyä kun siihen sain mahdollisuuden. Harmitti niin hurjasti kun Limetta sairasti juuri siihen aikaan kun olisi ollut oikeassa iässä astuttaa (tosin tietenkin mielummin terve Limppupossu kuin marsuvauvoja), ja Pikku-Killet jäivät vain haaveeksi. Onneksi nyt on taas mahdollista jatkaa tätä itselleni tärkeää sukua. Valkoisena marsuna Juho onkin oiva lisä marsulaan ja kantaa myös punasilmäisyyttä.

Juhon alku ei meillä ollut helppo vaan hengitys alkoi rohisemaan jonka takia käytiin viime perjantaina eläinlääkärissä. Rohinat ovat onneksi jo kadonneet, mutta antibioottikuuri jatkuu vielä pari päivää. Juhon uudeksi kaveriksi valikoitui Kooka ja hyvä valinta olikin! Koskaan ei ole tullut yhdistettyä kaksi aikuista urosta näin helposti. Vähän hurinoita ja pepun heilutusta. Parin päivän päästä nuoltiin jo kaverin korvia ja makoillaan yhdessä saman mökin alla. Vaikka siirsin Kookan suoraan tyttöjen luota ei mitään tappeluita  ilmennyt missään vaiheessa. Mutta jos klikkaa kaverin kanssa niin silloin klikkaa! Ihana parivaljakko! :)