Hullu marsu

Kooka, Kooka, Kooka. Tuo marsu saa aikaan kyyneliä, harmaita hiuksia ja naurua. Arvatkaa olenko saannut sitä pysymään yhtään missään häkissä? Ei se pysynyt omalla puolellaan taikisaitauksessa, vaan repi ja riuhtoi kunnes kaikki taikikset lentelivät ympäri huonetta. Melkein. Sen jälkeen ollaankin taas odoteltu että uudet haavat paranevat kaikilta marsuilta. Arghh. Kooka on asunut viikon normaalissa tehdashäkissä ja ihan onnessani luulin, että vihdoinkin olisi löytynyt häkki jossa tuo marsu pysisi. Miten väärässä voikaan olla. Siis onko tuo nyt varmasti marsu? :D Se istuu ja roikkuu kaltereissa vaikka kuinka monta minuuttia. Kaikki jalat roikkumassa pinnojen välissä ja esittelee hampaitaan ja mahaansa kaikille. Ehkä se onkin ylisuuri hamsteri? No kuitenkin. Katossa on pieni rako, jossa ei enää ole mitään luukkua, sillä tuo häkki on niin vanha ja käytetty ja sieltä se sitten varmaan onkin kiivennyt ulos. En tiedä miten se on siinä onnistunut. Jahtasin Kookaa koko viime yön ympäri huonetta. Se yritti karata uudestaan vielä myöhemmin, mutta tömähti sellaisella voimalla takaisin maahan, ettei enää uudestaan yrittänyt. Pistin varmuuden vuoksi häkinkin päälle vielä taikakuutioita.

Kookan jalka on muuten parantunut ihan hyvin. Sain kyllä olla tarkkailemassa ja putsailemassa melko paljon haavaa. Mietin, että olisiko sillä voinut olla siinä huomamattani pieni paise, joka on sitten puhjennut. Mätää sai ainakin yhdessä vaiheessa puristella ulos parin päivän ajan. Nyt näyttää kuitenkin jo hyvältä. Kooka ei ole ollenkaan tykännyt. Se on ollut hirveän kiukkunen siitä asti kun alkoi tappelemaan muiden kanssa. Se on niin turhautunut. Sylissäkin se puree jos jokin ei miellytä, tai maistelee omia varpaitaan. Eikä tuo päivittäinen haavan puhdistus ole ollenkaan auttanut tilannetta. Mietin yhdessä vaiheessa jo, ettei siitä mitään tule. Nyt olen yrittänyt hemmotella Kookaa sylissä herkkujen avulla ja se on hiukan auttanut. Kauaa se ei kuitenkaan jaksa sylissä olla ja alkaa taas maistelemaan sormia. Mutta eiköhän se siitä sitten pian muutu :) Toivottavasti.