sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Iso ikävä

Eilen aamulla kun pakkasin marsuja kuljetuslaatikoihin roikkui Kille häkin reunalla odottamassa jos sekin häkistä napattaisiin mukaan. Vanhus sai kuitenkin vain tyytyä pariin rapsutukseen ja isoon heinäkasaan. Illalla kun palattiin erittäin onnistuneen näyttelyreissun jälkeen kotiin, ei vastassa enää ollut sitä ihaninta lörppähuulta ja käheitä kuikutuksia. Kille oli nukahtanut ikiuneen.

Meidän perheessä on ollut marsuja 10 vuotta. Ei näin isossa määrin kuin mitä mulla nyt on, mutta porkkanoita (ja muuta) on tarjoiltu kuikutusten saattelemana lähes päivittäin näin kauan. Meidän ensimmäisen koko perheen marsun siirryttyä paremmille porkkanamaille muistan kinuneeni vanhemmilta uutta. Myöntävää vastausta en kuitenkaan koskaan saannut ja jouduin lopuksi "tyytymään" hamsteriin. Pettymys oli suuri kun siskoni hiukan pienempien ylitaivutteluiden jälkeen sai ostaa itselleen marsun. Ei kestänyt montaa kuukautta kun toinenkin siskoni kävi eläinkaupasta varaamassa itselleen marsun. Näitä tuli hoidettua kuin omia, varsinkin niiden viimeiset vuodet ja olivat hurjan tärkeitä, mutta ai että sitä riemua kun vihdoinkin viiden vuoden odotuksen jälkeen lähdettiin hakemaan sitä ensimmäistä ihan ikiomaa marsuani.

Killen kanssa on tullut koettua niin paljon ja se on tehnyt sen että olen jäännyt totaallisesti koukkuun näihin eläimiin ihan eri tavalla kuin mitä olin ajatellut. Kille oli mukana ensimmäisissä näyttelyissämme, joissa näyttelykärpänen puraisi kunnolla. Se on kaikista kauneimman Limetan isä, ja oli itsekkin ehdottomasti ihan liian hieno ja suloinen säästyäkseen kaikilta rapsutuksilta ja herkuilta. Vanhemmillani asuessani se juoksi huoneen ovelle vastaan iltaisin ja tuli hakemaan oman osuutensa illan tuoreista. Välillä seurattiin jopa keittiöön asti. Sängyn reunalla on norkoiltu herkkujen toivossa ja kiivetty ihan viereen makoilemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Muiden vältellessä rapsutuksia häkissä jäi Kille paikoilleen odottamaan pieniä taputuksia. Sylissä oli mukavaa makoilla ihan pitkänä pötkönä ja ummistaa silmänsä <3

Koko eilinen ilta ja tämä päivä on kyyneleet ollut silmissä ja millään ei haluaisi poikien häkkiin kurkata, kun tietää ettei Killen kuono ole heti vastassa. Iso tyhjä paikka on jäännyt marsulaan. Ihan liian iso. Kaunis, kaunis kermapossuni <3











8 kommenttia:

  1. Suuret osanotot! Kille on kyllä yksi suloisimmista ja mieleenpainuvimmista marsuista mitä tiedän <3

    VastaaPoista
  2. Voi miten herttainen töröhuuli. Osanotot.

    VastaaPoista
  3. Olen pahoillani. Osanottoni. Oli varmasti erityisen kurjaa palata kotiin ja löytää marsu pois nukkuneena :(. Nämä marsut ovat kyllä upeita persoonia jokainen.

    VastaaPoista
  4. Osanotot! Onneksi ihanat muistot ja mahtavat kuvat jäi! Muistan, kun jossain hämmästelin, kun sulla pääsi marsut sängynlaidalle (ja sänkyyn?), että miten ihanat oltavat eläimillä on.

    VastaaPoista
  5. Voi ei Kille! :c Hirmuisesti jaksamisia, blogin perusteella herra oli varsinainen hurmuri ja varmasti on ikävä toista. Toi sen kielennäyttämiskuva saa mulla aina hymyn huulille <3

    VastaaPoista
  6. Voi että, kylläpä on surullisia uutisia! Kille oli hurmuripoika, vaikka vain blogin välityksellä olen päässyt seuraamaan. Otan osaa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille. Vieläkin on hurjan tyhjä olo. Oli se vaan niin ihana pikkuotus <3

    VastaaPoista