Voi Kookaseni

Yritä nyt syvästi loukkaantuneelle marsulle selittää ettei kastraatio ole maailmanloppu. Kaikki työ joka on tullut tehtyä sen eteen, että Kooka on lopettanut puremisen tuntuu nyt turhalta. Se ottaa sormesta kiinni heti kun nappaa häkistä. Auta armias jos sen kääntää vielä väärinpäin tarkastakseen leikkaushaavat. Kyllä meinaa itku tulla kun ei marsu tahdo päästää hampaillaan irti. Tahtoo jopa mennä hanskoista läpi. Häkissä kiipeillään seiniä pitkin ihan paniikissa ja kiljutaan kun ihminen lähestyy. Voi raukkaa. Aikamoinen marsu. Ja varmasti on paikat vielä lisäksi hiukan kipeänä, joka voi olla osasyynä käytökseen. Kooka kun on muutenkin sellainen herkkis.

Hankin myös kestävän kalterihökötyksen ja pistin sen tyttöjen häkkiin. Kooka piristyi siitä huomattavasti ja syökin nyt paljon paremmin. Painoa tippunut hiukan leikkauksen jälkeen. Muuten leikkausalue näyttää ainakin vielä hyvältä, tosin toiselta puolelta puolet tikeistä irronnut. Ihanat tytöt käyvät Kookalle aina välillä hurisemassa ja Kooka hurisee takaisin. Syövät kaikki "samasta" heinäkasasta (kalterit siinä kasan välissä). Limetta tarjonnut jopa pari pusua kaltereiden välistä ja vetelevät päikkäreitä nenät vastakkain. Aluksi luulin että tuosta tulisi vain hirveää kaltereiden repimistä, mutta Kooka on ollut paljon odotettua rauhallisempi (ainakin vielä).

Toivottavasti tuo nyt tuosta taas huomaa ettei ihmiset halua sille mitään pahaa. Kerranhan se vain kirpasee!