Jos nyt tämän jälkeen nukkumaan

Vähän kuvia kuluneilta päiviltä (tosin laatu hiukan kärsi tänne ladatessa).

Blogi jatkaa hidasta porskutustaan eteenpäin. Ei vaan ole kiinnostusta tai aikaa bloggailla niin usein kuin mitä ennen tuli tehtyä. Muutenkin tuntuu, että melkein kaikki mitä nykyään kirjoitain on jotenkin negatiivista, ja sitähän en ollenkaan haluaisi. Marsuilun kuuluisi olla kivaa! Sen takia yritänkin kirjoittaa nyt vähän positiivisemman postauksen marsujen kuulumisista (kello on hurjan paljon, mutta minkäs sille voi kun työt loppuvat vasta puolenyön jälkeen).

Kooka ja Käpy ovat taas ihan bestiksiä *koputtaa puuta*. Näköjään tarvitsi vain kunnolla muistuttaa kumpi on pomo. Käpysen hampaatkin on kasvaneet takaisin ja marsu syö nykyään ihan kuten muutkin - kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnytkään! Haavatkin on parantuneet, joissain kohtia on vielä rupia, muuten kaljuja kohtia. Toivottavasti alkavat karvat taas kasvaa takaisin niin päästään toivon mukaan taas petteilemään :) Kooka elelee melko leveästi, tosin hiukan villimarsun elkeitä on tullut takaisin. Jos nyt taas työkiireiden ja muuttohässäkän jälkeen saisi taas enemmän aikaa paijailla tuota pörröpäistä hurjimusta.

Uusin tulokas Hertta (jonka esittelypostaus on jossain vaiheessa tulossa. Koskaan ei ole näin kauaa kestänyt saada teksitä aikaiseksi uudesta marsusta. Yleensä tulee tekstiä viimeistään jo seuraavana päivänä), on kaikkea mitä saatoin toivoa. Niin kaunis, mahtavan luonteinen sylimussukka ja kova juttelemaan. Vielä ehkä hiukan arka, mutta kiljuu kyllä tomerasti muiden mukana ruoka-aikaan. Aivan rakastunut myös Killeen ja ne juttelevatkin päivät pitkät kaltereiden välistä toisilleen. Välillä ne tulee myös otettua samaan aikaan syliin, jolloin kummatkin makaavat tyytyväisinä vierekkäin, kuiskaillen päivän tapahtumia toistensa korviin. Killelle en vielä ole kastraatio-aikaa varannut omien kiireiden takia. Mutta jos nyt kuitenkin ihan lähiaikoina uskaltaisi senkin tehdä :) 

Kille on muuten niin mussukka <3 Marsu parhaassa iässään. Aina häkin reunalla roikkumassa ja kerjäämässä herkkuja ja rapsutuksia. Sylissä aina ihan pötkönä ja lattialla löytyy myös energiaa tutkia joka nurkka. Vaikka hurjasti pienistä ja nuorista marsuista tykkään, kun ne aina jaksaa olla vauhdissa, niin kyllä nuo vähän iäkkäämmät marsut on jotain ihan omaa laatuaan :) (vaikka eihän Kille itse vielä mikään vanha ole, 3½ vuotta).