Kooka-vauva

Katsokaa kuinka pieni ja viaton rusettihärpäke tuo Riiviö-Kooka on joskus ollut. Ihanat, lentävät marsuvauvakoivet ja maailman ihanin abypylly <3 Tämä kuva on varmasti ollut täällä joskus aiemmin, mutta kun koneen syövereistä löytyi tämä ihanuus, niin oli pakko jakaa kun en voi olla hymyilemättä noille tassuille ja tomeralle menolle. Vieläkin nuo metrin mittaiset luisevat koivet löytyvät ja ihanat rusetit, mutta vain vähän isommassa mittakaavassa. Ja tuosta pienestä nössöstä on kasvanut oikein kunnon gangsteri, vaikka välillä voikin huomata, että tuon kovan kuoren alta löytyy vieläkin tuo sama nössö kuin vuosi sitten <3

Nainen talossa

Ihan normaali ei taida tämäkään marsu olla :D

Killeä ei enää kiinnostanut seistä paikallaan kuvattavana.

Maailman suloisin nenä kurkisti Killen takaa <3

Seinien tuijottelu on vissiin tarttuvaa?

Suloisin nenukka <3

Marsut on tänään olleet niin hassuja, että oli vain pakko ottaa kamera esiin. Hertan muutto meille on saannut jokaisen miehen pään sekaisin. Aina kun se pitää ääntä, kaikki innostuvat ja vetävät kunnon rodeota ympäri häkkiä, kiljuvat kuin viimeistä päivää ja kiipeilevät melkein seiniä pitkin kun yrittävät paikantaa mistä ääni tulee :D Ihan pöhköjä! Mutta niiiin ihania!

Ylimmästä kuvasta voi myös päätellä jotain todella jännää! Nimittäin, pitkän mietinnän jälkeen tuli Killen ja Hertan väliseinä otettua pois. Kyllä, meille on (jos kaikki menee kuten pitää) tulossa pieniä kermavauvoja! Lea ehdotteli jo Herttaa varatessani, että mikäli kiinnostaisi niin tässä olisi kiva morsian Killelle. Ensin olin sitä mieltä, että kyllä kastroin Killen suoraan, mutta lopuksi alkoi muitakin ajatuksia pyöriä päässä. Onhan se jo kauan kiinnostanut saada olla mukana seuraamassa omien pikkumarsujen kehitystä syntymästä asti, mutta ihan en ollut ajatellut että se päivä ehkä koittaisi näin nopeasti. Toisaalta Mini-Killet ovat enemmän kuin tervetulleita, kastraation jälkeenhän se ei enää onnistuisi. Herttakin on juuri nyt sopivassa iässä ja kunnossa ja tilaakin löytyy pikkumarsuille, kun en ole kerennyt haalia Killelle omaa minilaumaa tuohon ylähäkkiin. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin.

Kille on ihan onnessaan kaverista! Se ihan hiljaa hurisee Hertalle ja nuolee korvia. Hertta on ollut vähän drama queen ja kiljuu heti kun Kille tulee vähääkään liian ahdistavasti lähelle. Kille on oikein lempeä mies, eikä järjestänyt läheskään sellaista "Ooh nainen!"-rumbaa kuin mitä olin ajatellut. Se on melkein enemmän kiinnostunut pellettikiposta kuin Hertasta jos se ei saa kaipaamaansa huomiota takaisin. Lattiallakin se melkein vain vilkaisi Herttaa ja lähti sen jälkeen kiertelemään koko kämppää. Hertta raukka hukkasi ainoan tuen ja turvansa ja jäi paikalleen huutamaan. Kille kääntyi vain pari kertaa takaisin, katsoi mikä oli ongelman nimi ja jatkoi matkaa :D

Miksi marsut?

Kille näyttää esimerkkiä miksi marsut ovat ylitsepääsemättömän ihania. Ja parasta on, että jokaiselta marsulta löytyy nuo vastustamattomat pusuhuulet, karvoihin katsomatta (ja vaikkei karvoja edes olisikaan).

Vähän hassujahan nuo myös ovat aina välillä. Kille tuijotteli seinää jonkun minuutin kuvauksen aikana. Oli vissiin kivat kuosit tapeteissa.

Jos nyt tämän jälkeen nukkumaan

Vähän kuvia kuluneilta päiviltä (tosin laatu hiukan kärsi tänne ladatessa).

Blogi jatkaa hidasta porskutustaan eteenpäin. Ei vaan ole kiinnostusta tai aikaa bloggailla niin usein kuin mitä ennen tuli tehtyä. Muutenkin tuntuu, että melkein kaikki mitä nykyään kirjoitain on jotenkin negatiivista, ja sitähän en ollenkaan haluaisi. Marsuilun kuuluisi olla kivaa! Sen takia yritänkin kirjoittaa nyt vähän positiivisemman postauksen marsujen kuulumisista (kello on hurjan paljon, mutta minkäs sille voi kun työt loppuvat vasta puolenyön jälkeen).

Kooka ja Käpy ovat taas ihan bestiksiä *koputtaa puuta*. Näköjään tarvitsi vain kunnolla muistuttaa kumpi on pomo. Käpysen hampaatkin on kasvaneet takaisin ja marsu syö nykyään ihan kuten muutkin - kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnytkään! Haavatkin on parantuneet, joissain kohtia on vielä rupia, muuten kaljuja kohtia. Toivottavasti alkavat karvat taas kasvaa takaisin niin päästään toivon mukaan taas petteilemään :) Kooka elelee melko leveästi, tosin hiukan villimarsun elkeitä on tullut takaisin. Jos nyt taas työkiireiden ja muuttohässäkän jälkeen saisi taas enemmän aikaa paijailla tuota pörröpäistä hurjimusta.

Uusin tulokas Hertta (jonka esittelypostaus on jossain vaiheessa tulossa. Koskaan ei ole näin kauaa kestänyt saada teksitä aikaiseksi uudesta marsusta. Yleensä tulee tekstiä viimeistään jo seuraavana päivänä), on kaikkea mitä saatoin toivoa. Niin kaunis, mahtavan luonteinen sylimussukka ja kova juttelemaan. Vielä ehkä hiukan arka, mutta kiljuu kyllä tomerasti muiden mukana ruoka-aikaan. Aivan rakastunut myös Killeen ja ne juttelevatkin päivät pitkät kaltereiden välistä toisilleen. Välillä ne tulee myös otettua samaan aikaan syliin, jolloin kummatkin makaavat tyytyväisinä vierekkäin, kuiskaillen päivän tapahtumia toistensa korviin. Killelle en vielä ole kastraatio-aikaa varannut omien kiireiden takia. Mutta jos nyt kuitenkin ihan lähiaikoina uskaltaisi senkin tehdä :) 

Kille on muuten niin mussukka <3 Marsu parhaassa iässään. Aina häkin reunalla roikkumassa ja kerjäämässä herkkuja ja rapsutuksia. Sylissä aina ihan pötkönä ja lattialla löytyy myös energiaa tutkia joka nurkka. Vaikka hurjasti pienistä ja nuorista marsuista tykkään, kun ne aina jaksaa olla vauhdissa, niin kyllä nuo vähän iäkkäämmät marsut on jotain ihan omaa laatuaan :) (vaikka eihän Kille itse vielä mikään vanha ole, 3½ vuotta).

Käpy sairastaa

Lauantai-aamuna löytyi häkin nurkasta pieni väsynyt Käpynen, karvat pystyssä. Se oli jossain vaiheessa pudottanut yläetuhampaansa, varmaankin tappeluiden merkeissä, eikä ollut pystynyt itse syömään joko mitään, tai ihan vähän viime illan ja yön aikana. Pieni mies ei aluksi tahtonut/jaksanut syödä mitään kun sitä yritin tukiruokkia ja meinasi jo hiukan paniikki iskeä. Kyllä se sitten hetken päästä alkoi itse mussuttamaan pellettimössöä. Se aristi myös hiukan kylkeään, josta paljastui iso, hiukan märkivä haava. Yök! Olin jo niin toivonut, että kaikki tappelut ja rähinät olisivat jo ohi kaikkien marsujen osalta (ainakin suuret tappelut), mutta näköjään ne tuli taas takaisin :( Oon jo niin kyllästynyt kaikkiin katkenneisiin hampaisiin, repaleisiin korviin, rikkinäisiin silmiin, karvattomiin takamuksiin, paiseisiin ja haavoihin, katkenneisiin koipiin.. Mitäköhän listasta vielä puuttuu.. Mikseivät mun marsut voi selvittää välejään rauhallisemmin. Pitääkö se kaveri oikeasti syödä?

Viikonloppu onkin mennyt Käpyä ruokkiessa ja haavoja putsatessa. Käpyä ärsyttää ja kutittaa kyljen haava hirmuisesti ja se on pari kertaa repinyt sen auki, niin että veri vuotaa. Paino on laskenut huimasti viime punnituksesta, ja toivotaan että se alkaa nyt pikkuhiljaa nousta takaisin kun saa ruokaa. Käpy syö jo vähän itsekkin, mutta hitaasti. Pari milliä on kasvanut hampaista takaisin. Se on kuitenkin vähän masentunut ja kököttää häkin nurkassa. Ei uskalla liikkua ison pahan Kooka-marsun nähden. Kookakin pitää huolen ettei pikkumarsu varmastikkaan nouse kapinaan. Vielä en niitä ole erottanut, koska toivon että jos tuollaisen tällin jälkeen olisi selvää kumpi on pomo ja voisivat pian jatkaa sitä sopuisaa elämää. Tyhmät marsut eivät siedä toisiaan tällä hetkellä, mutta jos toisen ottaa häkistä niin alkaa hirveä huuto kaverin perään. Jos meno ei normalisoidu, en enää tiedä mitä teen. Ehkä kastroin koko konkkaronkan. Niin kyllästyttää kaikki tappelut. Ehkä olisi vain pitänyt silloin vuosi-kaksi sitten tyytyä kahteen marsuun..

Ihan pilalle ei marsuiluin osalta tämä viikonloppu kuitenkaan ole mennyt. Matkasin lauantaina Nordiciin hakemaan uutta asukkia, josta on jo tullut pari vuotta haaveiltua. Jep, tänne muutti vihdoin lemon Almond's-marsulasta. Että osaa olla nätti! Ja mitkä ihanat vadelmanpunaiset silmät <3 Tästä kaunokaisesta lisää sitten myöhemmin. Muuten ei Nordic-reissu mennyt ihan kuten olin suunnitellut. Olin toivonut edes saavani ihastella muiden hienoja marsuja, mutta hätä kotona kököttävästä Kävystä oli lopuksi niin suuri, että tuli vain napattua marsu kainaloon ja matkattua takaisin kotiin..

Ei haluneet marsut Nordiciin

Höh! Olin niiiin odottanut Nordicia, mutta näköjään marsut eivät olleet samaa mieltä :( Neljä marsua, yksikään ei lopuksi pääse/päässyt mukaan. Killeä en edes ilmoittanut, Käpynen huomasi tässä yksi päivä olevansa mies ja nyt on huulessa haava ja turvotusta, kun taas Kookalta on syöty pyllyrusetit. Olisivat nyt viikon odottaneet ilman rähinöitä. Kinkkukin katselee pilven reunalta ja olin niin odottanut pääseväni sen kanssa petteilemään Nordiciin. Harmittaa.. Harmittaa niin pirusti :(

Kai sitä sitten vaan tullaan katsomaan menoa ja ihastelemaan kauniita ja komeita marsuja.