Hmm.. Mistäköhän sitä alottaisi? Mua häiritsee se, että en ole jaksanut olla yhtä aktiivinen marsujen suhteen kun pitäisi ja haluaisin. Oon tehnyt kaiken pakollisen, en yhtään enempää. Eihän se periaatteessa haittaa, marsuthan kyllä pärjäävät vaikka eivät syliin pääsekkään, kunhan on seuraa. Meidän seura ei nyt vaan ole toiminut ja nyt Kooka istuu yksin omassa häkissään.
Kooka on ollut ihan hirveä, hurisee ja purisee kokoajan, haastaa riitaa ja liikkuu. Muut kaksi eivät enää jaksaneet ja Kooka on saannut ihan kunnolla kuonoonsa ja vieläkin se jatkaa. Marsu on täynnä haavoja ja osittain karvaton. Sinäänsä se ei haittaa, niitä oli alkuaikoina vaikka kuinka, mutta kun Kooka laihtuu eikä kasva. Se on nyt 7kk ja painaa 750g ja on tosi luiseva, eikä sillä ole mitään extramassaa missään. Laiha. Se ei syö kunnolla, hurisee vaan ja saa köniin.
Pistin sen tänään omaan yksiöön. Se söi hurjasti pellettiä, jonka luota se yleensä jahdataan pois. Mutta Kooka ei tykkää. Se ei halua olla yksin. Se on karannut jo melkein 10 kertaa illan aikana. Mutta sen on pakko kasvaa, saada lihaa luittensa ympärille. Se saa nyt olla yksin vähän aikaa, sitten alan miettiä uusia juttuja sille. Uusi kaveri? Se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta nyt.
Kinkku ja Killekin ovat rauhoittuneet nyt hurjasti kun Kooka on poissa (onneksi), eivätkä näytä haastavan riitaa toistensa kanssa. Ärsyttävää, mutta onhan tähän oltu varauduttu kun Kooka hankittiin. Eniten harmittaa se, että Kooka on niin pieni, niin pieni. Ärsyttää kun en kunnolla reagoinnut siihen aikaisemmin, onhan se saannut syödä rauhassa pari tuntia päivässä, mutta sekään ei ole näköjään riittänyt. Adhd lapsi ei vaan malta syödä aina yksinkään.
Nyt yritetään syödä, sitten katsotaan jos löytyy joku jonka kanssa syödä. Huono fiilis. Nyt aijon tsempata enemmän ja oikeasti tehdä jotain kivaa marsujen kanssa :) Kooka rakas <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti