En koskaan ole ollut kissaihminen, mutta kun tämä otus muutti meille niin käsitys kissoista muuttui totaallisesti. En ehkä omaa kissaa lähtisi hankkimaan, mutta tämän ottaisin kyllä mukaan minne tahansa!
Ruusunen muutti meille kissatalosta vuosi takaperin räkäisenä ja ikenet tulenpunaisina. Hampaatkin uhattiin ottaa pois, kun näytti niin pahalta, mutta vaikka ikenet eivät koskaan tule tulemaan kuntoon saipahan kissa ainakin säästää hampaansa.
Miksi Ruusunen on niin erityinen? Ihan aluksi voin jo sanoa, että sen olemus huokuu jotain erityistä, jota en edes vanhalla kissallamme huomannut. Vaikka maha onkin kasvanut hirveästi on sillä suuret nappisilmät jäljellä ja prinsessan asenne kohdallaan. Nirsompaa kissaa ei voi löytää ja se todellakin tuhlaa ruokaa! Se tahtoo kaiken itselleen mitä muut syö mutta saatuaan ruokaa, se ei tahdo syödä. Roskis täyttyikin ennen nopeasti ruoilla joita kissa oli nuollut, muttei syönnyt. Vain yhet kissanpirpanat kelpaavat tälle ja jos niiden valmistus joskus lopetetaan, niin Ruusunen lopettaa syömisen varmaan kokonaan..
Palataksemme aiheeseen. Jo ensimmäisenä päivänä Ruusunen näytti todellisen luonteensa maukuen ja kehräten jokaiselle ohikulkijalle. Ei ole mukavampaa kuin joka aamu herätä siihen kun sängystä noustessa kuuluu kaunis rääkäisy kun Ruusunen toivottaa hyvät huomenet ja puskee ja suorastaan kuolaa herääjän ihan märäksi. Tämän se joutuu tekemään joka aamu viidelle henkilölle ja pari kertaa useamminkin kun joku sattuu nukahtamaan uudestaan.
Vessassakaan ei koskaan enää tule tylsää. Ruususen on aina pakko päästä mukaan ja siinä se tekee toisen edessä kuperkeikkoja, venyy kaksi metriseksi ja maukuu kuin hullu. Se suorastaan menee ihan sekasin onnesta kun se pääsee jonkun kanssa vessaan :D
Puhelias tuo meidän Ruusunen myös on. Se joka kerta hypätessään sohvalle tai pois maukuu. Aina jonkun tullessa kotiin se maukuu. Aina halutessaan ruokaa, juostessaan kuin hullu talon ympäri ja jopa herätessään se maukuu. Sen on jopa pakko aina maukua kun sille juttelee. Meillä toimiikin nykyään kotona pieni kuoro. Kun Ruusunen maukuu kaikki talossa istuvat ihmiset vastaavat kuorossa maukuen ja siitähän se kissa vasta innostuu ja vastaa kerta perään vain uudestaan maukuen, saaden hepulin ja heittäytyen lattialle.
Eihän tuo Ruusunen kuitenkaan täydellinen ole. Kyllä sekin välillä kaipaa omaa rauhaa ja selvästi vastustelee jos se on saannut liikaa huomiota. Mutta ei kestä kauaa kun se taas on käyttämässä varpaita hyväkseen ja hieroo suupieliään niihin.
Kertokaamme nyt samalla eilisestä tapauksesta. Olin lukemassa kokeisiin kun tuo ihanainen kissa tuli seuraksi, antoi kuolaisen pusunsa ja puski päällään kaikilla voimillaan. Lopuksi se lössähti tuohon viereen ja kävi kovaäänisesti kehräämän. Ei siinä paljoa enää kokeisiin luettua vaan otettiin kissa kainaloon ja käytiin päiväunille, kehräyksien saattelemina. Herättyäni lähdettiin kissan kanssa syömään ja kun oli tarkoitus mennä jatkamaan taas lukemista niin katse kissaan ja "Tuutko mukaan?" - pyyntö. Tuo katseita rakastava kissa rääkäisi taas kauniin maukauksen ja hyppäsi sohvan kautta suoraan syliin. Siitä sitten uudestaan vaan sänkyyn lukemaan ja Ruisuinen nukahti siihen viereen. Voihan ihanuus, kun tuo kissa osaa yllättää! :) <3
Tähän on hyvä päättää esittely Ruususesta, mutta lopuksi vielä mainittava asia jonka usein mainitsen ystävilleni; Jos asut viikon Ruususen kanssa, et ikinä tahdo muuttaa pois!
(Anteeksi huono suomi ja kirjoitusvirheet, en nyt jaksa alkaa korjailemaan virheitä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti