Hyvää Joulua!

Ihanat joulutytöt <3 Limetta, Babiana, Camellia & Doodia

Ivan, Dahlia, Camellia, Derris, Nasu & Paavo

5 viikkoa

Daphne

Dahlia

Derris

Doodia

Dahlia, Derris, Daphne & Doodia

Maanantaina pikkumarsut täyttivät viisi viikkoa. Näitä neljää on tullut hirmu vähän kuvattua ja eilen juuri ennen kuin oltiin lähdössä muiden menojen ohella heittämään Daphnea lähemmäs uutta kotiaan, tajusin ottaa kameran esiin. Aika söpöjä pieniä, vaikka itse sanonkin <3 Dahlia on jotenkin yhtäkkiä melko saman näköinen kuin mitä Babs oli pienenä. Melkein harkitsen jo senkin jättämistä kotiin, mikäli se ei lähdekään muualle. Toisaalta, ei ole mitään järkeä jättää kaikkia kolmea kotiin, varsinkin kun marsuni rupeavat muutenkin olemaan jo suurinosa sukua toisilleen ja Nasukin toivon mukaan on tiineenä pian. Mutta, eihän näitä voi vastustaa <3

Kohta on joulu

Joulu lähenee jo hurjaa vauhtia ja pian pitääkin jo ruveta suunnittelemaan marsujen joulukuvauksia. Mitäköhän kivaa rekvisiittaa sitä tänä vuonna keksisi? Tilasin marsuille myös joululahjaksi Hoikan Herkkuja, mutta ne on kaikki kohta jo syöty :D Pitää varmaan pistää toinen tilaus tulemaan!

Hertan poismenosta on jo reilu viikko ja vieläkin surettaa. Tuoreiden pilkkominen tuntuu vaikealta ja häkin reunalta puuttuu yksi pahimmista kerjääjistä. Ei tähän menettämiseen kyllä koskaan tule tottumaan.

Huolta on riittänyt myös Hertankin jälkeen, kun Pulla rupesi vikisemään pissatessaan ja papanoidessaan. Itse olin jo ihan varautunut virtsakiviin ja leikkaukseen, mutta onneksi kyseessä oli vain virtsatientulehdus. Pulla on nyt kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla. Virtsa on todella sakkaista, mutta kipulääke on onneksi Pullan oloa helpottanut. Toivotaan että ab-kuuri auttaa.

Jos jotain positiivista niin Paavon silmävuodot ovat vihdoinkin ohi! Toinen ab-kuuri auttoikin lopuksi ja Paavolla on vihdoinkin pitkästä aikaa silmät normaalissa kunnossa. Ihanaa!

FI MVA MEPET EPET VVPET2-17 Babiana

Posti toi myös tällä viikolla Babianan ja Nasun (mega)eliittipet-plakaatit, joten nyt sekin on virallista! Myös Vuoden Voittaja-tulokset on julkaistu ja olin kyllä niin ällikällä lyöty kun sekä Babsin, että Nasun nimet löytyivät sijoittuneiden joukosta! Babs oli sijoittunut toiseksi, vaikka meidän näyttelyvuosi alkoi vasta lähempänä kesää. Ihan huippua, kun oma kasvatti pärjää näin hyvin! <3

Myös pikkuinen Nasu oli hienosti viides! Tämä oli todellakin yllätys, sillä Nasu osallistui ensimmäisiin näyttelyihinsä vasta syyskuussa Nordicissa, eikä ole ollut vielä edes syntynyt kun muut ovat ppm-sijoista taistellut alkuvuodesta. Hieno pikkupossu <3 Sijoitus tuli kuitenkin vain juuri ja juuri, sillä ensimmäinen ei-sijoittunut oli vain kahden pisteen päässä.

EPET VVPET5-17 Almond's Bake A Creamcake If You Dare (edessä) ja Babiana

Pikkuiset D-lapset kasvavat ja osa onkin jo ohittanut 300g rajan, eikä loputkaan ole kaukana. Näillä näkymin Daphne on ensimmäinen joka on lentämässä pesästä pois ja tiistaina olisi pikkutytön tarkoitus muuttaa omaan uuteen kotiinsa. Derriksen lisäksi Doodia on ainakin alustavasti jäämässä kotiin. Se on hurmannut minut ainakin ihan totaallisesti pyöreällä ja pehmeällä vauvamahallaan <3 Onhan se kuitenkin ps-kantaja ja värikin ihan kiva (pohjaa lukuunottamatta), joten en siitä ainakaan vielä raaski luopua. Dahlialla on mahdollisesti koti jo tiedossa, mutta vielä ei sekään ole ihan satavarmaa. Pitääkin vielä muistaa napata kameralla kunnon kuvia muistoksi pienistä. Aika on mennyt ihan liian nopeasti ja tuntuu, etten ole kerennyt vielä hemmotella pieniä pilalle. Onneksi osa jää vielä kotiin <3

RIP Hertta

FI MVA EPET VVPet-14 Almond's In the Spotlight
23.02.2013-05.12.2017

Maanantaina meidän marsulaan iski kova huoli ja suru, kun Hertta makasi häkin nurkassa todella kipeänä. Vatsa oli ihan kaasuuntunut, eikä papanoita kuulunut. Lähdettiin heti eläinlääkäriin hakemaan ensiapua, kipulääkettä ja primperania ja kotona joutui heti tukiruokintaan ja sai muut mahdolliset suolen toimintaa auttavat lääkkeet mitä kotoa löytyi. Maha oli selvästi kipeä ja Hertta oli kokonaan lopettanut syömisen omatoimisesti. Onneksi tukiruoka kuitenkin vielä upposi. Me taisteltiin yli 24h tuntia, että saataisiin vatsa toimimaan. Töistä oli tauoilla lähdettävä kotiin ruokkimaan marsua, eikä ole paljoa tullut nukuttuakaan kun ruokintaväli on ollut maximissaan sen 2 tuntia. Jossain vaiheessa saatiin muutama papanakin ulos, mutta loppujen lopuksi Hertta ei enää jaksanut ja nukahti ikiuneen.

Meidän marsula on taas menettänyt yhden suuren persoonan ja se sattuu niin hirveästi. Olin aikoinaan jo kauan haaveillut lemonista ja olin viettämässä ystäväni syntymäpäiviä kun facebookin tuli ilmoitus myytävästä vadelmasilmästä. Niin harvoin kuin niitä on myynnissä en miettinyt hetkeäkään ennen kuin pistin viestiä ja onnekseni Hertta pääsi muuttamaan meille!

Herttakin on niitä marsuja jotka ovat vaikuttaneet tähän harrastukseen niin paljon. Se on kuten jo sanoin, ensimmäinen lemonini, emä ensimmäiselle poikueelleni, se sai näyttelykärpäsen puraisemaan kunnolla ja olikin aikoinaan ihan huippu pet-luokissa, sijoittumalla lähes aina. Ennen kaikkea se oli kaikista täydellisin lemmikki, niin kiltti ja rauhallinen. Se oli loppuun asti marsulan kiistaton kuningatar. Se piti huolen ettei kukaan pistänyt sille vastaan ja oli aina pomo laumassaan. Se ei kuitenkaan koskaan ollut muille marsuille ilkeä, vaan oli hyvin määrätietoinen laumanjohtaja ja muisti aina käydä pussailemassa muiden silmiä ja korvia kun vain kerkesi. Täydellinen pakkaus, joka rakasti makoilla ja nukkua päikkäreitä ilta-auringossa <3

Nuku hyvin, maailman paras Hertta.

Paljon onnea!

Tänään juhlistetaan 100-vuotista Suomea ja samalla myös meidän ensimmäinen poikue täyttää jo neljä vuotta! Oikeat Suomineito- ja poika, niin lumenvalkoiset. Onnea Suomelle, Limetalle ja Chinotolle, sekä Clementinolle sinne omaan kotiinsa! <3