Ilkeät loiset

Blogi on ollut hiljaisena koko alkuvuoden ja tulee varmasti olemaan sitä myös vielä hetken eteenpäin. Viime postaus tuli lopetettua siihen, että odotetaan toivon mukaan ihan huippuvuotta uusien haasteiden parissa, mutta koko alkuvuosi on ollut muuta kuin hyvä marsurintamalla. Kenestäkään ei onneksi ole tarvinut luopua, vaikka  marsulasta löytyy pari aivan lihasköyhää ja laihtunutta marsua. Muutamien eläinlääkärireissujen jälkeen ollaan vihdoinkin päästy hoitamaan oikeaa syytä marsujen heikentyneeseen yleiskuntoon ja toivonmukaan ruvetaan olemaan voiton puolella.

Juhon (ja muiden) virtsavärjääntymien jälkeen näytti pellettien vaihto takaisin altrominista oxbowiin auttavan ja hetken aikaa kaikki näytti hyvältä. Pikkuhiljaa alkoi valitettavasti painokin Juholla pudota ja koko marsulan väki rupesi näyttämään aavistuksen epänormaalilta. En pysty oikein kuvailemaan millä tavalla epänormaalilta, mutta vaikkei ehkä ulospäin aina mitään näkynyt niin ainakin omassa vatsanpohjassa oli epämukava tunne ettei kaikki ole kunnossa kenelläkään. Joku saattoi välillä nukkua päikkäreitä karvat aavistuksen pörröllään, mutta noustessaan ylös oli ihan normaali välillä jopa pari päivää putkeen. Ihan minimini asioita välillä jotka sai omistajan ravaamaan jatkuvasti häkin edessä miettimässä mitä tapahtuu vai onko oma järki mennyt jo ihan kokonaan? Ruoka-ongelmat jatkuivat kun heinäpaalia syödessä ilmeni homeongelmia ja siirryttiin suosiolla kaupan heinään (tällä hetkellä syödään Agrimarketin ProHay-jyrsijänheinää. Huomattavasti kalliimpaa, mutta ainakin laatu on parempaa). Samalla ongelmien ilmestyessä on c-vitamiinin annostusta nostettu ja lämpöä hiukan säädetty korkeammalle jotta vastustuskyky pysyisi jokaisella vähän parempana.

Hetken aikaa mentiin taas fiiliksellä, että näyttää paremmalta ja syynä oli varmasti huono heinä, kunnes yksi päivä vastaan tuli myös Käpy lihakset kokonaan poissa ja paino pyöri 950g paikkeilla. Painoa kadonnut yhtäkkiä lähemmäs 200g. Itku kurkussa lääkäriin Kävyn ja Juhon kanssa jotta syy vihdoinkin löytyisi. Valitettavasti tutkimukset jäivät todella puutteellisiksi koska lääkäreiden marsutietoisuus loppui aikalailla marsujen tavallisimpiin ongelmiin. Hampaat saatiin kuitenkin tarkistettua ja sieltä ei ainakaan syytä löytynyt (oletuksena että huono heinä olisi pienentänyt marsujen heinänkulutusta -> hammasongelmia). Kehotettiin soittamaan eläinklinikka Linnunmäkeen ja matkaamaan vähän kauemmas syyn löytymiseksi.

Viime viikolla tuntui pitkästä aikaa että aurinko paistoi meidänkin risukasaan. Käytiin Linnunmäellä ja  vastassa lääkäri josta heti huomasi että oikeastikin tietää jotain marsuista. Tämän lisäksi palvelu oli erittäin hyvää ja onneksi matkakaan ei ollut niin pitkä kuin olin kuvitellut, joten ehdottomasti tullaan jatkossakin käyttämään Linnunmäen palveluja. Mukana oli Juho, Käpy ja Liski jonka selästä oli karvat ruvennut irtoamaan pari päivää aikaisemmin. Tässä vaiheessa tuli itsekin huomattua että syytä olisi ehkä voinnut ruveta etsimään muualtakin kuin ruokinnasta, mutta koska ruokinta ongelmat olivat osuneet sopivasti samaan aikaan ei minkään näköiset loiset ollut tullut mieleenkään. Sen lisäksi tulee marsujen turkkeja tutkittua muutenkin aina välillä varmuuden vuoksi kun näyttelyissäkin käydään, mutta minkäänlaista kaljuuntumista, hilseilyä, raapimista tai ötököitä ei kuitenkaan ole omaan silmään osunut paitsi yhtäkkiä ilmestynyt laikku Liskin selässä.

Eläinlääkäri tutkikin ihan ensimmäiseksi Liskin, jolta ei kuitenkaan löytynyt yhtään mitään ihonäytteissä. Taas iso pettymys. Uskoi että kyseessä oli hankautuminen johonkin mökkiin tms. tai seuraus kinastelusta kun löysi pari rupea takapuolesta (hups! jäännyt itseltä kokonaan huomaamatta). Seuraavaksi pääsi Juho tutkittavaksi. Heti lääkäri totesi että todellakin on kaikki lihakset kadonnut. Virtsa- ja uloste testeissä ei mitään hälyyttävää. Papanat aavistuksen pehmeitä ja virtsassa ihan minimini määrä verta. Ihonäyte puhdas. Siinä ruvettiinkin sen jälkeem keskustelemaan ja miettimään mahdollisia jatkotutkimuksia. Verikokeista voisi selvitä jotain ja hampaat voisi tarkistaa uudestaan ihan varmuuden vuoksi nyt kun kerran oli ihan marsuihin perehtynyt lääkäri. Napattiin kuitenkin vielä Käpy tutkittavaksi ennen sitä ja voi sitä riemun päivää kun lääkäri onnistui yhden loisen Kävyn turkista bongaamaan! Itsekin pääsin mikroskoopin kautta katsomaan ja siinähän se selvästi oli. Senkin pieni paholainen! Stressannut kavereidensa kanssa marsuparat ihan loppuun! Saatiin strongholdit mukaan kotiin ja positiivisena yllätyksenä pienempi lasku kuin olin odottanut.

Voi sitä helpotuksen määrää kun syy vihdoinkin löytyi ja tietää että marsut tulevat kuntoon. Soitin ihan innoissani vanhemmillenikin heti että meillä on loisia, paras uutinen pitkään aikaan :D Se että pääsee vihdoinkin tekemään jotain asian eteen vaikkei ehkä mitään mukavaa hommaa olekaan, on niin paljon parempaa kuin kaikki epätietoisuus.

Perjantai ja lauantai menikin aikalailla marsuja lääkitessä ja siivotessa. Marsut asuvat tällä hetkellä toisessa huoneessa vanhoissa tehdashäkeissä ja isoissa muovi- ja pahvilaatikoissa mitä nyt satuin löytämään. Näin on paljon helpompi siivota kerroshäkki vaikka pariin otteeseen jos siltä tuntuu ja tehdashäkkien raahaaminen suihkuun ja pestäväksi on huomattavasti helpompaa. Samalla tulee varmaan uusien vahakankaiden sijasta ostettua aaltomuovia ja niistä laatikoita häkin pohjalle siivousta helpottamaan. Hiukan on kurjaa katsella marsuja minihäkeissä, mutta onneksi tämä  on vain väliaikaista.

Loppuun vielä tämä ihana kuva odottavasta Pulla-mammasta. Kaikista stressitekijöistä huolimatta on Pullan paino noussut tasaisesti ja ruokahalu säilynyt. Vielä en uskalla helpotuksesta huokaista ja huoli toisesta on todella suuri. Sirkutelluakin Pulla harrastaa usein illalla, mutta muuta poikkeavaa ei onneksi ole ilmennyt. Vajaa kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja potkujakin on tuntunut. Enää en ole Pullaa häkistä nostellut minimoidakseni kaiken mahdollisen lisästressin tässä tilanteessa jossa nyt marsujen kanssa ollaan. Myös Helmi odottaa pikkuisia, mutta ei vielä ole läheskään yhtä pitkällä. Ongelmien alettua toivoin tietenkin ettei astumista olisi kerennyt tapahtua, mutta kyllä nyt on sellainen kutina että sielä mahassa kuitenkin on jotain. Hurjasti marsustressiä nyt omistajalla ja marsuilla. Pitäkää peukut pystyssä että päästään kohta taas normaaliin arkeen terveiden marsujen kera <3

Vuosikatsaus 2015

Vuosi 2015 on lopuillaan ja on aika muistella kulunutta vuotta. Vuosi on ollut kaikinpuolin onnistunut marsuilun ja muunkin arjen osalta. Hymyissä suin voi siis siirtyä seuraavaan vuoteen!

Marsumäärä on meillä tuplaantunut ja olen saannut tutustua uusiin huippukuikuttajiin! Pera, Paavo, Martta ja Helmi muuttivat meille elokuun lopussa tarkoituksena vihdoinkin aloittaa pienimuotoinen kasvatustoiminta. Tätä olikin tullut kauan harkittua, ja vihdoinkin vakityö ja isompaan asuntoon muutto mahdollistivat sen. Juho muutti lokakuussa takaisin kotiin ja Pullakin saapui vahvistukseksi vielä joulukuussa. Yhdestäkään ihanuudesta ei tänä vuonna ole tarvinut luopua ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen.

Eläinläkärireissuilta ei kuitenkaan olla vältytty hengitystieinfektioiden, paiseen ja värjääntyneen virtsan takia. Kaikki voivat tällä hetkellä hyvin ja aloittavat uuden vuotensa terveinä. Juholla virtsa vielä hiukan punertavaa, mutta muuten on reipas oma itsensä ja Kooka on onnistunut katkomaan hampaansa, mutta syö hyvin heinää ja raastettuja tuoreita. Omistaja sen sijaan ei ole vielä täysin lopettanut marsujen tarkkaa papana- ja pissaseurauksia ja stressailee itseään varmaankin ihan turhaan.

Näyttelyvuosi ei ollut tänä vuonna yhtä täyteen buukattu vaan mentiin vain lähimpiin näyttelyihin, jos aina niihinkään. Vuosi toi kuitenkin mukanaan kasan ruusukkeita ja muutaman sertin ja eliittikortin. Ihan alkuvuonna Hertta valmistui valioksi ja Kooka kesällä pitkästä aikaa keräsi itselleen niin paljon massaa että sai viimisen eliittikorttinsa ja valmistui eliittipetiksi.

Ihana uusi marsuhäkkikin valmistui lokakuussa ja kaikilla marsuilla on ihanasti tilaa liikkua ja miellyttää niin hurjasti omaa silmääkin. Sopii tuonne olohuoneeseen niin hyvin! Alkuvuodesta muutettiin isompaan asuntoon, mutta kai sen voi jo ihan julkisesti tännekin pistää että lokakuussa häkin valmistuttua marsut muuttivatkin jo pois ja asuvat mieheni luonna. Itsekin siellä kyllä vietän kaiken vapaa-aikani, mutta oman vuokrasopimuksen pääsen purkamaan vasta seuraavan vuoden puolella, joten virallisesti asun muualla. Eli heti seuraavan oven takana :D On siinä kyllä mies! Koko eilinen iltakin tuli hymyissä suin kuunneltua kuinka kertoi kylässä olleille vanhoille koulukavereilleen kaikkea marsuista. Kuinka rakennettiin nykyinen häkki, kuinka tuo marsu on pärjännyt näyttelyissä ja tämä marsu on rotutyypiltään parempi, koska sillä on tuollainen pyöreämpi pää. Kooka ja Martta ehdottomia lemppareita ja jaksaa niitä yrittää häkistä kiinni saada. Aika huippu siis!

Hyvä vuosi siis takana! Toivotaan vain että seuraavakin vuosi olisi yhtä onnistunut :) Hyvää uutta vuotta!

Rauhallista joulua!

Valoa!

Kuka osaa nimetä marsut oikeassa järjestyksessä? :D

Vihdoinkin pilvien takaa pilkisti kaivattu aurinko ja pitkästä aikaa sai kuvattua kunnon kuvia marsuista. Kuvausintoa on ollut vaikka kuinka kauan, mutta valoa ei vain ole ollut tarpeeksi. Yksi toinen tarpeeksi valoisa päivä on tässä lähiaikoina ollut, mutta se käytettiin marsujen ja siskonlapsen joulukuviin. Rima oli kuitenkin hiukan liian korkealla ja loppujen lopuksi onnistuneita kuvia löytyi kamerasta vain nämä kaksi yllä olevaa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska onhan nuo nassut vaan niin syötävän suloisia! Tarkoitus oli ottaa yhteiskuva kaikista kahdestatoista marsuotuksesta, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu juttu. Juhoa ja Liskiä en edes saannut esille pistettyä vaan jäivät kokonaan kuvien ulkopuolelle. Kymmenen marsun kohdalla joku oli aina jonkun edessä tai pylly kameraan päin. Kahdeksankin marsua tuotti jo ongelmia, mutta näköjään kameraan oli kuitenkin tuo yksi onnistunut kuva tallentunut. Jess! Kuusi marsua meneekin sitten jo ihan rutiinilla ;)

Ongelmia tuotti myös se, että kaikki kaksitoista marsua olisi tuskin edes kuvaan mahtunut. Valoa on kuitenkin sen verran vähän että valovoimaisempaa objektiivia tarvitsi kuviin, mutta sen kanssa sai peruuttaa ihan toiselle puolelle huonetta, jotta kaikki olisi saatu mahtumaan mukaan. Eikä apukäsistäkään olisi ollut haittaa. Ehkä sitten kesällä uusi yritys ;)

Marsut jaloittelemassa

Loma aloitettiin mukavasti päästämällä kaikki tytöt eteiseen juoksentelemaan Kookan ja Kävyn kanssa. Meno oli aikamoista ja jokaisella näytti olevan hurjan hauskaa! Käpy ja Hertta näyttivät arvostavan eniten heinätarjoilua. Limetta venytteli jalkojaan oikein kunnolla ja veteli sellaisia pomppuja ilmaan, että ei mitään rajaa. Mussukka <3 Pullakin pääsi hetkeksi mukaan, mutta ei näyttänyt arvostavan asiaa yhtä paljon kuin muut. Kierteli hitaasti ja varovasti eteistä omia reittejään. Ajattelin, että kuusi muuta hurjan innokasta marsua olisi tartuttanut innostuksensa myös siihen, mutta näköjään Pullaa avaremmat tilat kuitenkin jännitti vähän enemmän. Häkissä se on vähän reippaampi ja lähti sitä iloisesti kiertelemään, kun pistin sen takaisin Jambon seuraan.

Helmi kävi moikkaamassa <3

Oli kyllä aika väsynyttä porukkaa kun pistin parin tunnin jälkeen takaisin häkkiin. Käpy ja kumppanit kävivät heti kaikki yhdessä pitkäkseen samaan kasaan. Kooka varasi itselleen pehmopedin ja nukkuu siinä vieläkin takajalat ihan suorina <3 Pikkutytöt jaksoivat vielä käydä heinää mussuttamassa, ennen kuin nekin ottivat mukavemman asennon. Tällä hetkellä Pera ja Paavo ovat eteisessä tutkimassa paikkoja. Vauhti ei ole ihan yhtä päätä huimaavaa, mutta hauskaa niillä on!

Juhokin päätti tänään omatoimisesti lähteä tutkimaan paikkoja. Liski on opettanut sille, että häkkejä kun siivotaan voi käydä vähän paikkoja kiertelemässä, kun roskapussien kautta hyppää ulos. Eteisessä meno oli niin hauskaa, että Juho ei enää pysynyt nahoissaan ja hyppäsi ulos häkistä ja lähti tyttöjä etsimään, Liskin huutaessa häkissä perään. Valitettavasti näihin bileisiin oli kutsuttu vain tytöt ja kastroidut urokset, joten jouduin Juhon käännyttämään takaisin ja lopuksi se hyppäsi omatoimisesti takaisin häkkiin. Liski opettaa kyllä pahoja tapoja muille. Liski kun ei ulos hyppää jos ei ole mitään minkä kautta kiivetä. Juho taas näköjään ei apuja tarvitse. Näköjään nämä pojat tulevat jatkossakin lattiatasolla asumaan. Tulevat muuten nykyään hyvin toimeen ja Juhollakin on enää vain pieni rupi jäljellä nenänpäässä.