Ilkeät loiset

Blogi on ollut hiljaisena koko alkuvuoden ja tulee varmasti olemaan sitä myös vielä hetken eteenpäin. Viime postaus tuli lopetettua siihen, että odotetaan toivon mukaan ihan huippuvuotta uusien haasteiden parissa, mutta koko alkuvuosi on ollut muuta kuin hyvä marsurintamalla. Kenestäkään ei onneksi ole tarvinut luopua, vaikka  marsulasta löytyy pari aivan lihasköyhää ja laihtunutta marsua. Muutamien eläinlääkärireissujen jälkeen ollaan vihdoinkin päästy hoitamaan oikeaa syytä marsujen heikentyneeseen yleiskuntoon ja toivonmukaan ruvetaan olemaan voiton puolella.

Juhon (ja muiden) virtsavärjääntymien jälkeen näytti pellettien vaihto takaisin altrominista oxbowiin auttavan ja hetken aikaa kaikki näytti hyvältä. Pikkuhiljaa alkoi valitettavasti painokin Juholla pudota ja koko marsulan väki rupesi näyttämään aavistuksen epänormaalilta. En pysty oikein kuvailemaan millä tavalla epänormaalilta, mutta vaikkei ehkä ulospäin aina mitään näkynyt niin ainakin omassa vatsanpohjassa oli epämukava tunne ettei kaikki ole kunnossa kenelläkään. Joku saattoi välillä nukkua päikkäreitä karvat aavistuksen pörröllään, mutta noustessaan ylös oli ihan normaali välillä jopa pari päivää putkeen. Ihan minimini asioita välillä jotka sai omistajan ravaamaan jatkuvasti häkin edessä miettimässä mitä tapahtuu vai onko oma järki mennyt jo ihan kokonaan? Ruoka-ongelmat jatkuivat kun heinäpaalia syödessä ilmeni homeongelmia ja siirryttiin suosiolla kaupan heinään (tällä hetkellä syödään Agrimarketin ProHay-jyrsijänheinää. Huomattavasti kalliimpaa, mutta ainakin laatu on parempaa). Samalla ongelmien ilmestyessä on c-vitamiinin annostusta nostettu ja lämpöä hiukan säädetty korkeammalle jotta vastustuskyky pysyisi jokaisella vähän parempana.

Hetken aikaa mentiin taas fiiliksellä, että näyttää paremmalta ja syynä oli varmasti huono heinä, kunnes yksi päivä vastaan tuli myös Käpy lihakset kokonaan poissa ja paino pyöri 950g paikkeilla. Painoa kadonnut yhtäkkiä lähemmäs 200g. Itku kurkussa lääkäriin Kävyn ja Juhon kanssa jotta syy vihdoinkin löytyisi. Valitettavasti tutkimukset jäivät todella puutteellisiksi koska lääkäreiden marsutietoisuus loppui aikalailla marsujen tavallisimpiin ongelmiin. Hampaat saatiin kuitenkin tarkistettua ja sieltä ei ainakaan syytä löytynyt (oletuksena että huono heinä olisi pienentänyt marsujen heinänkulutusta -> hammasongelmia). Kehotettiin soittamaan eläinklinikka Linnunmäkeen ja matkaamaan vähän kauemmas syyn löytymiseksi.

Viime viikolla tuntui pitkästä aikaa että aurinko paistoi meidänkin risukasaan. Käytiin Linnunmäellä ja  vastassa lääkäri josta heti huomasi että oikeastikin tietää jotain marsuista. Tämän lisäksi palvelu oli erittäin hyvää ja onneksi matkakaan ei ollut niin pitkä kuin olin kuvitellut, joten ehdottomasti tullaan jatkossakin käyttämään Linnunmäen palveluja. Mukana oli Juho, Käpy ja Liski jonka selästä oli karvat ruvennut irtoamaan pari päivää aikaisemmin. Tässä vaiheessa tuli itsekin huomattua että syytä olisi ehkä voinnut ruveta etsimään muualtakin kuin ruokinnasta, mutta koska ruokinta ongelmat olivat osuneet sopivasti samaan aikaan ei minkään näköiset loiset ollut tullut mieleenkään. Sen lisäksi tulee marsujen turkkeja tutkittua muutenkin aina välillä varmuuden vuoksi kun näyttelyissäkin käydään, mutta minkäänlaista kaljuuntumista, hilseilyä, raapimista tai ötököitä ei kuitenkaan ole omaan silmään osunut paitsi yhtäkkiä ilmestynyt laikku Liskin selässä.

Eläinlääkäri tutkikin ihan ensimmäiseksi Liskin, jolta ei kuitenkaan löytynyt yhtään mitään ihonäytteissä. Taas iso pettymys. Uskoi että kyseessä oli hankautuminen johonkin mökkiin tms. tai seuraus kinastelusta kun löysi pari rupea takapuolesta (hups! jäännyt itseltä kokonaan huomaamatta). Seuraavaksi pääsi Juho tutkittavaksi. Heti lääkäri totesi että todellakin on kaikki lihakset kadonnut. Virtsa- ja uloste testeissä ei mitään hälyyttävää. Papanat aavistuksen pehmeitä ja virtsassa ihan minimini määrä verta. Ihonäyte puhdas. Siinä ruvettiinkin sen jälkeem keskustelemaan ja miettimään mahdollisia jatkotutkimuksia. Verikokeista voisi selvitä jotain ja hampaat voisi tarkistaa uudestaan ihan varmuuden vuoksi nyt kun kerran oli ihan marsuihin perehtynyt lääkäri. Napattiin kuitenkin vielä Käpy tutkittavaksi ennen sitä ja voi sitä riemun päivää kun lääkäri onnistui yhden loisen Kävyn turkista bongaamaan! Itsekin pääsin mikroskoopin kautta katsomaan ja siinähän se selvästi oli. Senkin pieni paholainen! Stressannut kavereidensa kanssa marsuparat ihan loppuun! Saatiin strongholdit mukaan kotiin ja positiivisena yllätyksenä pienempi lasku kuin olin odottanut.

Voi sitä helpotuksen määrää kun syy vihdoinkin löytyi ja tietää että marsut tulevat kuntoon. Soitin ihan innoissani vanhemmillenikin heti että meillä on loisia, paras uutinen pitkään aikaan :D Se että pääsee vihdoinkin tekemään jotain asian eteen vaikkei ehkä mitään mukavaa hommaa olekaan, on niin paljon parempaa kuin kaikki epätietoisuus.

Perjantai ja lauantai menikin aikalailla marsuja lääkitessä ja siivotessa. Marsut asuvat tällä hetkellä toisessa huoneessa vanhoissa tehdashäkeissä ja isoissa muovi- ja pahvilaatikoissa mitä nyt satuin löytämään. Näin on paljon helpompi siivota kerroshäkki vaikka pariin otteeseen jos siltä tuntuu ja tehdashäkkien raahaaminen suihkuun ja pestäväksi on huomattavasti helpompaa. Samalla tulee varmaan uusien vahakankaiden sijasta ostettua aaltomuovia ja niistä laatikoita häkin pohjalle siivousta helpottamaan. Hiukan on kurjaa katsella marsuja minihäkeissä, mutta onneksi tämä  on vain väliaikaista.

Loppuun vielä tämä ihana kuva odottavasta Pulla-mammasta. Kaikista stressitekijöistä huolimatta on Pullan paino noussut tasaisesti ja ruokahalu säilynyt. Vielä en uskalla helpotuksesta huokaista ja huoli toisesta on todella suuri. Sirkutelluakin Pulla harrastaa usein illalla, mutta muuta poikkeavaa ei onneksi ole ilmennyt. Vajaa kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja potkujakin on tuntunut. Enää en ole Pullaa häkistä nostellut minimoidakseni kaiken mahdollisen lisästressin tässä tilanteessa jossa nyt marsujen kanssa ollaan. Myös Helmi odottaa pikkuisia, mutta ei vielä ole läheskään yhtä pitkällä. Ongelmien alettua toivoin tietenkin ettei astumista olisi kerennyt tapahtua, mutta kyllä nyt on sellainen kutina että sielä mahassa kuitenkin on jotain. Hurjasti marsustressiä nyt omistajalla ja marsuilla. Pitäkää peukut pystyssä että päästään kohta taas normaaliin arkeen terveiden marsujen kera <3