Kylläpä nämä marsut on saannut omistajansa niin kasvattamaan harmaita hiuksia, heittämään tuhansia euroja hoitoihin (juuri tuli laskettua paljon rahaa on mennyt viimeisen reilun vuoden aikana - paljon!) ja itkemään silmät päästään. Mutta kyllä sitä lopuksi taas muistaa miksi se on vaivan arvoista kun marsulassa pikkuvauva pukittelee onnessaan kun maistaa ensimmäistä kertaa heinää ja vanhemmat marsut roikkuvat häkin reunalla kerjäämässä rapsutuksia. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun näkee marsujen hymyilevät suukkosuut <3
n. Elodea, 130g |
Lauantaina oli myös Tuuloksen näyttelyt. Mukaan lähti Babs, Paavo, Doodia ja Derris. Ivankin oli ilmoitettu, mutta se jäi loppujen lopuksi kotiin. Meillä meni oikein hyvin! Doodia oli ulkomuodossa ROP2 sertillä, vaikka sillä on vähän vaalea buffväri. Derriskin sai sertin. Se mitä lähettiin hakemaan saavutettiin! Petissä saatiin hyvät pisteet ja arvostelut, vaikka loppujen lopuksi vain Babiana sai kuman. Aina ei voi sijoittua ;) Pettiin valmistelut menevät nykyään jo ihan rutiinilla, mutta saatiin kuitenkin muita hyviä vinkkejä tuomarilta lähinnä kotona kokeiltavaksi ja mietittäväksi. Huippua oli myös se, että marsut saivat kaikki erittäin hyvää palautetta turkistaan, vaikka yhtäkään en ollut pessyt ennen näyttelyitä (osaa vain vähän trimmannut). Sama myös viime näyttelyissä, joihin pesin vain aikuiset urokset. Kyllähän se mieltä lämmittää kun marsut ovat niin hyvässä kunnossa jo koko ajan kotona, että tarvii melkein vain häkistä napata niin se on siinä. Että mä tykkään mun marsuista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti