Pet-luokka

Ohjeita marsun valmistelusta näyttelyihin, löytyy googlaamalla jonkin verran, mutta päätin kirjoittaa omankin versioni ja samalla kertoa miten meillä valmistellaan marsut pet-luokkaan ja mitä näyttelyissä tapahtuu. Kaikki eivät välttämättä valmistele marsujaan ihan samalla tavalla näyttelyihin ja kannattaakin löytää itselleen se helpoin ja tehokkain tapa. Meiltä löytyy lähinnä vain sileitä, lyhytkarvaisia marsuja, joten esim. pitkäkarvaisten marsujen turkinhoito voi tarvita toisenlaisia valmisteluja.

Ketkä voivat osallistua pet-luokkaan?
Kaikki yli 2 kuukautta vanhat marsut saavat osallistua pet-näyttelyihin rotuun ja karvaan katsomatta. Marsun on kuitenkin oltava terve ja kaikki näyttelypaikalle tulevat marsut joutuvat eläintentarkastukseen, jossa tarkistetaan marsut mahdollisten loisten ja muiden sairauksien varalta. Näin ehkäistään mm. mahdollisia tartuntoja muiden omistamien marsujen kesken.

Mitä näyttelypäivän aikana tapahtuu?
Kun marsut on päästetty sisään näyttelypaikalle, on niille yleensä varattu omat pöydät joille kuljetuskopat asetetaan. Ennakkoon ilmoitettujen marsujen järjestyksen voi tarkistaa näyttelyluettelosta ja mikäli paikalla on jälki-ilmoittautuneita tuomari yleensä kertoo missä välissä nämä arvostellaan. Marsu viedään itse tuomarille vuoron koittaessa ja annetaan tuomarin rauhassa arvostella marsu. Marsuille on hyvä rakentaa oma näyttelylauta jolla se viedään tuomarille, mutta pet-luokkaan kelpaa ihan myös vaan esim. pyyhe. Kuitenkin mieluiten jotain marsun tassujen alle, jotta se ei liukastele liukkaalla pöydällä. Kun omia marsuja ei arvostella voi näyttelypaikalla kierrellä ja tutustua muihin marsuharrastajiin ja marsuihin. Aina saa ja pitääkin kysyä apua jos tuntuu ettei oikein tiedä mitä kuuluu tehdä. Muut harrastajat auttavat yleensä mielellään jos kysyttävää tulee. Päivän päätteeksi kun kaikki marsut on arvosteltu jaetaan palkinnot. Vaikka tuntuisi, ettei näyttelyt menneet hirveän hyvin kannattaa kuitenkin aina jäädä paikalle, sillä tuomarit yleensä jakavat myös pienempiä erikoispalkintoja. Vaikka marsusi ei mitään voittaisikaan kannattaa aina muistaa, että tuomareilla on omat mieltymyksensä ja seuraavissa näyttelyissä voikin mennä jo paljon paremmin, kun on kerännyt lisää vinkkejä marsun valmisteluun!

Arvostelu
Tuomari arvostelee marsun yleiskuntoa, luonnetta ja hoitoa ja kirjaa kommentteja ja pisteitä ylös arvostelukaavakkeeseen. Eri arvostelukohdista voi saada eri määrän pisteitä, pistemäärän kuitenkin ollessa aina kaikista kohdista yhteensä maksimissaan 100p.

• Yleiskunto (25p)
• Käsiteltävyys (20p)
• Turkki (15p)
• Kynnet ja tassunpohjat (10p)
• Rasvarauhanen (10p)
• Hampaat (5p)
• Korvat (5p)
• Silmät (5p)
• Yleisvaikutelma (5p)

Valmistelu

Marsun valmistelun lisäksi on pakattava mukaan myös tavaroita. Marsu tuodaan näyttelypaikalle kuljetusboksissa, josta löytyy pohjalta imukykyinen pohjamateriaali oman maun mukaan (puupellettejä, puruja, pyyhkeitä), tarpeeksi heinää koko päiväksi ja vettä. Tämän lisäksi myös tuoreita esim. kurkkua on hyvä olla matkassa mukana mikäli marsu ei uskalla vettä juoda. Pakkaa mukaan myös tarvittavat välineet, mikäli teet vielä viimeistelyjä ennen tuomarin pöydälle viemistä. Meillä on näyttelyihin mukana aina: 

• Näyttelylautoja
• Kynsisakset
• Kynsiviila
• Pienet sakset
• Trimmausveitsi
• Kosteuspyyhkeitä
• Tassurasva
• Hammasharja
• Pikkupyyhe

Yleiskunto

Yleiskunnossa arvostellaan marsun yleiskuntoa ja lihasmassaa. Hyvä marsu on lihaksikas ja massakas, olematta kuitenkaan löysä. Marsu on suht tasapaksu koko kropaltaan. Marsun yleiskuntoon voi vaikuttaa muutamalla tekijällä, mutta on otettava myös huomioon, että kaikki marsut eivät välttämättä koskaan tule saamaan sitä "hyvää pet-kroppaa". Marsuja on, kuten muitakin eläimiä ja ihmisiä eri mallisia ja muotoisia joihin vaikuttaa myös perimä. Jotkut marsut voivat olla hoikkia ikiliikkujia koko niiden elämän, olematta kuitenkaan millään tapaa huonossa kunnossa. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä pärjää näyttelyissä huippusijoille asti, jos taso on hyvin korkea. On kuitenkin myös tuomareita jotka pitävät enemmän sporttisemmista marsuista, joten hanskoja ei todellakaan kannata heittää heti nurkkaan. Marsun yleiskuntoon vaikuttaa perimän lisäksi myös liikunta ja ruokinta. Yleiskuntoon ei voi vaikuttaa muutamassa päivässä, kuten muihin hoidollisiin kohtiin vaan marsun perushoito on oltava kohdillaan koko ajan. Liikunta auttaa lihasten kasvattamisessa ja varsinkin erilaiset tasot ja rappuset ovat hyvää treeniä marsuille. Ruokinnan on myös oltava kunnossa. Tarkoitus ei ole missään vaiheesssa lihottaa marsua, vaan ruokinnan on oltava tasapainossa marsun kuluttamaan tarpeeseen. Oikeata ohjetta ei ruokintaan voi antaa. Marsut ovat hyvin yksilöllisiä ja rotuerojakin löytyy. Joku marsu pysyy hyvässä kunnossa pelkällä heinällä, kun toinen voi tarvita vapaan pääsyn myös pelletteihin.

Meillä: Marsut asuvat tilavissa häkeissä ja pääsevät aina silloin tällöin myös lattialle juoksentelemaan, kun vain on mahdollista. Oma rotuni on suht helppo pitää hyvässä kunnossa, ennemminkin lihomisen vaara on ongelmana ja rupeavat ikääntyessään nopeasti löystymään. Jotkut ovat jo nuoressa iässä todella kompakteja paketteja, kun taas toisilla kehittyminen on hitaampaa. Me mennään ihan marsun kehittymisen mukaan ja aikuisiällä ruvetaan tarvittaessa säännöstelemään ruokintaa (pelletit). Osasta ei kuitenkaan koskaan pet-tähtiä tulekaan ja se on ihan ok ;)

Käsiteltävyys

Näyttelyissä marsun on oltava helppo käsitellä. Rauhallinen, antaa käännellä ja on mahdollisimman rento näyttelytilanteesta huolimatta. Marsu antaa myös kiltisti tarkistaa hampaat. Myös ympäristöstään kiinnostunut marsu voi olla joidenkin tuomareiden mieleen. Käsittelyyn totuttaminen on myös pidemmän ajan projekti ja sekin on aloitettava jo ihan heti alusta asti. Yleensä jo kotona käsittelyyn tottunut marsu on myös helposti käsiteltävissä näyttelytilanteessa. Tietenkin uudet asiat voivat aina jännittää ja tähänkin auttaa kokemus. Huomioitavaa on myös, että nuoremmat marsut ovat yleensä muutenkin vilkkaampia kuin jo vanhemmat, jotka ovat tottuneet jo paremmin maailman menoon.

Meillä: Marsujen käsittely aloitetaan jo ihan pienestä pitäen. Meillä tosin marsuja ei pidetä sylissä ihan yhtä usein kuin vaikka esim. muutaman marsun taloudessa, mutta kaikkia käsitellään ainakin niin että oppivat olemaan kiltisti hoitotoimenpiteiden aikana. Kaikki marsut eivät tosin meilläkään osaa aina olla ihan rauhallisia vaan meiltäkin löytyy marsuja jotka mielummin olisivat ihan jossain muualla.Yleensä nämäkin kaverit rupeavat pikkuhiljaa rauhoittumaan, varsinkin lähestyessä kolmen vuoden ikää, mikäli nuoruus on ollut vähän villimpää.

Turkki

Marsun turkin kuuluu olla puhdas, ilman karvanlähtöä ja hilseilyä, sekä palautua mahdollisimman hyvin. Pitkäkarvaisilla turkin pitää olla takuton ja karvattomilla iho hyvässä kunnossa. Yleensä marsu pestään 1-2 päivää ennen näyttelyitä. Pesuun voi käyttää esim. koirille tarkoitettua hellävaraista shampoota. Joillakin marsuilla pesu voi aiheuttaa lisää hilseilyä, mutta yleensä toinen pesukerta auttaa tähän. Kannattaa kokeilla mikä sopii parhaiten omalle marsullesi. Muista olla varovainen pesun aikana ja pidä marsusta tiukasti kiinni, mikäli se ei ole tottunut pesuihin. Marsun päätä ei tarvitse pestä ja muista varoa, ettei vettä vahingossa mene silmiin tai korviin. Kuivaa marsu hyvin, mutta varovaisesti hiustenkuivaajalla. Myös trimmaaminen lyhytkarvaisilla auttaa karvanlähtöön ja turkin palautumiseen. Se ei kuitenkaan ole pet-luokissa välttämätöntä. Mikäli et tiedä miten marsun turkki trimmataan, kannattaa kysyä apua kokeneemmilta (Täältä löytyy myös hyvä kuvallinen ohje). Älä kuitenkaan trimmaa marsua enää näyttelypäivänä, sillä trimmaus nostaa erittäin helposti hilseen pintaan, joka taas vaikuttaa pisteisiin.

Meillä: Ennen pesin marsuni aina ensimmäisen kerran n. viikkoa ennen näyttelyitä ja toisen kerran edeltävänä iltana. Meillä käytössä on Beapharin erittäin halpa, mutta omien kokemuksien  mukaan hyvä shampoo. Muitakin on kokeiltu, mutta yleensä palattu takaisin tähän. Nykyään harvemmin enää pesen marsuja ollenkaan, vain mikäli ovat selvästi erittäin likaisia. Trimmaus auttaa erittäin paljon turkin kuntoon, ja nykyään käynkin vain nopeasti trimmausveitsellä turkin läpi muutamaa päivää ennen näyttelyitä. Trimmausveitsenä meillä on Mars 320.

Kynnet ja tassunpohjat

Marsun kynnet leikataan ja tarvittaessa vielä viilataan. Kynnet leikataan muutamaa millimetriä ennen kynnen sisällä olevaa suonta. Vaaleissa kynsissä suoni näkyy hyvin valoa vasten. Leikkaa mielummin vähän kerrallaan. Loppuosa kannattaa viilata kynsiviilalla, jotta ei vahingossa leikkaa suoneen, mikäli leikkausvaraa jäi vielä. Kynsiviilalla saa hyvin myös hiottua leikkauskohdan niin, ettei kynnet jää teräviksi. Tummien marsujen kynsienleikkaus voi olla vaikeampaa. Kynnen rakenne on pehmeämpää ennen kohtaa jossa suoni alkaa. Mikäli et ole varma mistä kohtaa leikata, voi kynsien viilaus olla hyvä vaihtoehto.

Tassunpohjien kuuluu olla hyvässä kunnossa ja pehmeät. Suurimmalle osalle marsuista kehittyy känsiä tassuihin jossain vaiheessa elämää. Känsät voi turvallisesti leikata pois ihan vain pienillä normaaleilla saksilla. Varo kuitenkin leikkaamasta ihoon. Jäljelle jäänneet kovettumat voi vielä varovasti viilata kynsiviilalla ja sen jälkeen rasvata tassut. Tassuja kannattaa muutenkin rasvailla aina silloin tällöin, jotta ne pysyvät pehmeinä. Rasvaksi käy hyvin, esim. ihan perus Helosan tai Tummeli. Muitakin rasvoja toki löytyy.

Meillä: Kynnet leikataan edellisenä päivänä ja tarvittaessa viilataan. Känsät leikataan pois ja tassut rasvataan. Ennen tuomarille viemistä tarkistetaan vielä kynsien pituus ja viilataan vähän, mikäli johonkin kohtaa jäi vielä vähän leikkaamisen varaa (meillä leikataan niin paljon kynsiä näyttelyihin, että välillä saattaa jäädä kynsiä jopa leikkaamatta). Kovettumia viilataan vielä aavistus ja pistetään pieni määrä tassurasvaa, jotta ne ovat mahdollisimman pehmeät ennen pöydälle viemistä, varoen kuitenkin ettei rasvaa jää turkkiin.

Rasvarauhanen

Marsuilta löytyy rasvarauhanen siitä kohtaa missä sillä kasvaisi häntä, mikäli sellainen olisi. Rauhanen tuottaa nimensä mukaan rasvaa ja varsinkin uroksilla likaantuu erittäin helposti. Ennen näyttelyitä rasvarauhanen pestään. Hyviksi tavoiksi harrastajat ovat todenneet meikinpoistoaineen ja tiskiaineen, hammasharjaa apuna käyttäen. Kumpaa tahansa tapaa käyttää on hyvä muistaa, että rasvarauhasen iho on melko herkkä, eikä liian kovia otteita kannata kuitenkaan käyttää. Rasvarauhanen kannattaa pestä ensin ja sen jälkeen vasta turkki. Joillakin marsuilla takapuolen turkkikin voi rasvoittua, joten on hyvä saada rasva ensin pois. Urokset keräävät likaa varsinkin vanhemmalla iällä myös ns. kakkakanjoniin kiveksien välissä, ja suurimmat liat kannattaa putsata pois samalla kun pesee rasvarauhasen. Tämä voi olla erittäin haisevaa hommaa ja herkimmille aiheuttaa oksennusrefleksejä ;)

Meillä: Yleensä urokset ovat ne ketkä tarvitsevat kunnon rasvarauhasen pesun. Meillä käytetään fairya ja hellästi rapsutellaan isoimmat kökkäreet pois. Tämän jälkeen nopea huuhtelu ja uudestaan pieni määrä fairya, jotta loputkin rasvat irtoaa. Sen jälkeen kunnon huuhtelu vedellä. Nuorilla ja joillain naarailla rasvarauhanen likaantuu niin vähän, että nillä riittä nopea pyyhkiminen kosteuspyyhkeellä. Myös näyttelypaikalla voi varovasti vielä pyyhkiä kosteuspyyhkeellä, mikäli näyttää siltä, että pyllyyn on vielä jäännyt vähän likaa.

Hampaat

Marsulla tarkastetaan hampaat tuomarin pöydällä. Kannattaa jo kotona harjoitella hampaiden näyttämistä, sillä useasti se ei ole marsuista niin mukavaa hommaa. Hampaat pitää olla sopivan mittaiset ja puhtaat. Hammasharjalla kannattaa tarvittaessa irrottaa hampaisiin tarttuneet ruoat. Kaikki tuomarit eivät kuitenkaan vähennä pisteitä mikäli hampaiden välissä on esim. heinää.(Takahampaisiin tuomari ei näe, mutta esim. vino purenta saattaa kieliä ongelmista takahampaissa.) Kannattaa samalla myös tarkistaa että sieraimet ja suun alue on muutenkin puhdas ja puhdistaa tarvittaessa.

Meillä: Tarkistetaan hampaat ja sieraimet ennen tuomarille viemistä ja putsataan tarvittaessa hammasharjalla.

Korvat

Korvat putsataan esimerkiksi vanulapulla ja koirille tarkoitetulla korvanpuhdistusaineella tai kosteuspyyhkeillä. Putsaa korvat tarkasti, jokaisen ihopoimunkin kohdalta. Ole kuitenkin varovainen, ettet vahingossa vahingoita marsua. Joidenkin mielestä korvien putsaaminen saattaa olla epämiellyttävää ja saattavat nopeastikin heilauttaa päätään. Tämän takia ei kannata käyttää vanupuikkoja, niin syvälle korvakäytäviin ei tarvitse päästä. Tummilla marsuilla voi korvista myös irrota pigmenttiä, joten ei tarvitse ihmetellä jos tuntuu ettei korvat putsaannu millään. Lika korvissa on kuitenkin melko selvästi vanumaista tai kökkäreistä, kun taas pigmentti enemmänkin värjäytymää. Korvalehdet voi tarvittaessa myös rasvata pienellä määrällä rasvaa. Liika rasva rasvoittaa kuitenkin myös turkin, joten ole varovainen.

Meillä: Korvat putsataan edellisenä päivänä kosteuspyyhkeillä ja putsataan vielä kerran nopeasti ennen pöydälle menoa.

Silmät

Marsun silmät pitää olla kirkkaat ja puhtaat. Silmäkulmista kannattaa poistaa mahdolliset rähmät ja tarkastaa ettei silmissä ole roskia. Joillakin marsuilla ilmenee fatty eyetä, kalkkeutumaa yms., mutta ne eivät suuremmin haittaa pet-luokassa, koska eivät vaikuta marsun näkökykyyn. 

Meillä: Tarkistetaan silmät ennen pöydälle viemistä.

Yleisvaikutelma

Yleisvaikutelmassa kaikki marsut saavat yleensä täydet pisteet. Tähän kohtaan tuomari kommentoi yleensä jollain hauskalla kommentilla, millaisen yleisvaikutelman arvostelemastaan marsusta sai.

-------------

Toivottavasti postauksesta oli jotain apua muille! Ehkä joku löysi lisää vinkkejä tai joku kiinnostui kokeilemaan näyttelyitä ensimmäistä kertaa ;) Ja vaikka tuntuisi että ne ensimmäiset näyttelyt (tai muut näyttelyt), eivät menneet niin hyvin, niin muistakaa että kaikki marsut ovat omia persoonia ja täydellisiä juuri sellaisenaan, vaikka eivät ruusukkeita rohmuaisikaan!

Hassuja kermapossuja

Arkikuvia

Ivan

Paavo

Paavo ja tytöt

Paavo ja Limppu

Elli

Kameli

Pulla, Babs ja Limppu

Vähän arkisempia kuvia meiltä pitkästä aikaa. Kameli voi vieläkin ihan hyvin leikkauksen jälkeen. Onhan se vieläkin melko laiha, eikä imetys varmasti helpota asiaa ollenkaan. Neiti on kovassa tarkkailussa koko ajan. Tikit oli yhdessä vaiheessa vähän revitty ja näytti siltä että haava alkoi vähän erittämään. Parin päivän putsailun jälkeen näytti taas paremmalta. Toivotaan, että haava paranee nyt hyvin, eikä mitään paiseita yms rupea muodostumaan, jos sinne jotain vielä jäikin.

Pikkuinen Elli on erittäin ihastuttava ja reipas pikkutyttö. Ja niin nätti, ihan kuten äitinsäkin <3 En malta odottaa että hänkin kasvaa vähän lisää.

Kevätkin on jo tulossa ja meillä tulee olemaan niin jännä kevät, että en millään malta odottaa! Hurjan isoja asioita tulee tapahtumaan. Niistä lisää sitten kun kaikki on valmista. Tästä keväästä ja kesästä ei voi tulla muuta kuin hyvä! Toivotaan vaan että lumet sulaisivat nopeasti pois.

E-poikue & Tuulos 17.3

Torstaina syntyi meidän kuudes poikue. Kameli pyöräytti maailmaan ihanan ja tomeran creamtytön. Valitettavasti ei selvitty ilman ongelmia ja seuraava poikanen olikin tulossa ulos ihan väärässä asennossa. Yrityksistä huolimatta, kotikonstein ei pystynyt millään auttamaan ja meidän oli pakko lähteä hakemaan apua eläinlääkäristä. Kameli joutui keisarinleikkaukseen ja kuin ihmeen kaupalla se selvisikin, vaikka itse olin jo varautunut pahimpaan. Jumissa ollut poikanen ei tietenkään selvinnyt, mutta sitä en ollut odottanutkaan, tarkoitus olikin yrittää saada Kameli kuntoon. Leikkauksen jälkeen Kameli on ollut yllättävän reipas ja huolehtinut pikkuisestaan täysin sydämin <3 Kameli osaa välillä olla melko jääräpäinen ihmisiä ja muita marsuja kohtaan, mutta omille poikasilleen se on ollut mitä täydellisin mamma. Vähän on tullut tukiruokittua neitiä, koska ruokahalu ei ihan ole ollut kohdillaan, mutta se on kuitenkin koko ajan syönnyt jotain omatoimisestikin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sekä mamma että poikanen selviävät, mutta ihan vielä en uskalla hurrata.

Kylläpä nämä marsut on saannut omistajansa niin kasvattamaan harmaita hiuksia, heittämään tuhansia euroja hoitoihin (juuri tuli laskettua paljon rahaa on mennyt viimeisen reilun vuoden aikana - paljon!) ja itkemään silmät päästään. Mutta kyllä sitä lopuksi taas muistaa miksi se on vaivan arvoista kun marsulassa pikkuvauva pukittelee onnessaan kun maistaa ensimmäistä kertaa heinää ja vanhemmat marsut roikkuvat häkin reunalla kerjäämässä rapsutuksia. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun näkee marsujen hymyilevät suukkosuut <3

n. Elodea, 130g

Lauantaina oli myös Tuuloksen näyttelyt. Mukaan lähti Babs, Paavo, Doodia ja Derris. Ivankin oli ilmoitettu, mutta se jäi loppujen lopuksi kotiin. Meillä meni oikein hyvin! Doodia oli ulkomuodossa ROP2 sertillä, vaikka sillä on vähän vaalea buffväri. Derriskin sai sertin. Se mitä lähettiin hakemaan saavutettiin! Petissä saatiin hyvät pisteet ja arvostelut, vaikka loppujen lopuksi vain Babiana sai kuman. Aina ei voi sijoittua ;) Pettiin valmistelut menevät nykyään jo ihan rutiinilla, mutta saatiin kuitenkin muita hyviä vinkkejä tuomarilta lähinnä kotona kokeiltavaksi ja mietittäväksi. Huippua oli myös se, että marsut saivat kaikki erittäin hyvää palautetta turkistaan, vaikka yhtäkään en ollut pessyt ennen näyttelyitä (osaa vain vähän trimmannut). Sama myös viime näyttelyissä, joihin pesin vain aikuiset urokset. Kyllähän se mieltä lämmittää kun marsut ovat niin hyvässä kunnossa jo koko ajan kotona, että tarvii melkein vain häkistä napata niin se on siinä. Että mä tykkään mun marsuista <3

Lisää suruja

Ei kestänyt kauaa Juhon poismenon jälkeen kun jouduttiin hyvästelemään myös pikkuinen Nasu. Nasu oli viimeisillään tiinenä ja sen olisi mikä päivä tahansa pitänyt synnyttää. Jokin kuitenkin nuorella marsulla petti (sydän?), koska se oli nukahtanut ilman mitään ennakkovaroituksia unituubiinsa. Kyllä surettaa. Nasu oli niin hurjan nätti tyttö ja meidän marsulan kova-äänisin. Sen kiljunta kuului jopa naapureille, silloin kuin Nasu oli sitä mieltä että ruokaa piti saada juuri nyt heti, eikä kohta. Ensimmäinen kerta kun meillä oli minkäänlaisia ongelmia tiineyden kanssa ja tietenkin piti mennä samalla mamma että poikaset. Tietenkin riski on aina olemassa ja se pitää tiedostaa. Mammamarsun on oltava hyvässä kunnossa ja tiineysajan hoito kohdillaan. Sekään ei kuitenkaan aina riitä. Nuku hyvin ihana Nasu <3

EPET VVPET5-17 Almond's Bake A Creamcake If You Dare
05.05.2017-11.02.2018

Pieniä onnistumisiakin ollaan saatu kokea! Oltiin Kaakon Kanit ja Jyrsijät ry'n järjestämissä pet-näyttelyissä 18.2. Meillä meni aivan loistavasti!

Derris, 2 x kuma
Ivan, kuma & PPM4
Doodia, 2 x kuma & PPM3
Paavo, kuma & PPM2
Babiana, 2 x kuma & PPM1!

Kaikki ppm-sijat tulivat meidän marsulaan! Ei huono päivä ollenkaan. Näyttelyt olivat muutenkin erittäin mukavat ja paikalla oli paljon ensikertalaisia.

Kameli on myös mahdollisesti tiineenä. Paino on noussut hurjasti, mutta mitään liikettä ei ainakaan vielä tunnu. En ole kyllä muutenkaan hirveästi uskaltanut koskea, koska Kameli ei ole ollenkaan tykännyt vatsan varovaisesta tutkimisesta. Hiukan kyllä toivon että neiti olisi vain lihonut, juuri nyt ei tiine marsu ole toivelistalla. Jännittää ja stressaa aivan hurjasti!

Doodiakin kasvaa hurjaa vauhtia ja painaa nyt jo 3,5 kk iässä 836g!! Sillekin pitäisi melkein jo alkaa suunnitella poikakaveria. Ei se tietenkään vielä pääsisi deittailemaan, mutta liian kauaa ei kyllä voi odottaa kun on jo nyt niin iso. Vielä ei kyllä oikein ollenkaan tekisi mieli suunnitella poikasia, jos kaikki menee taas päin mäntyä..

--------

Perustin myös blogin ja instagram-tilin lisäksi facebookiin marsuilleni ryhmän. Nyt sitäkin kautta voi seurata meidän arkea. Blogi on harmillisesti melko hiljainen ja facebookiin ja instagramiin on paljon helpompi päivitellä lyhkäsiä kuulumisia. Blogin kirjoittamisesta en kyllä aijo vielä luopua kokonaan, mutta postaustahti tuskin tästä tulee enää nousemaan. Facebook-ryhmän löydät nimellä Sannin marsula. Ryhmä on tällä hetkellä ainakin vielä suljettu (liittymispyyntöä saa toki laittaa), mutta katsotaan jos senkin laittaa julkiseksi tulevaisuudessa.

Sannin marsula

Surujen tammikuu

Niin se vuosi alkoi juuri päinvastoin kuin sen piti. Mauri-kissa sairastui virtsatietulehdukseen heti tammikuun alussa. Lähdettiin heti aamulla eläinläkäriin kun virtsaa ei kuulunut vaikka se kuinka pinnisteli aamuyöstä ja yritti kivuissaan myös sänkyyn pissata - tuloksetta. Onneksi antibiootit ja kipulääkkeet rupesivat nopeasti auttamaan ja jo muutaman päivän jälkeen pissaaminen onnistui taas ihan normaalisti.

Melkein heti kun oltiin päästy Maurin kanssa kotiin, odotti marsulassa oikein kipeä Juho. Sen silmä oli ihan verestävä, se piti päätään vinossa ja ruoka ei maittanut. Ei kun soittoa seuraavalle lääkärille! Juho rauhoitettiin tutkimuksen ajaksi ja hammasjuuripaise-epäilyn takia sen suu tarkastettiin. Hampaat olivat muodostaneet siltaumaa kielen päälle ja kipeän silmän poski oli ihan täynnä haavoja. Juho jäi klinikalle yöksi jonka aikana sen vointia seurattiin ja hampaat hiottiin. Seuraavana päivänä Juho pääsi kotiin kipulääkkeiden ja antibioottien kanssa, koska silmän paineet olivat vieläkin koholla ja odotettiin hammasjuuripaiseen syntymistä poskeen turvotuksen takia (Pakko tähän väliin sanoa, että olin melko järkyttynyt miten huonossa kunnossa Juhon suu oli, koska se ei ole näyttänyt mitään merkkejä ongelmista, kunnes kunto romahti kokonaan!). Juho ei tämän aikana syönnyt mitään itse vaan oli koko ajan tukiruokinnalla. Viikon päästä lähdettiin uudestaan lääkäriin ja Juho jäi uudestaan klinikalle lisätutkimuksiin. Siltä otettiin röntgenit ja poissuljettiin hammasjuuripaise. Juhoa seurailtiin ja tutkittiin lisää ja ainoaksi vaihtoehdoksi saatiin, että kipeä silmä pitäisi poistaa, koska vaikutti siltä että kaiken pahan alku ja juuri olisi siinä, koska suun kuntoon saaminen ei ollut vaikuttanut silmän paineisiin mitenkään. Ongelma oli vain se, että Juho oli vielä niin huonossa kunnossa, että leikkaus olisi todella riskialtista. Kolmannen päivän jälkeen soitin, että nyt saa riittää, turhaan toisen kipuja on pitkittää jos mikään ei auta, mutta kuin ihmeen kaupalla hoitaja ilmoitti että Juho oli vihdoin alkanut syömään omatoimisesti ja oli aamulla tullut häkin reunalle roikkumaan! Samana iltana päädyttiin vielä mietinnän ja keskusteluiden jälkeen poistamaan Juhon silmä ja illalla se pääsi kotiin. Ja kuinka ihanaa olikaan saada valkoinen ihanuus kunnossa takaisin<3 Paino rupesi heti nousemaan ja ruoka upposi, vaikka vähän hitaasti. Käytiin kerran vielä kontrollissa, jolloin suu tarkasettiin ja tikit poistettiin. Leikkaushaava oli parantumassa hyvin ja suussa oli enää pieni haava jäljellä.

Tiedättekö kuinka kamalaa on katsoa kun toinen on niin kipeä, eikä mikään tahdo auttaa? Useaan otteeseen, vielä jopa leikkauksen jälkeen tuli mietittyä olisiko se lopetus sittenkin ollut Juhoa ajatellen parasta. Mentiinkö tässä nyt kuitenkin vain omia tunteita miettien? Lääkärit olivat kuitenkin sitä mieltä että nyt ei kannata luovuttaa, kun se vihdoinkin oli ruvennut syömään ja piristynyt. Ainakin oltiin kaikkemme yritetty. Päätin kuitenkin että jos ongelmia ilmenisi jatkossa, ei Juhon tarvitsisi enää käydä kaikkea tätä uudestaan läpi ja se päivä koittikin ihan liian nopeasti. Helmikuun 2. päivä varasin ihan tästä meidän lähieläinlääkäriltä ajan, sillä Juhon silmätön puoli oli ruvennut turpoamaan, paino taas tippumaan ja se makasi vain karvat pörhöllään häkin nurkassa. Juho raukan toinen puoli kasvoista oli niin kipeä, että se kiljui sydäntäsärkevästi kun lääkäri koski leikkaushaavaa. Helpottuneena, mutta niin sydän murtuneena kun Juho ei tullutkaan kuntoon, hyvästelin ensimmäisen pikkuiseni, ensimmäisestä poikueestani. Nuku hyvin Chinotto <3

06.12.2013-02.02.2018

En koskaan ajatellut että joutuisin näin nopeasti luopumaan Hertan jälkeen vielä Hertan pojasta. Juho oli niin rakas, vaikka asui muutaman vuoden muualla. Nyt on yksi ensimmäisestä poikueesta poissa ja kuinka pahalta se tuntuukaan. Näiden valkoisten ihanuuksien piti olla vielä kauan ilonani. Yhtäkkiä marsulassa on enää vain Kooka ja Limetta, jotka kuuluvat niihin marsuihin, jotka olivat ennen kuin marsuharrastus paisui (ehkä Liskikin voidaan vielä laskea näihin). Sellaisia joita ei ole hankittu kasvatusta varten. Älkääkä toki käsittäkö väärin, kaikki muutkin ovat ihan yhtä rakkaita lemmikkejä, mutta tuntuu että yksi tietty aikakausi harrastuksessa loppuu, kun nämä tietyt ihanuudet poistuvat keskuudestamme. Toivon niin todella paljon, että nämä kaksi saavat vielä olla ilonani täällä paljon pidempään <3

Ihan kuin surua ei olisi ollut tarpeeksi jouduimme myös luopumaan maailman ihanimmasta Ruususesta, jonka on alkuaikoina voinnut bongata meidän blogistakin. Maailman paras kissa <3 En ole koskaan ollut mikään hirmuinen kissaihminen (vaikka meillä on toinen kissa ollut jo ennen Ruususta), ennen kuin Ruusunen astui meidän elämään ja sen jälkeen olen ollut ihan hurahtanut näihin kehrääjiin! Vanhempien luota puuttuu niin iso persoona, ettei kukaan ole vielä sisäistänyt asiaa kunnolla.

Kuinka huonosti tämä vuosi alkoikaan! (Luulin, että olisin jo ollut tämän valmis tänne julkaisemaan, mutta ei se näköjään onnistunutkaan ilman kyyneliä.)