maanantai 15. helmikuuta 2016

Ilkeät loiset

Blogi on ollut hiljaisena koko alkuvuoden ja tulee varmasti olemaan sitä myös vielä hetken eteenpäin. Viime postaus tuli lopetettua siihen, että odotetaan toivon mukaan ihan huippuvuotta uusien haasteiden parissa, mutta koko alkuvuosi on ollut muuta kuin hyvä marsurintamalla. Kenestäkään ei onneksi ole tarvinut luopua, vaikka  marsulasta löytyy pari aivan lihasköyhää ja laihtunutta marsua. Muutamien eläinlääkärireissujen jälkeen ollaan vihdoinkin päästy hoitamaan oikeaa syytä marsujen heikentyneeseen yleiskuntoon ja toivonmukaan ruvetaan olemaan voiton puolella.

Juhon (ja muiden) virtsavärjääntymien jälkeen näytti pellettien vaihto takaisin altrominista oxbowiin auttavan ja hetken aikaa kaikki näytti hyvältä. Pikkuhiljaa alkoi valitettavasti painokin Juholla pudota ja koko marsulan väki rupesi näyttämään aavistuksen epänormaalilta. En pysty oikein kuvailemaan millä tavalla epänormaalilta, mutta vaikkei ehkä ulospäin aina mitään näkynyt niin ainakin omassa vatsanpohjassa oli epämukava tunne ettei kaikki ole kunnossa kenelläkään. Joku saattoi välillä nukkua päikkäreitä karvat aavistuksen pörröllään, mutta noustessaan ylös oli ihan normaali välillä jopa pari päivää putkeen. Ihan minimini asioita välillä jotka sai omistajan ravaamaan jatkuvasti häkin edessä miettimässä mitä tapahtuu vai onko oma järki mennyt jo ihan kokonaan? Ruoka-ongelmat jatkuivat kun heinäpaalia syödessä ilmeni homeongelmia ja siirryttiin suosiolla kaupan heinään (tällä hetkellä syödään Agrimarketin ProHay-jyrsijänheinää. Huomattavasti kalliimpaa, mutta ainakin laatu on parempaa). Samalla ongelmien ilmestyessä on c-vitamiinin annostusta nostettu ja lämpöä hiukan säädetty korkeammalle jotta vastustuskyky pysyisi jokaisella vähän parempana.

Hetken aikaa mentiin taas fiiliksellä, että näyttää paremmalta ja syynä oli varmasti huono heinä, kunnes yksi päivä vastaan tuli myös Käpy lihakset kokonaan poissa ja paino pyöri 950g paikkeilla. Painoa kadonnut yhtäkkiä lähemmäs 200g. Itku kurkussa lääkäriin Kävyn ja Juhon kanssa jotta syy vihdoinkin löytyisi. Valitettavasti tutkimukset jäivät todella puutteellisiksi koska lääkäreiden marsutietoisuus loppui aikalailla marsujen tavallisimpiin ongelmiin. Hampaat saatiin kuitenkin tarkistettua ja sieltä ei ainakaan syytä löytynyt (oletuksena että huono heinä olisi pienentänyt marsujen heinänkulutusta -> hammasongelmia). Kehotettiin soittamaan eläinklinikka Linnunmäkeen ja matkaamaan vähän kauemmas syyn löytymiseksi.

Viime viikolla tuntui pitkästä aikaa että aurinko paistoi meidänkin risukasaan. Käytiin Linnunmäellä ja  vastassa lääkäri josta heti huomasi että oikeastikin tietää jotain marsuista. Tämän lisäksi palvelu oli erittäin hyvää ja onneksi matkakaan ei ollut niin pitkä kuin olin kuvitellut, joten ehdottomasti tullaan jatkossakin käyttämään Linnunmäen palveluja. Mukana oli Juho, Käpy ja Liski jonka selästä oli karvat ruvennut irtoamaan pari päivää aikaisemmin. Tässä vaiheessa tuli itsekin huomattua että syytä olisi ehkä voinnut ruveta etsimään muualtakin kuin ruokinnasta, mutta koska ruokinta ongelmat olivat osuneet sopivasti samaan aikaan ei minkään näköiset loiset ollut tullut mieleenkään. Sen lisäksi tulee marsujen turkkeja tutkittua muutenkin aina välillä varmuuden vuoksi kun näyttelyissäkin käydään, mutta minkäänlaista kaljuuntumista, hilseilyä, raapimista tai ötököitä ei kuitenkaan ole omaan silmään osunut paitsi yhtäkkiä ilmestynyt laikku Liskin selässä.

Eläinlääkäri tutkikin ihan ensimmäiseksi Liskin, jolta ei kuitenkaan löytynyt yhtään mitään ihonäytteissä. Taas iso pettymys. Uskoi että kyseessä oli hankautuminen johonkin mökkiin tms. tai seuraus kinastelusta kun löysi pari rupea takapuolesta (hups! jäännyt itseltä kokonaan huomaamatta). Seuraavaksi pääsi Juho tutkittavaksi. Heti lääkäri totesi että todellakin on kaikki lihakset kadonnut. Virtsa- ja uloste testeissä ei mitään hälyyttävää. Papanat aavistuksen pehmeitä ja virtsassa ihan minimini määrä verta. Ihonäyte puhdas. Siinä ruvettiinkin sen jälkeem keskustelemaan ja miettimään mahdollisia jatkotutkimuksia. Verikokeista voisi selvitä jotain ja hampaat voisi tarkistaa uudestaan ihan varmuuden vuoksi nyt kun kerran oli ihan marsuihin perehtynyt lääkäri. Napattiin kuitenkin vielä Käpy tutkittavaksi ennen sitä ja voi sitä riemun päivää kun lääkäri onnistui yhden loisen Kävyn turkista bongaamaan! Itsekin pääsin mikroskoopin kautta katsomaan ja siinähän se selvästi oli. Senkin pieni paholainen! Stressannut kavereidensa kanssa marsuparat ihan loppuun! Saatiin strongholdit mukaan kotiin ja positiivisena yllätyksenä pienempi lasku kuin olin odottanut.

Voi sitä helpotuksen määrää kun syy vihdoinkin löytyi ja tietää että marsut tulevat kuntoon. Soitin ihan innoissani vanhemmillenikin heti että meillä on loisia, paras uutinen pitkään aikaan :D Se että pääsee vihdoinkin tekemään jotain asian eteen vaikkei ehkä mitään mukavaa hommaa olekaan, on niin paljon parempaa kuin kaikki epätietoisuus.
Perjantai ja lauantai menikin aikalailla marsuja lääkitessä ja siivotessa. Marsut asuvat tällä hetkellä toisessa huoneessa vanhoissa tehdashäkeissä ja isoissa muovi- ja pahvilaatikoissa mitä nyt satuin löytämään. Näin on paljon helpompi siivota kerroshäkki vaikka pariin otteeseen jos siltä tuntuu ja tehdashäkkien raahaaminen suihkuun ja pestäväksi on huomattavasti helpompaa. Samalla tulee varmaan uusien vahakankaiden sijasta ostettua aaltomuovia ja niistä laatikoita häkin pohjalle siivousta helpottamaan. Hiukan on kurjaa katsella marsuja minihäkeissä, mutta onneksi tämä  on vain väliaikaista.

Loppuun vielä tämä ihana kuva odottavasta Pulla-mammasta. Kaikista stressitekijöistä huolimatta on Pullan paino noussut tasaisesti ja ruokahalu säilynyt. Vielä en uskalla helpotuksesta huokaista ja huoli toisesta on todella suuri. Sirkutelluakin Pulla harrastaa usein illalla, mutta muuta poikkeavaa ei onneksi ole ilmennyt. Vajaa kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja potkujakin on tuntunut. Enää en ole Pullaa häkistä nostellut minimoidakseni kaiken mahdollisen lisästressin tässä tilanteessa jossa nyt marsujen kanssa ollaan. Myös Helmi odottaa pikkuisia, mutta ei vielä ole läheskään yhtä pitkällä. Ongelmien alettua toivoin tietenkin ettei astumista olisi kerennyt tapahtua, mutta kyllä nyt on sellainen kutina että sielä mahassa kuitenkin on jotain. Hurjasti marsustressiä nyt omistajalla ja marsuilla. Pitäkää peukut pystyssä että päästään kohta taas normaaliin arkeen terveiden marsujen kera <3

17 kommenttia:

  1. Huh, onpa teillä ollut koettelemuksia kerrakseen! Mutta huippua että syy löytyi, toivottavasti mokomat kiusankappaleet katoaa nyt Strongholdin avulla kokonaan. :)

    Ja voih, marsuvauvakuvia siis odotettavissa! Tsemppiä loppuodotukseen niin Pullalle kuin Helmillekin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Harmittaa niin hurjasti Juhon puolesta kun se on saannut käydä vaikka mitä läpi meille tultuaan. Onneksi on koko ajan ihana oma reipas itsensä ja roikkuu häkin reunalla koko ajan :) Ne on niin hassuja yhdessä Liskin kanssa <3

      Poista
    2. Sitä on kyllä koeteltu joo! Mutta onneksi se on luonteeltaan sellainen mussukka ♥

      Poista
  2. Kovasti tsemppiä että kaikki palautuu normaaliksi pian! :) Linnunmäki on kyllä ihan huippu. Nifraltakin löysivät ja poistivat syksyllä aivan superhankalassa paikkaa olleet minit hammaspiikit, jotka varmasti olisi muualla jääneet huomaamatta. Jaksamista siulle myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On se kyllä ihanaa kun löytyi oma marsulääkäri. Vaikka oonkin ollut ihan tyytyväinen edelliseen paikkaan, niin eron kyllä huomaa kun juttelee ja seurailee lääkärin kanssa jolla on monen vuoden kokemus marsuista :) osaa myös pohtia asioita eri näkökulmasta ja huomaa että kiinnostusta löytyy myös pienempien kaverien terveeksi saamiseen :)

      Poista
  3. Voi että! Ihmettelinkin, että mitähän teille kuuluu. Tosi hyvä, että syy outoiluun löytyi! Huoli on pahinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoli on kyllä pahinta, varsinkin kun ei voi mitään tehdä pienten olon helpottamiseksi. Pariin otteeseen mietin jo aikaisemmin pitäisikö blogiin pistää kuulumisia, mutta kiinnostusta tai aikaa ei ole oikein löytynyt ja mielummin kirjoittelee vähän mukavemmista asioista. Kunhan marsut paranevat niin eiköhän kirjoitusinnostuskin samalla taas nouse :)

      Poista
  4. Jäi kiinnostamaan, että mitä loisia ne sitten olivat?

    Ihana tuo viimeinen kuva, missä toinen retkottaa ihan rentona ja papanakin on puoliksi matkalla ulos. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo itseasiassa ihan varma. Vissiin staticia tai väiveitä. Eläinlääkäri käytti latinan kielistä nimeä näille, enkä sitten fiksuna älynyt edes kysyä suomenkielistä nimeä kun hoito-ohjeita kuuntelin :/

      Tuo pehmopeti vie kyllä jokaiselta marsulta jalat alta niin että saa kokoajan olla nauramassa. Monellakin jää kakat housuun kun suorastaan unohtavat mitä olivat tekemässä kun jalat edes hipaisee pehmeää reunaa :D Hassut <3

      Poista
  5. Onneksi syy selvisi, vaikkei loiset se mukavin diagnoosi varmasti olekaan! Tsemppiä kovasti, toivottavasti porukka tervehtyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tulipahan ainakin tehtyä kunnon suursiivous koko asunnossa samalla kun kerran siivous aloitettiin :D Vielä kun marsut saa siirrettyä takaisin paikoilleen niin varmasti hyvä tulee :)

      Poista
  6. Hyvä että syy selvisi! Toivottavasti kaikki marsut paranevat pikaisesti!:)

    VastaaPoista
  7. Kuka on Helmin poikasten isä? Sitä ei taidettu tuossa mainita tai sitten olen vaan sokea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näidenkin isä tulee olemaan Jambo :) Mun lemoneilla on kaikilla melkosen huono pohjaväri (tyvestä lähestulkoon valkoinen). Jambolla on mun uroksista tasaisin väri, vaikka sekään ei mikään hyvä ole joten toiveissa olisi että saadaan ulos jotain tasaisempaa väriä :)

      Poista
  8. hassu söpöliini, kun kakkaa samalla kun nukkuu <3 XD

    -Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni marsuista nukahti papana pyllyssä kun pääsi pehmopetiä kokeilemaan :)

      Poista