Sauvo 25.10.2014

Taas näyttelykuulumisia. Kaikki postaukset aina samanlaista hehkutusta hyvistä tuloksista eikä tämäkään postaus tee poikkeusta. Mutta minkäs voi kun menee hyvin :)

Kooka 97p, kuma
Limetta 96p, kuma & kupa
Hertta 96,5p, kuma & kupa

Hienot marsut. Kooka jaksaa yllättää vieläkin hyvällä käytöksellään näyttelypaikalla. Vaikka Pauliina-tuomari heilutteli uhkaavasti sormia nenän edessä jätettiin ne tällä kertaa rauhaan (Tähän väliin voi varmaan mainita että Kooka on joskus Pauliinan sormea maistanut :D). Limetta ja Hertta kummatkin hienosti pärjäsivät ja kehuja tuli Limpulla valkoisesta turkista ja Hertalla pehmeistä tassunpohjista kun ajattelee paljonko grammoja se joutuu noilla tassuilla kannattelemaan. Onhan se mamma aika tuhti.

Päivän parasta oli kuitenkin ulkomuodosta tullut palaute Limetalle. Toiselta tuomarilta hyvää palautetta ja serti ja toiselta vain hyvää palautetta. Se kolmas serti olisi tullut jos olisi ollut vähän enemmän hartioita. No saatiinpahan ainakin yksi lisää :) Vielä viimeinen puuttuisi, hui!

Aniaras Inside Story

Liski ei millään suostunut olemaan paikallaan, vaan yritti kokoajan tunkea nenänsä kiinni kameran linssiin :)

Kattokaa nyt noita neniä <3

Vähän piti huristella uudelle kaverille, joka tosin vain näytti kieltä takaisin :D

Hirveän kauaa ei keretty ilman reikäpäistä marsua olemaan kun taloon asteli vielä yksi pieni uusi marsu. Aniaras Inside Story, joka sai kutsumanimekseen Jambo. Iso poika, joka on samaa kokoluokkaa reilun kuukautta vanhemman Liskin kanssa. Kummatkin pojat painavat yli 500g. Jambo vaikuttaa melko ujolta tapaukselta, varsinkin jos vertaa siihen millainen Liski oli meille saavuttuaan.

Pikkupojat asuvat nyt yhdessä Kävyn kanssa. Näin nuorien kanssa yhdistämisessä ei ollut mitään ongelmia, katsotaan mitä tapahtuu kun kasvavat. Onnistuuko kolmistaan asuminen vai ei. Voi Kille kun meidät jätit.. Käpy on ihan onnessaan kun saa pikkupojille huristella. On huvittavaa katsoa kun se ei oikein osaa päättää että kumman perässä lähtisi huristelemaan kun pojat pinkovat eri suuntiin. Liskikin on uskaltanut hiukan peppua heilutella Jambolle, mutta lopettaa aina kun Käpy tulee väliin. Jambo ja Käpy tulevat hyvin juttuun ja makoilevat samassa mökissä. Liski taas häkin toisessa päässä. Se on vähän tollainen omia teitään kulkeva marsu. Eilen kun marsut pääsivät lattialle juoksemaan, menivät Jambo ja Käpy kokoajan peräkkäin, kun taas Liski tutkisteli paikkoja omaan tahtiin ihan eri paikoissa. Kyllä on tullut kaivattua pikkumarsujen hepulikohtauksia jaloittelun aikana <3 Kyllä nuo isotkin jaksavat välillä vedellä rallia niin että lakanat menevät ruttuun, mutta kun nuo pienet eivät tahdo sitten millään pysyä pystyssä kun lentävät tasajalkaa ilmaan :D Ihanat! Pitäisi joku päivä kuvata niiden menoa.

Seuraavana viikonloppuna taas näyttelyihin. Tällä kertaa pienemmällä marsumäärällä. Vain Kooka, Hertta ja Limetta lähtevät mukaan. Palkkapäivä oli pari päivää liian myöhään, mutta edessä on muutenkin niin kiireinen viikko, etten varmaan enempää kerkeisikään valmistella. Ja Lemmikkimessuja me odotetaan ihan hurjasti. Sinne lähetään ihan kaikkien marsujen kanssa kun on niin lähellä. Nyt pitäisi vain onnistua trimmaamaan myös näitä värikkäämpiä marsuja. Valkoisissa on se hyvä puoli, että niiden pohjaväri on valkoinen eikä niistä tule laikukkaita (tai no Limetta on laikukas, mutta se ei johdu trimmauksesta :D ). Hertan ja Liskin kanssa ollaan harjoiteltu ja ne on nyt kirjavempia kuin aikaisemmin. No harjoittelemalla toivottavasti oppii. Sain Hertan vihdoin rekisteröityä ja tarkoitus olisi käydä sitäkin näyttämässä pari kertaa ulkomuodossa. Sauvoon ei keretty ilmoittaa kun paperit saapuivat vasta eilen, mutta Lemmareille. Kerkeää vielä trimmaillakin ;)

Nyt edessä olisi häkkien siivousta ja marsujen pussailua! <3

PiNa Syysnäyttely 4.10.2014

Matkattiin kaverin kanssa kohti Lempäälää viiden marsun kanssa. Päivä oli pitkä, mutta aika meni suht nopeasti isomman marsumäärän kanssa kun niitä puunaili vielä ennen pöydälle viemistä. Ja meni taas kyllä niin hyvin!

Liski 94,5p, kupa
Käpy 95,5p, kuma, kupa
Kooka 96,5p, kuma, kupa, PPM3!
Limetta 95p, kuma, kupa
Hertta 96p, kuma, kupa, PPM2!

Kuman sai jokainen marsu joka sai yli 95p. ja kupat tuli pikkukohdista. Limetalle ei mitään ulkomuodossa.

Ja ai että kuinka hieno Kookaburramus! Se sai hurjasti kehuja luonteestaan, kaavakkeessakin luki "kesytetty aby" :D Onhan se rauhoittunut tyttöjen kanssa asuessaan, mutta kyllä se sormiani maisteli vielä ennen pöydälle viemistä. Tuomarin edessä se käyttäytyy aina hyvin. En kyllä valita jos muiden sormet säästyvät ;) Kooka sai siis nyt toisen eliittikorttinsa. Nyt vielä metsästämään sitä kolmatta :)

Onnistunut reissu siis, vaikka loppuilta menikin totaalisesti pilalle. Ihana Nea (Touhokasta elämää) otti myös marsuista pari ihanaa kuvaa näyttelyissä:

Iso ikävä

Eilen aamulla kun pakkasin marsuja kuljetuslaatikoihin roikkui Kille häkin reunalla odottamassa jos sekin häkistä napattaisiin mukaan. Vanhus sai kuitenkin vain tyytyä pariin rapsutukseen ja isoon heinäkasaan. Illalla kun palattiin erittäin onnistuneen näyttelyreissun jälkeen kotiin, ei vastassa enää ollut sitä ihaninta lörppähuulta ja käheitä kuikutuksia. Kille oli nukahtanut ikiuneen.

Meidän perheessä on ollut marsuja 10 vuotta. Ei näin isossa määrin kuin mitä mulla nyt on, mutta porkkanoita (ja muuta) on tarjoiltu kuikutusten saattelemana lähes päivittäin näin kauan. Meidän ensimmäisen koko perheen marsun siirryttyä paremmille porkkanamaille muistan kinuneeni vanhemmilta uutta. Myöntävää vastausta en kuitenkaan koskaan saannut ja jouduin lopuksi "tyytymään" hamsteriin. Pettymys oli suuri kun siskoni hiukan pienempien ylitaivutteluiden jälkeen sai ostaa itselleen marsun. Ei kestänyt montaa kuukautta kun toinenkin siskoni kävi eläinkaupasta varaamassa itselleen marsun. Näitä tuli hoidettua kuin omia, varsinkin niiden viimeiset vuodet ja olivat hurjan tärkeitä, mutta ai että sitä riemua kun vihdoinkin viiden vuoden odotuksen jälkeen lähdettiin hakemaan sitä ensimmäistä ihan ikiomaa marsuani.

Killen kanssa on tullut koettua niin paljon ja se on tehnyt sen että olen jäännyt totaallisesti koukkuun näihin eläimiin ihan eri tavalla kuin mitä olin ajatellut. Kille oli mukana ensimmäisissä näyttelyissämme, joissa näyttelykärpänen puraisi kunnolla. Se on kaikista kauneimman Limetan isä, ja oli itsekkin ehdottomasti ihan liian hieno ja suloinen säästyäkseen kaikilta rapsutuksilta ja herkuilta. Vanhemmillani asuessani se juoksi huoneen ovelle vastaan iltaisin ja tuli hakemaan oman osuutensa illan tuoreista. Välillä seurattiin jopa keittiöön asti. Sängyn reunalla on norkoiltu herkkujen toivossa ja kiivetty ihan viereen makoilemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Muiden vältellessä rapsutuksia häkissä jäi Kille paikoilleen odottamaan pieniä taputuksia. Sylissä oli mukavaa makoilla ihan pitkänä pötkönä ja ummistaa silmänsä <3

Koko eilinen ilta ja tämä päivä on kyyneleet ollut silmissä ja millään ei haluaisi poikien häkkiin kurkata, kun tietää ettei Killen kuono ole heti vastassa. Iso tyhjä paikka on jäännyt marsulaan. Ihan liian iso. Kaunis, kaunis kermapossuni <3

RIP Favoloso Guillermo

16.02.2010-04.10.2014