Herkkuhetki

Kookaa ei kiinnostanut. Hiukan pelotti :)

Pojat saivat paprikaa ja kyllä hymyilytti. Ainakin kahta vanhempaa :) Ihanaiset marsuhuulet <3

5 kiloa purua sängyn alla

Huhhuh, mikä urakka, eikä vieläkään ole valmista. Saa loppusiivoukset jäädä huomiselle. En yhtään ole tykännyt käyttää mattoja ja lakanoita marsujen häkissä, joten tänään kävin hakemassa kokonaan uuden vahakankaan ja ison säkillisen puruja. Siinä olikin jo oma hommansa yrittää kiinnittää isoa kangasta tasaisesti sängyn alle ja meinasi kyllä mennä hermot. Purujen laittaminen olikin sitten jo helpompaa, mutta jossain vaiheessa sitä alkoi miettimään, että miten ihmeessä se sitten siivotaan :D No kai sekin sitten jotenkin onnistuu.

Kookakin sai muuttaa takaisin sängyn alle, tosin omaan pieneen yksiöönsä. Alkoi hirveästi ahdistamaan kun Kooka alkoi vain enemmän ja enemmän sotkemaan häkin ulkopuolella. Sen lisäksi se on onnistunut satuttamaan itsensä, vaikka huoneen pitäisi olla marsuturvallinen ja johdotkin on piilossa marsuilta. Sillä on juuri takajalan yläpuolella karvaton läikkä jossa on n. 1x1cm iso reikä. Ihan outo ja todella tasainen. Ensimmäinen asia joka tuli mieleen oli, että joku olisi tumpannut tupakan marsun koipeen, mutta se ei ehkä ole ihan todennäköistä. Syitä olen yrittänyt huoneesta etsiä vaikka kuinka kauan, mutta mitään en ole löytänyt. En uskaltanut enää antaa Kookan vaellella yksinään, joten sekin on osasyy miksi se muutti sängyn alle. Sieltä kun se ei pysty karkaamaan. Voi Kooka raukkaa :( Haavaa olen putsaillut ja toivotaan, että se lähtisi paranemaan hyvin. On kyllä ilkeän näköinen.

Sen lisäksi tuntuu, ettei meidän näyttelyistäkään tule mitään. Lappeenrannan näyttelyt jäivät välistä, kun ei marsuilla ollut vielä karvat kasvaneet takaisin ja niin jää myös nyt huominen Lahden näyttely. Vähän myös pelottaa ettei ainakaan Kookalle tule kaikki karvat kasvamaan takaisin sen tappeluiden jälkeen tai tuon nykyisen haavan takia. Pitää kuitenkin vain toivoa parasta. Näyttelyt ovat kuitenkin niin kiva lisä tähän marsuiluun.

Nyt niitä kuvia :)

Saadaanko tulla ulos juoksentelemaan?

Minäkin?!!

Marsu! Purrhurrurr.. IIK! Minun häkki!

Ai sieläkö sitä nykyään asutaan?

Ai mikä oli? Sielä tuoksuu RUOKA!

Jos oon näin söötti, niin kai saan tulla ulos?

Tulen kuitenkin!

Ja niin joutui Kooka mukaan kirjoittelemaan blogiin, kun ei uskonut että nyt on muiden vuoro saada juosta ulkona :)

Kooka-Possu ei ollenkaan viihdy omassa yksiössään ja se saakin nyt sitten juoksennella vapaasti huoneessa. Ei edes taikakuutiot saanneet sitä pysymään häkissä. Se viihtyykin nykyään todella hyvin nojatuolin alla ja käy häkissä vain syömässä ja pissalla. Hieno marsu, vielä kun papanatkin joutuisivat sinne minne kuuluukin ;) Paino on alkanut nousta ja Kooka painaakin jo pari grammaa yli 800g. Nyt saa marsu syödä niin paljon kuin huvittaa.

Kille ja Kinkku voivat kummatkin hyvin. Ei mitään erikoista. Hiukan on hampaita naksuteltu, mutta ei mitään sen vakavempaa. Eilen kaikki marsut saivat olla sylissä pitkän tovin ja kaikki nauttivat silittelyistä. Jopa Kooka venyi oikein pitkäksi, vaikka se ei muuten hirveästi sylissä viihdykkään :)

Itku

Hmm.. Mistäköhän sitä alottaisi? Mua häiritsee se, että en ole jaksanut olla yhtä aktiivinen marsujen suhteen kun pitäisi ja haluaisin. Oon tehnyt kaiken pakollisen, en yhtään enempää. Eihän se periaatteessa haittaa, marsuthan kyllä pärjäävät vaikka eivät syliin pääsekkään, kunhan on seuraa. Meidän seura ei nyt vaan ole toiminut ja nyt Kooka istuu yksin omassa häkissään.

Kooka on ollut ihan hirveä, hurisee ja purisee kokoajan, haastaa riitaa ja liikkuu. Muut kaksi eivät enää jaksaneet ja Kooka on saannut ihan kunnolla kuonoonsa ja vieläkin se jatkaa. Marsu on täynnä haavoja ja osittain karvaton. Sinäänsä se ei haittaa, niitä oli alkuaikoina vaikka kuinka, mutta kun Kooka laihtuu eikä kasva. Se on nyt 7kk ja painaa 750g ja on tosi luiseva, eikä sillä ole mitään extramassaa missään. Laiha. Se ei syö kunnolla, hurisee vaan ja saa köniin.

Pistin sen tänään omaan yksiöön. Se söi hurjasti pellettiä, jonka luota se yleensä jahdataan pois. Mutta Kooka ei tykkää. Se ei halua olla yksin. Se on karannut jo melkein 10 kertaa illan aikana. Mutta sen on pakko kasvaa, saada lihaa luittensa ympärille. Se saa nyt olla yksin vähän aikaa, sitten alan miettiä uusia juttuja sille. Uusi kaveri? Se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta nyt.

Kinkku ja Killekin ovat rauhoittuneet nyt hurjasti kun Kooka on poissa (onneksi), eivätkä näytä haastavan riitaa toistensa kanssa. Ärsyttävää, mutta onhan tähän oltu varauduttu kun Kooka hankittiin. Eniten harmittaa se, että Kooka on niin pieni, niin pieni. Ärsyttää kun en kunnolla reagoinnut siihen aikaisemmin, onhan se saannut syödä rauhassa pari tuntia päivässä, mutta sekään ei ole näköjään riittänyt. Adhd lapsi ei vaan malta syödä aina yksinkään.

Nyt yritetään syödä, sitten katsotaan jos löytyy joku jonka kanssa syödä. Huono fiilis. Nyt aijon tsempata enemmän ja oikeasti tehdä jotain kivaa marsujen kanssa :) Kooka rakas <3