marsukuumeilua

Mä voisin kuolla tähän tunteeseen! Toisaalta marsukuume tuo mukanaan sellaisen ihanan jännityksen ja ilon tunteen, mutta se, ettei siitä pääse eroon on melkein ahdistavaa! Kävelen nykyään joka paikassa vain marsut mielessä. Miltä tuntuisi jos häkistä löytyisi pari pikkuista creamvauvaa? Kuinka paljon enemmän ääntä lähtisi?Miten joutuisin muuttamaan tuota häkkiä? Mitä pojat sanoisivat? Marsut ovat jopa tunkeutuneet uniini. Yksi yö häkistä löytyi Killen ja Kinkun lisäksi kaksi creamtyttöä ja äitin heräteostos peruaanineiti ;) Arvatkaa oliko harmillista herätä.

Haaveilin neljästä marsusta jo silloin kun Taavi ja Nappi vielä eli. Jotenkin tuo luku neljä on ollut sellainen johon olen yrittänyt tähdätä ja tuntuu jotenkin oikealta. Ei liian vähältä, mutta ei kuitenkaan liian paljolta. Napin ja Killen aikaan luku oli nousemassa kolmeen Kinkun myötä (ja oikean marsun löydettyä myös neljään), mutta surullisten vastoinkäymisten myötä marsumäärä jäikin vain kahteen. Itselleni jäi hiukan pelko hankkia lisää marsuja, kun joka kerta kun sain luvan hankkia uutta verta taloon, joku muu lähti. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että olisin niin valmis seuraavaan siirtoon. Tahdon tästä tunteesta eroon :)

Saatiin myös vanhempien kanssa kunnolla puhuttua marsujen hoidosta. Heillä oli ollut väärinkäsityksiä, jonka takia häkin siivous ei sujunut suunnitelmien mukaan (toinen odotti, että toinen tekisi sen homman ja toisin päin). Nyt on kuitenkin häkinsiivoojanhomma hoidossa :) Tosin uuden häkkiviritelmän myötä, voi häkkiin pistää tuplasti enemmän puruja, joka tarkoittaa ettei häkinsiivoojia tarvita :) Ihanaa!

Anteeksi pitkä romaani, mutta toivon että tekin tajuatte ongelman laajuuden, koska tämä todellakin on sydäntä raastavaa katsoa marsukuvia (tavasta kun ei pääse eroonkaan) :D Nyt on poikien ruoka-aika. Ihana kuorolaulu aloitti tätä kirjoittaessani laulamisen <3

Rakentamista ja suunnittelua

Nyt me ollaan ilmottauduttu ensimmäisiin näyttelyihimme. Itse jännitän hirveästi uusia asioita ja voin hyvin sanoa, että marsut tulevat varmasti stressaamaan tästä vähemmän kuin minä itse. Niidenhän täytyy "kärsiä" tästä vain yksi päivä, itse aloitin hirveän jännittämisen jo viikkoja sitten :D Ilmottautuminen lähti matkaan viimeisenä ilmoittautumispäivänä ja voin suoraan myöntää, että oli lähellä että olisin unohtanut sen kokonaan (sitten olisi harmittanut). Kumpikin marsu osallistuu siis pettiin lemmikkimessuilla lauantaina. Mietin kyllä aikaisemin, että olisin ilmoittanut Killen myös UML'ään, mutta koulukiireiden ja muiden ongelmien takia se sai jäädä seuraavaksi kerraksi.

Näyttelyiden takia jouduin ottamaan hiukan keskeneräisen kuljetuskopin esiin ja viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä viimeiset korjaukset ja parantelut. Tuon tekeminen jäi kokonaan kesken sen jälkeen kun Nappi kuoli, enkä ole sen jälkeen sitä jaksanut ottaa esille. Siitä on kyllä tulossa niin hieno (ainakin ulkopuolelta), vaikka itse sanonkin! :D Huonona puolena on vain se, että se painaa hiukan, mutta mitäs pienistä. Tänne olisi sitten tarkoitus pistää kuvia siitä, kunhan hökkyrä valmistuu.

Tämän lisäksi rakenteilla on myös uudistuksia häkkiin! Pitkän keskustelun jälkeen päätettiin alkaa tehdä jotain häkin siivouksen helpottamiseksi. Tarkotuksena on rakentaa kumpaankin kerrokseen kaksi n. 75x50cm laatikkoa, jotka voi helposti vetää pois ja tyhjentää. Samalla päätettiin (tai minä ehdottomasti halusin) että nyt kun marsut viettävät enemmän aikaa häkissä tarvitsevat ne myös lisää valoa sinne (taikakuutioiden edessä on tällä hetkellä vielä kartonkireunat kun purut lentävät ulos). Jotenka tuo katto tullaan ottamaan pois ja hyllyjä siirretään 1-2 reikää ylemmäs. Myös taikakuutiot otetaan pois ja ne korvataan korkeammilla laatikon reunoilla (n. 25cm). Alakerrasta ei välttämättä tule yhtään valoisampi, mutta ainakin yläkertaan saadaan melko esteetön valonpääsy :) Yrittäkää ymmärtää selityksistäni edes jotain.

Tässä vielä tällainen pieni paintmalli, miltä häkki tulee toivonmukaan näyttämään.

Riemuporsaat

Pienet porsaat ovat istuneet koko viikon häkissä ja vauhtikin on sen mukaista. Koko iltana ei ole ollut yhtäkään hiljaista hetkeä ja yksikään tassupari ei ole ollut paikallaan :) Lattialla vilistää nopeita kermaraitoja, jotka nanosekunnissa vaihtavat suuntaa, syöksyvät ilmaan ja ampaisevat kohti vapautta! Jopa Kille on päästellyt höyryjä ihan kunnolla, ja se on tehnyt tuollaisia pyrähdyksiä viimeeksi meille tullessaan. Hassut possuni ♥

Seuraavalla viikolla alkaakin sitten syysloma ja pääsen vihdoinkin hoitamaan itse marsut. Meillä on tuo marsujenhoitoinnostus laskenut, eikä täällä enää ole oikein ketään kuka haluaisi marsuista huolehtia :( Onneksi kohta alkaa työssäoppiminen ja kuukauden joululoma niin saa marsutkin sellaista huomiota ja liikunta mitä kaipaavatkin. Ihan hyvin kaksi marsua voisi piilotttaa koulun asuntolaan :)

Viime viikonloppuna tuli taas vaihteeksi kuvattua marsuja, tällä kertaa keittiössä. Hiukan, tai ehkä hiukan enemmänkin kuvia sieltä:


Yhden kinkun jos saisin..





Mikä on tuo karvainen otus?



Ooh, lisää kinkkuja!



Eihän näistä söpöyksistä voinnut jättää yhtäkään kuvaa pois, joten saatte ihastella hiukan enemmän kuvia :P Valitettavasti blogger ei halunut ladata kuvia oikein päin, vaikka ne koneella olikin ihan normaaleja.

Marsut ovat myös muuttaneet takaisin omaan häkkiinsä, eivätkä enää asu tehdashäkeissä. Itse melkein pidin enemmän tehdashäkeistä, sillä ne olivat paljon valoisampía, kuin niiden oma häkki. Tuo häkki tulee varmaan muutenkin vielä menemään ihan pilalle, kun joku muu koskee siihen. Miten vaikeata voi olla sulkea ovet kahdella pyykkipojalla, sen sijaan että sitoo ovet kiinni vyöllä, niin että ne taipuvat? "Mutta kun ne ovet eivät muuten pysy kiinni". No johan ne ovet ovat hyvin pysyneet kiinni puoli vuotta! Ehkä tässä pitäisi istahtaa alas ja miettiä häkkitilannetta niin, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä (marsut, minä ja vanhemmat).