Martta eläinlääkärissä

Taas tuli vierailtua lääkärin luonna. Tällä kertaa matkattiin taas Porvooseen asti (Juhon antibiootit haettiin ihan vaan tästä Loviisasta, uudesta eläinklinikasta Lovetista), mutta koska kyseessä oli jonkinsortin paise lähdin mielummin vähän kauemmas (eikä edes 30min ajomatka ole vielä pitkä) tutkituttamaan kun olen Avecin palveluun ollut tyytyväinen ja tietävät näistä marsuotuksistakin vähän enemmän :)

Martta oli siis kehittänyt itselleen paiseen poskeen ja tietenkin pahimpana mielessä oli jonkinsortin hammasviat. Paikanpäällä pikkupotilas jäi rauhoitettavaksi ja tutkimuksissa selvisi että kyseessä oli iso mätäpaise joka tietenkin tyhjennettiin samalla. Eläinlääkäri arvioi että kyseessä saattoi olla poskeen tökännyt heinänkorsi tai jokin muu samanlainen äksidentti. Ei kuitenkaan uskaltanut poissulkea hammasjuuripaiseen mahdollisuutta ja mikäli tulee takaisin saattaisi röntgenkuvaus olla paikallaan, jotta syy löytyisi.

Martta oli kyllä tosi reipas pikkumarsu ja kuikutteli heti menemään kun päästiin kotiin. Sai vielä 10 päivän antibioottikuurin (mukavasti heti Juhon kuurin loputtua muutama päivä sitten) ja paise-alue piti tietenkin pitää puhtaana. Voihan Mini-Martta! Toivottavasti antibiootit tepsii eikä tule enää takaisin.

Martan paperitkin saapuivat kasvattajalta viime viikolla ja viralliselta nimeltään pieni on Aniaras Victoria. Oikein nätti nimi ja huvitti vähän kun itse menin nimeämään sen vähän vanhemmalla, itselleni hiukan mummomaisella nimellä :) Tosin mikä nimi olisikaan sopivampi kun Martta-mummo, kun se monen vuoden päästä porskuttaa menemään sen hetkisten nuorempien marsulapsosten seassa <3

Chinotto ja kumppanit

(Onnistuin poistamaan kokonaan tämän postauksen, jonka takia saattaa poiketa alkuperäisestä, joka oli esillä pari päivää sitten. Pakko oli kirjoittaa koko postaus uudelleen. Ärsyttävää.)

Meillä syntyneet Chinotto ja Clementino joutuivat valitettavasti etsimään itselleen uuden kodin. Pari viikkoa sitten tuli haettua Chinotto tänne meille ja samalla heitettyä Clementino kaverinsa kanssa uuteen kotiin Kotkaan. Valitettavasti siellä puhkesi melko paha allergia ja tarjouduin ottamaan toisetkin pojat tänne väliaikaisesti etsimään uutta kotia.

Ovatkin ihan superihania marsupoikia! Todella reippaita, uteliaita ja roikkuvatkin melkein koko ajan häkin reunalla huomiota kerjäämässä. Häkistäkin saa nostettua usein ilman että juoksee karkuun. Tykkäävät paljon liikkua ja tarvitsevatkin kodin jossa saavat juoksennella paljon vapaana (Clementinokin oli tylsistyksissään karannut saffronpoikien häkkiin ja makoili niiden heinäkasassa koivet pitkänä, saffronien ängeksiessä nurkassa kauhuissaan). Todella valloittava parivaljakko siis etsii omaa kotiaan. KUVA (Marsupojat varattu!)

Chinotto sen sijaan tuli tänne jäädäkseen. Kotoisammin tämä uros kulkee nimellä Juho, jonka se sai meillä kutsumanimekseen jo parin tunnin ikäisenä. Siskot ja pari kaveriakin tajusi heti kenestä oli kyse kun Juhon nimen mainitsin, toisin kuin nimistä Chinotto ja Koistinen (joka vanhassa kodissa oli ollut kutsumanimenä). Uusi uros ei ehkä ollut se mitä olisin tarvinnut (tämän saman olen tainnut mainita jokaisen uuden uroksen kohdalla :D), mutta koska kyseessä on parhaimman Killen ja Hertan lapsi, en vain voinnut kieltäytyä kun siihen sain mahdollisuuden. Harmitti niin hurjasti kun Limetta sairasti juuri siihen aikaan kun olisi ollut oikeassa iässä astuttaa (tosin tietenkin mielummin terve Limppupossu kuin marsuvauvoja), ja Pikku-Killet jäivät vain haaveeksi. Onneksi nyt on taas mahdollista jatkaa tätä itselleni tärkeää sukua. Valkoisena marsuna Juho onkin oiva lisä marsulaan ja kantaa myös punasilmäisyyttä.

Juhon alku ei meillä ollut helppo vaan hengitys alkoi rohisemaan jonka takia käytiin viime perjantaina eläinlääkärissä. Rohinat ovat onneksi jo kadonneet, mutta antibioottikuuri jatkuu vielä pari päivää. Juhon uudeksi kaveriksi valikoitui Kooka ja hyvä valinta olikin! Koskaan ei ole tullut yhdistettyä kaksi aikuista urosta näin helposti. Vähän hurinoita ja pepun heilutusta. Parin päivän päästä nuoltiin jo kaverin korvia ja makoillaan yhdessä saman mökin alla. Vaikka siirsin Kookan suoraan tyttöjen luota ei mitään tappeluita  ilmennyt missään vaiheessa. Mutta jos klikkaa kaverin kanssa niin silloin klikkaa! Ihana parivaljakko! :)
 

Väsyttää

Uuden häkin hyviä puolia on että kaikki väsyneet pötkylämarsut näkyvät suoraan sohvalle. Kuka enää tarvitsee telkkaria?!

Kaksi kerrosta on uudessa häkissä jo valmiina ja sinne onkin muuttanut jo oikein tyytyväisiä marsupoikia. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada loputkin kerrokset valmiiksi. Jee!

Vihdoinkin uusi häkki!

Kännykkäkuva (parempia tulossa myöhemmin)

Hurjan pitkän suunnittelun ja päätösten jälkeen saatiin vihdoinkin aikaiseksi ruveta rakentammaan marsuille uutta kerroshäkkiä. Nyt kun marsumääräkin on melkein tuplaantunut on hyvä että marsut saa siististi ja fiksusti samaan paikkaan.

Tyydyin sittenkin rakentamaan häkin Ikean pax-kaapeista sillä idealla että tarvittaessa sitä voi ruveta laajentamaan jompaan kumpaan suuntaan (ei kyllä pitkään aikaan, sen verran kalliiksi kuitenkin tuli ja hermotkin meinasi pariin otteeseen mennä). Näin jälkikäteen ajateltuna tämä kapeampi häkki on ehkä sittenkin parempi vaihtoehto. Häkin siivoaminen ja marsujen kiinni ottaminen voisi olla aika työn ja tuskan takana leveämmässä häkissä. Tosin marsujen kannalta olisi kyllä ollut ihanteellisempi. Tila ei kuitenkaan heti lopu sillä jokainen kerros on kooltaan n. 200x60cm. Ikeareissuun (+ muihin tarvittaviin tarvikkeisiin) paloi rahaa kyllä ihan tarpeeksi, n. 500e. Eniten hintaa tuli itse kaappeihin, pleksiin ja valoihin (reilu 350e). Tuli ostettua myös kaikkea muuta pientä marsuille ja tietenkin näistä "pikkutarvikkeista" (ruuvit, liimat, vahakangas yms.) sai kasaan jo kivan summan, vaikka ei heti lompakossa näkynytkään kun niin pienissä erissä tuli haettua.

Pientä hienosäätöä vielä jäljellä, ledvalojen piuhat kiinnitettävä (kyllä! marsuille omat pienet valot pimeitä syysiltoja varten) ja vahakankaatkin pitäisi kiinnittää hiukan suojaamaan jonka jälkeen marsut voivat vihdoinkin muuttaa sisään :)

Yllä olevaan kuvaan oli pakko napata marsut mukaan kun en enää jaksanut odottaa miltä näyttää kun marsut kurkkivat pleksien takaa. Ja voi ihanuus miten hyvin tuolta näkyykään jokaiset hymyilevät marsuhuulet! Niin ihania neniä kurkki että tulee olemaan vaikeeta olla tarjoilematta herkkuja <3 Tuli ostettua myös Ikeasta mattoja ja siirtyä niihin uuden häkin myötä, mutta tuon 10-15min aikana jona marsut tuossa olivat totesin että papanoita oli ilmestynyt jo niin paljon että saisi olla kokoajan siivoamassa. Pakko siis pysyä puruissa. Onneksi noita voi kuitenkin käyttää vaikka silloin kun ovat vapaana juoksemassa.

Muuten arki meillä rullaa suht normaaliin tapaan. Kooka loukkasi yksi ilta jalkansa ja oli selvästi kipeä koska ruoka maistui tosi huonosti eikä varannut painoa jalalle. Otti pitkästä aikaa ja puri kunnolla kun nappasin syliin tutkiakseni lähemmin. Aamulla oli heti tarkoitus soittaa eläinlääkärille, mutta kummastus oli suuri kun vastaan kipitti todella nälkäinen Kooka-eläin ilman mitään merkkejä eilisestä?! Seurasin vielä päivällä liikkumista ja ruokahalua mutta en nähnyt mitään poikkeavaa, ehkä pari hassua epämääräistä loikkaa jolla yritti varata painoa toiselle jalalle. No tietenkin parempi näin, vaikutti niin kipeältä silloin illalla. Kooka on muutenkin reipastunut vielä enemmän kuin mitä yleensä ja onkin jo hakemassa iltatuoreita välillä jo ihan ensimmäisten joukossa (yleensä odotellut vähän sivummalla omaa palaansa). Yksi ilta nappasi sormestakin kiinni kun ei erottanut kumpi oli porkkana ja kumpi sormi :D Ihana Kooka <3

Perakin on viennyt jo ihan totaallisesti sydämen. Juuri sellainen vanhus kuten marsun kuuluukin olla tuossa iässä. Roikkuu ihan kokoajan häkin reunalla kun käy moikkaamassa ja vähän saa nenänpäätä taputtaa <3 Pari kaveriakin ihastui Peraan ihan kunnolla. Ovathan nämä muutkin marsut ihan kesyjä, mutta eivät hurjasti häkissä viihdy tuntemattomien tuijoteltavana jos ei herkkuja ole tarjolla. Pera se vain esitteli pusuhuuliaan ja seisoskeli takajaloillaan kun huomio kääntyi arvon herrasta pois vähäksi aikaa kun juteltiin. "Hei olen vielä täällä". I-h-a-n-a <3

Marsulauma jaloittelee

Tältä näyttää kun tahtoo saada kaikki kuusi mukaan kuvaan!

Helmi ja Limpun pullaposket <3

Kooka jaksoi juosta pikkutyttöjen perässä reippaasti.

Suloinen Martta oli aivan innoissaan!

Tuoksuu herkut!

Hassut eivät ollenkaan osaneet suunnistaa herkkujen luo.

Paitsi Limetta. Siellä missä on omistajan kädet on yleensä myös herkut!

Mitä isot edellä sitä pienet perässä <3

Kunnon herkkuja nälkäiselle porukalle!

Käpy ahmii ihan antaumuksella <3

Pienet tytöt syövät pieniä annoksia <3

Helmin pitkät koivet eivät kerenneet pysähtyä herkkuja maistelemaan. Nyt mennään!

Kun on pieni käännökset tehdään aina ilmassa, mieluiten 180 astetta.

Käpy <3

Verhojen sekaan on hyvä nostaa pää ja "piiloutua".

Olikohan niitä herkkuja vielä?

Kaunis Helmiäinen <3

Helmillä on niin pitkät säihkysääret että niiden kanssa kannattaa jo juosta poikien perässä.

Parsakaalin tuhoamisen jälkiä :D

Puspus <3

Kaikki hauska loppui kun porukka päätti lähteä kielletylle alueelle pois keittiöstä varoituksista huolimatta.

Pääsivät marsut ensimmäistä kertaa näin isossa porukassa lattialle jaloittelemaan. Meinasi siinä jo itselläkin mennä pää sekasin kun joka puolella juoksenteli marsuja <3 Pikkutytöt pysyivät aluksi ihan isompien lähettyvillä kun oli vähän jännät paikat. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun jo ralliteltiin ja isojen mussutellessa parsakaalia pistettiin pöydän alla menemään! Näiden elämää on kyllä niin hauska seurata kun asuvat isommassa laumassa ja joukossa on eri-ikäisiä otuksia. En olekkaan raaskinut vielä näitä erottaa pienempiin ryhmiin kun näyttävät tulevan niin hurjan hyvin toimeen. Pikkutytöt kun tahtovat häkissä juosta ruoka-aikaan piiloon on hyvä kun saavat ottaa mallia isommista jotka tahtovat viedä sormetkin mukanaan kun on pakko saada itse se ensimmäinen tuoreenpala :D Ihanat <3

Pojat pääsevät sitten seuraavalla kerralla juoksemaan. Tuli sen verran sotkua, että pakko oli ruveta lattioita pesemään vaikka lakanat vähän suojasivatkin. Liski kuunteli mökkinsä päällä muiden höpöttelyä häkistään ja kiljui. Ikiliikkuja marsukin olisi halunut päästä jaloittelemaan kunnolla (tai tekemään tuttavuutta tyttöjen kanssa). Jännää päästä katsomaan miten Pera ja Paavo reagoivat lattialla olemiseen. Paavo on kyllä todella ujo poika ja kestää kyllä hetki ennen kuin suostuu edes tulemaan herkkuja hakemaan kädestä. Pera taas on se joka roikkuu häkin reunalla ja huutaa ruoan perään, mutta piiloutuu mielummin sen jälkeen kun on herkkunsa saannut tai jos kyseessä olikin väärä hälyytys. Toivottavasti kuitenkin innostuvat paikkoja tutkimaan kunhan pääsevät jaloittelemaan. Tekee oikein hyvää välillä vähän päästellä menemään! :)