PiNan pikkujoulunäyttelyt 13.12.2014

Kuvat © Nea Lehtonen

Mä en kestä näitä naamoja <3

Viime lauantaina oli taas näyttelyt. Lempäälän näyttelyiden piti olla tämän vuoden viimeiset, mutta pakkohan sitä kuitenkin oli vielä näihin raahautua. Taidan olla totaalisen koukussa :D Huono keli yllätti kyllä totaalisesti. Tai no lähdettiin kyllä aikasemmin kuin yleensä, juuri huonon kelin takia, mutta ei sekään sitten lopuksi riittänyt kun alkumatka ajettiin moottoritiellä 40-60km/h. Koukkasin vielä Helsingin kautta hakemassa kaverin ja uuden kuskin meille ja onneksi kuski vaihtui, sillä itse olisin kyllä kääntynyt muuten takaisin jo melkein heti Helsingin jälkeen. Onneksi keli parani loppuakohden ja kotimatkalla olikin jo ihan hyvä keli. Näyttelyt alkoivat 10.00, ja me kurvattiin pihaan 09.57. Kerettiin! ;)

Pikkupoikien valmistelut menivät todella pikaisesti kiireessä, muuten oli tällä kertaa hyvin aikaa valmistella muut marsut.

Jambo - 96p, kuma (+ paras baby)
Liski - 93,5p.
Käpy - 97p, kuma, kupa
Kooka - 95p.
Limetta - 97p, kuma, kupa
Hertta - 98p, kuma, kupa, PPM2!

Limetta pääsi myös PPM-pöydälle. Päivän yllättäjä oli ehdottomasti Käpy, joka yleensä on melko rauhaton tuomarin edessä. Se on myös aikamoinen löllykkä, mutta tällä kertaa sillä meni kyllä ihan hurjan hyvin. Kävyn oltua pöydällä olin kyllä yhtä hymyä, vaikka tytöillä menikin paremmin. Kookakin oli niin hieno, mutta onnistuin leikkaamaan suoneen juuri ennen pöydälle viemistä ja vertakin tuli vielä hiukan laudalla seistessä. Kookan kynnet näyttävät aina jotenkin niin pitkiltä ja kun ne mustat kynnet.. *huoh* :D

Kotiin tultua tuli ihmeteltyä miksi mukana oli kaksi ylimääräistä ruusuketta. Muistinpa sitten vähän ajan päästä, että mehän oltiin osallistuttu persiljansyöntiin Kookan ja Limetan kanssa. Limetta oli kolmas ja Kooka neljäs :)

Marsukuvia

Siskon kamera oli lainassa ja päätin ottaa pojista kuvia. On ne vaan niin suloisia suukkosuita <3 Keskiviikkona on Käpyn kastraatio-aika. Toivottavasti selvitään tällä kertaa vähemmillä lääkärikäynneillä. Peukut pystyyn!

Wannabe Salassapidettävä

 

No ohhoh. Oon ihastellut nyt hamstereita jo jonkin aikaa, kuitenkin sillä periaatteella, että vaikka kuinka haluaisin en hanki. Kun Pauliinalle syntyi ihanan värisiä ja turkkisia pikkuhamsuja punaisilla (!) silmillä, olin hurjan iloinen kun ne kaikki varattiin hurjan nopeasti pois. Onni ei kuitenkaan ollut myöden ja yhden pikkutytön varaus peruuntui ja "vahingossa" tuli sitten ilmoitettua että meille voi muuttaa. En kyllä kadu, on se niin hurjan suloinen. Harmi vaan, että hamstereiden silmät eivät ole samalla tavalla punaiset kun marsuilla, vaan todella tummat.

Hamsteria ei tässä taloudessa olekaan ollut ihan hurjan pitkään aikaan. Hiukan jännitti pistää tyttö häkkiin kun tultiin kotiin. Ensimmäinen asia mitä Pauliinalta kysyin oli pureeko se :D Miten niin ollut huonoja kokemuksia hamstereiden kohdalla? Tämä pikkuinen olikin ihan kiltti, vaikka jännitti hirveästi. Ehkä meistä tulee ihan hyvät kaverit :) Kutsumanimeä pikkuisella ei vielä ole. Se on kuitenkin ihan saman näköinen kun ensimäinen oma lemmikkini, syrkkiherra Pikku-Jäbä, joten jotain vähän samankaltaista nimeä mietin. Ajattelin ensin nimetä sen Väpäksi, vaikka se naaras onkin, mutta pitää vielä katsoa. Nimiä saa ehdotella jos haluaa :)

Päivän näyttelyt (joista tämä pieni otus siis matkaamme tuli) menivät meidän osalta hyvin. Niistä lisää kunhan saan Nealta taas kuvia :)

FI MVA Limetta

Tänään posti toi kotiin hienon vaaleanpunaisen plakaatin. Marsuyhdistyksen sivuilla nämä olikin jo julkaistu lauantaina. Uusi valio, FI MVA Limetta. Jee! :)

Limetta 1v!

Limetta parin tunnin ikäisenä ja 1v.

1 päivän ikäisenä ja 1 vuoden ikäisenä. Ihan on sama marsu, mutta korvat ei enää lennä <3

Tänään on tasan vuosi (melkein tunnilleen tasan vuosi) kun meidän häkistä löytyi kolme maailman suloisinta marsuvauvaa. Näistä kotiin jäi poikueen ainoa naaras Limetta. Kaikista kaunein ja ihanin, ihan täydellinen pieni marsu, vaikka se osaakin välillä olla aika tempperamenttinenkin tapaus. Hassua ajatella, että siitä on oikeasti jo vuosi. Tuntuu, ettei siitä ole läheskään näin pitkä aika kun pikkuvauvat Hertan mahan alta löysin. Mihin aika oikein katoaa? Se on kaikkea mitä omalta pikkumarsultani voin vain toivoa. Ihan paras! Näin vuoden kunniaksi, se päätti myös rikkoa kilon rajan ja grammoja löytyy nykyään 1043g. Syntymäpaino oli 104g, eli neiti on kymmenen kertaa isompi kuin synnyttyään. Ja hyvä niin, on enemmän mistä tykätä <3 Pitää ottaa myöhemmin paremmat synttärikuvat.

Hurjasti onnea myös Kasimirille (Clementino) ja Konstille (Chinotto)! Näiden kuulumisia pääsee halutessaan lukemaan täältä.