Ulkona!

Näin komea olen!

Tässä me vietettiin herkullinen tunti! Tosin se siirrettiin puskan viereen kun tästä kohtaa alkoi varjoisat paikat loppua.

Jos minulta kysytään niin Kille jää kyllä toiselle sijalle.

Tässä minä istuskelen palvelijani sylissä, nakertelen tärkeitä papereita jotka löytyvät pöydältä, koska niitä on niiiin hauska koristella. Päätin että tänään on minun vuoroni kertoa ulkoilustamme, sillä Kille sai sen kunnian viime kerralla, joka on mielestäni hyvin epäreilua!

Käytiin siis tuossa puistossa kutsutussa paikassa pari päivää sitten. Ettekä ikinä arvaa kuinka paljon ruokaa sielä oli. En edes nähnyt mihin se loppuu! Me oltiin Killen kanssa niin taivaassa. Tällä kertaa se ei ollut läheskään yhtä jännää ja uskalsin heti päästessäni alas syödä ensimmäisen ruohonkorren. Palvelijamme osoitteli taas sillä mustalla laatikolla, jota kuulemma kameraksi kutsutaan. Minäpä päätin näyttää parempaa puoltani! Takapuoleni on katsokaas oikein hieno ja hyvässä kunnossa ;)

Ei keretty kauaan syödä kun paikalle saapui sellanen ihmislapsi, voi että kun oli hurjaa. Päätin kuitenkin olla reipas ja seisoin aivan paikallani ja annoin pikkutytön rapsutella itseäni. Onneksi Kille seisoi siinä vieressäni, sillä muuten en varmaan olisi uskaltanut kohdata tätä uutta asiaa. Tiukoissa paikoissa tosi ystävä tunnetaan! Myöhemmin paikalle saapui  myös toinen lapsi tällä kertaa paljon pienempi. Siinä kyllä Killen kanssa syvästi loukkaannuttiin sillä meitä kutsuttiin hauvoiksi. Hyvä pieni herra jos tämän joskus luet - olen marsu, MARSU! Tämä ihminen olikin jo sitten aavistuksen pelottavampi ja kovakouraisempi, jonka takia juostiin nopeasti toiseen päähän. Onneksi sen ei annettu koskea meihin enempää, huhhuh.

Nyt ollaan taas asuttu turvallisesti sisällä pari päivää. Ruohoa kuitenkin tarjoillaan vielä suoraan nenän eteen :) On helppo hymyillä kun on ruokaa (ja näin hymyilevät marsuhuulet!). Nyt en kuitenkaan enää jaksa istua tässä enempää, pakko päästä juoksemaan! Kuikutellaan!

- Kinkku