Joskus tuntuu siltä, että elämä olisi helpompaa ilman marsuja, ainakin sillä hetkellä kun on kiire jonnekin. Sekin riittäisi, että ne osaisivat käyttäytyä kuten yleensä kun on aika palata häkkiin. Mutta ei. Tietenkin Kinkun piti juuri eilen olla sellainen porsas ettei mitään rajaa! Sitä pikkuista joutui jahtaamaan vaikka kuinka kauan kun ei häkkiin meno kiinnostanut. Ensin se juoksi iloisesti kohti ja kun juuri oli saamassa kiinni, se teki äkkikäännöksen ja iloisesti pulputtaen teki popcorni hyppelyitä ja juoksi nojatuolin taakse. Sieltä se juoksi taas suoraan syliä kohti ja kääntyikin iloisesti hyppien senkin alle. Ja taas se juoksi kohti ja kun kädet melkein hipaisivat marsua kun se oli pysähtynyt eteen, se pinkaisee taas hyppien nojatuolin taakse kuin mikäkin rodeohärkä, iloisesti pulputtaen. Näin meillä jatkettiin vaikka kuinka kauan, enkä siinä vaiheessa tiennyt itkeäkö vai nauraa. Olihan se hauskan näköistä, mutta itse myöhästyin tapaamisesta. Kieroutunut huumorintaju pikku Kinkulla?
Onneksi on Kille, se kun osaa käyttäytyä :) (tai ehkä se johtui siitä, että kerkesin sen jo saada häkkiin ennen kuin Kinkku villiintyi)
Ainiin! Kinkku painaa nyt 635g (3kk), ja se on kasvanut hirveästi. Alkaa olla jo hiukan vaikea erottaa tyyppejä toisistaan kun ne juoksevat salamana ohi. Onneksi kokoeron vielä huomaa kun ne hidastavat hiukan vauhtia :)
Voi kun meilläkin noi liikuis kun ovat vapaana... mutta ei, ei ne sitten liiku paitsi ruoan perässä. Siks meiän pitkin laajentaa niiden häkki ettei niitä tarvii joka päivä ja viikko ottaa jalottlee..
VastaaPoistaEiköhän teilläkin jossain vaiheessa aleta liikkumaan, kunhan huomataan että se voi oikeasti olla kivaa :)
VastaaPoista