torstai 7. joulukuuta 2017

RIP Hertta

FI MVA EPET VVPet-14 Almond's In the Spotlight
23.02.2013-05.12.2017

Maanantaina meidän marsulaan iski kova huoli ja suru, kun Hertta makasi häkin nurkassa todella kipeänä. Vatsa oli ihan kaasuuntunut, eikä papanoita kuulunut. Lähdettiin heti eläinlääkäriin hakemaan ensiapua, kipulääkettä ja primperania ja kotona joutui heti tukiruokintaan ja sai muut mahdolliset suolen toimintaa auttavat lääkkeet mitä kotoa löytyi. Maha oli selvästi kipeä ja Hertta oli kokonaan lopettanut syömisen omatoimisesti. Onneksi tukiruoka kuitenkin vielä upposi. Me taisteltiin yli 24h tuntia, että saataisiin vatsa toimimaan. Töistä oli tauoilla lähdettävä kotiin ruokkimaan marsua, eikä ole paljoa tullut nukuttuakaan kun ruokintaväli on ollut maximissaan sen 2 tuntia. Jossain vaiheessa saatiin muutama papanakin ulos, mutta loppujen lopuksi Hertta ei enää jaksanut ja nukahti ikiuneen.

Meidän marsula on taas menettänyt yhden suuren persoonan ja se sattuu niin hirveästi. Olin aikoinaan jo kauan haaveillut lemonista ja olin viettämässä ystäväni syntymäpäiviä kun facebookin tuli ilmoitus myytävästä vadelmasilmästä. Niin harvoin kuin niitä on myynnissä en miettinyt hetkeäkään ennen kuin pistin viestiä ja onnekseni Hertta pääsi muuttamaan meille!

Herttakin on niitä marsuja jotka ovat vaikuttaneet tähän harrastukseen niin paljon. Se on kuten jo sanoin, ensimmäinen lemonini, emä ensimmäiselle poikueelleni, se sai näyttelykärpäsen puraisemaan kunnolla ja olikin aikoinaan ihan huippu pet-luokissa, sijoittumalla lähes aina. Ennen kaikkea se oli kaikista täydellisin lemmikki, niin kiltti ja rauhallinen. Se oli loppuun asti marsulan kiistaton kuningatar. Se piti huolen ettei kukaan pistänyt sille vastaan ja oli aina pomo laumassaan. Se ei kuitenkaan koskaan ollut muille marsuille ilkeä, vaan oli hyvin määrätietoinen laumanjohtaja ja muisti aina käydä pussailemassa muiden silmiä ja korvia kun vain kerkesi. Täydellinen pakkaus, joka rakasti makoilla ja nukkua päikkäreitä ilta-auringossa <3

Nuku hyvin, maailman paras Hertta.

8 kommenttia:

  1. Otan osaa. Alkuvuodesta tuli taisteltua kaasuuntuvan marsun kanssa monta kertaa disflatylin ja mahahieronnan avustuksella. Öitä tuli valvottua monta kertaa. Ne hetket ovat kauheita. Hertta riemuitkoon nyt kauniilla voikukkanurmilla ystäviensä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mekin ollaan joskus jouduttu lieviä kaasuuntumisia hoitamaan, mutta tämä oli kyllä paljon pahempi. Kyllä teki pahaa katsoa Hertan oloa, ja olo oli itsellä kyllä melkein helpottunut toisen puolesta, kun oli nukahtanut ikiuneen kun heräsin ruokkimaan, vaikka itselle jäi ihan hirveä ikäväntuska. Ei tunne mummo enää kipua <3

      Poista
  2. Voi ei, Hertta :(! Osanottoni. Kaasuuntuminen on niin kamala juttu. Meilläkin taistellaan edelleen lokakuun lopussa tapahtuneen kaasuuntumisen seurauksena Mimmin kanssa.. Suolisto ei ole toipunut siitä ja voi olla ettei toivukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Voiei, eikö Mimmi vieläkään ole kunnossa :( Toivotaan että teillä toivutaan vielä kuntoon!

      Poista
  3. Kamalaa on rakkaan menetys.. ja vielä noin.. Voimia suureen suruun. :(

    VastaaPoista