Persiljahetki

Marsut asuivat kaksi päivää olohuoneessa iiisossa taikisaitauksessa, kun olin yksin kotona (jeejee!). Hassut marsut olivat ihan paniikissa, pelästyivät ihan kaikkea. Outoa, sillä ennen ne ovat vain viilettänyt menemään ilman mitään hätää. Ottavat varmaankin pikkumarsusta mallia :)

Muuten meillä menee hyvin ja pojat eivät enää tappele, mitä nyt hiukan kalisuttelevat hampaita jos tullaan liian lähelle. Syöminenkin onnistuu samasta heinäkasasta ja yksi päivä kaikki marsut löytyivät samasta pienestä talosta (tosin Kooka puoliksi ulkoa, sillä se ei mahtunut sisään :P). Ne olivat kyllä pelästyneet aluksi jotain, mutta kyllä ne kuitenkin jäivät kaikki sinne kököttämään yli viideksi minuutiksi senkin jälkeen, että tilanne oli rauhoittunut.

Täällä odotellaan myös lemmikkimessuja innolla! Viime näyttelyistä onkin jo ihan liian pitkä aika. Tänään olisi Turussa ollut näyttelyt ja olisin varmaan sinne lähtenyt jos ei oltaisi näin rupisia. No ihan hyvä näin, matka olisi ehkä ollut turhan pitkä. Tosi hauskaa nyt kun Kooka on meillä niin saa kaksi marsua mukaan. Kille ei ole oikein näyttelykunnossa. Se sai yhessä vaiheessa massaa takaisin, mutta nyt se on taas melko löysähkö ruipelo tappeluiden jälkeen. Tosin se ei ole kertaakaan saannut takaisin sitä ihanaa kroppaa joka sillä oli muutettuaan meille, vuoden takaisten rohinoiden jälkeen. Se ei kiinteydy vaan on löysä. Kinkku on ihan mahtava massamarsu. Ehkä hiukan liian iso nyt kun se syö Kookan pellettejä, mutta kunhan Kooka tuosta kasvaa niin eiköhän Kinkkukin laihdu :) Kooka on tarkoitus ottaa vain mukaan pettiin ja katselemaan menoa. Seuraavana vuonna olisi tarkoitus kokeilla uml-luokassakin käyntiä, kasvattaja kun lupasi alkuvuodesta rekisteröidä pikkumarsun.

Vammamarsuja

Kinkku tippui tänään sängyltä. Se sai jonkun huligaanikohtauksen kun pistin sen sängylle kun piti napata muitakin tavaroita mukaan. Ei kerennyt marsu pysähtyä ajoissa ja tipahti nassu edellä maahan. Onneksi korkeutta on ehkä sen 30cm. Matalampi kuin taikakuutiot ainakin. Hammas lohkesi ja puraisi itseään huulesta.

Kille harrastelee lävistyksiä. Sen lisäksi, että siltä on puuttunut toisesta korvalehdestä palanen pienestä asti, se on nyt hankkinut pienen sydämen muotoisen lävistyksen toiseen korvaan. Se on kyllä aika söpö. Pitää varmaan ottaa kuva jossain vaiheessa.

Haavoja löytyy kummankin takapuolesta vielä, tosin ne on selvästi parantumassa. Rupia irtoilee mukavasti kun marsuja silittelee.

Kooka on kunnossa.

Pyhh. Kuvia ja hauskempia kuulumisia yritän lisäillä vielä tällä viikolla!

Video

Kinkku ja Kooka hiukan vauhdissa :) On ne vaan aika sulosia.

Killen silmä on jo tosi hyvä! Viimeiset tipat annetaan huomenna. Yläluomi jää varmaankin hiukan törröttämään ulos, mutta alaluomeen jää varmaan vain pieni vekki :) Ihanaa!

Silmä oli eilen jo niin hyvässä kunnossa, että päätin uskaltaa pistää Killen muiden kanssa. Koko huone sai toimia häkkinä ja piiloja ja lakanoita oli aseteltu koko lattialle. Ei nukkunut marsut meidän kanssa, vaan me marsujen ;) Videosta voi nähdä miltä huone näytti, vaikka video onkin pari päivää vanhempi. Kaikki meni ihan hyvin, pientä purinaa lukuunottamatta ja sama meno on jatkunut vieläkin. Tosin laumaksi en tuota ihan vielä sanoisi. Kille asustaa tuossa "ulkopuolella" olevassa laatikossa ja poistuu sieltä harvoin. Syö sielä heinää tai nukkuu talossa. Kaksi muuta marsua hyödyntävät sitten kaikki muut tilat, mutta eivät käy Killen laatikossa kuin vain nopeasti piipahtamassa ja harvoin. Ihan kuin laatikon reunalla menisi näkymätön raja, jonka ohi ei saa mennä kumpaankaan suuntaan. Onhan sekin parempi kuin marsupallo. Kille vaikuttaa vain hiukan lyödyltä, sehän kun oli ennen pomo. Se juoksee Kooka-vauvaakin karkuun jos pikkumarsu tulee uteliaisuuttaan liian lähelle. Ehkä tämä tästä.
Nyt illalla olen pienentänyt marsujen alueen tuohon niiden omaan nurkkaan. Onhan niillä vielä koko huone käytössä, mutta se on pelkkää lattiaa.

Tässä yksi päivä huomasin myös, että Killestä on muodostumassa sellainen ihana lötkövanhus. Eihän se vielä vanha ole, mutta selvästi alkaa löytyä piirteitä, joita meidän entisistä vanhuksista löytyi. Kille ei koskaan juokse karkuun häkissä, vaan antaa rapsuttaa ja nauttii kun leuan alta silittää. Sen saa nostettua häkistä ilman mitään karkuun juoksuja. Välillä se tulee ihan vastaan, tosin herkkujen toivossa, mutta kyllä se silityksiinkin tyytyy :) Vaikka silmätippoja on nyt annettu monta kertaa päivässä, jaksaa se kuitenkin tulla yhtä reippaasti syliin pulputtamaan. Lattiallakaan se ei sinkoa piiloon kuten nuo muut, vaan jää vaikka keskelle lattiaa nukkumaan jos se siinä on ollut ennen huoneeseen tuloa. Oon niin kaivannut sitä meidän nykyisissä marsuissa, ettei mitään rajaa. Nyt kotona on taas yksi ihana pötkylä <3 (Linkki Napin pötkyläkuviin).

Kinkku ja Kooka ovatkin sitten jo asia erikseen. Kunnon luonnonlapsia. Niitä saa jahdata ympäri huonetta sen 10 minuuttia, eivätkä ne kuitenkaan anna kiinni. Kookan vielä ymmärrän, mutta Kinkku saisi kyllä nyt miehistyä ja kasvaa aikuiseksi :D Se oli jo aika kiva napata häkistä, mutta sitten se löysi sielunkumppaninsa Kookasta. Vapaus!

Kooka-vauva

Suukkosuu!

Killen kontrollikäynti oli tänään. Sarveiskalvossa ei mitään näkyviä haavoja enää :) Silmäluomikin parantumaan päin, vaikka ei se näytä niin siistiltä kuin keskiviikkona ja torstai-aamuna. Meille määrättiin reseptinä Oftan Chlora-geeliä(?), jota sai hakea jos tuntuu, ettei silmäluomi lähdekkään parantumaan kunnolla. Kille rohisi myös aamulla ihan kunnolla, mutta ell luona ei enään ollut yhtikäs mitään. Mitään poikkeavaa ei kuulunut hengitysäänissä. Saatin kuitenkin Ditrim-resepti, joka sekin varalla, jos sattuisi että Kille alkaa rohisemaan ihan kunnolla. Tällä hetkellä vaikuttaa, ettei kyllä tarvitse.

Pikku-Kooka esitti ensimmäiset popcornailunsa tänään häkin siivouksen yhteydessä. Tosin vain pari hyppyä, mutta varmasti se tästä jatkuu. Kinkusta on tullut hirmu arka ja juoksee pikkumarsun kanssa piiloon jos joku tulee lähelle. Tyhmä. Olisi nyt sen pikkusen pitänyt ottaa mallia isoista pojista! :)

Takapakkia

Pistin töiden jälkeen Killen takaisin muiden kanssa, koska muuten mä en varmaan koskaan saisi niitä enään asumaan kolmistaan. Tietenkin ajattelin, ettei meillä voi olla niin huonoa onnea, että kukaan puraisisi samaan silmään uudestaan. Mutta näköjään olin ihan väärässä! Tyhmä, tyhmä minä!

Killen silmäluomi on taas auki ja se pitää vissiin mennä huomenna liimaamaan takaisin kiinni. Saatiin kontrollikäynti oikein sopivaksi päiväksi. Itse silmä näytti vilkaistuani ihan hyvältä. Ehkä hiukan verestävä, mutten ole varma onko se eilisestä, sillä sisko on huolehtinut tänään tippojen antamisesta.

Kummaltakin kermaporsaalta löytyi myös hampaanjälkiä kropasta, joten ovat tainneet ottaa kunnolla yhteen. Haavat ei itseäni sinänsä haittaa, mutta ne REIJÄT! Siis karvattomat ja verettömät "puhtaat" reijät on jotain ihan hirveitä marsun takapuolessa. Hiukan veltostui jalat. Sinänsä hassua, sillä tavallisia haavoja en kyllä kammoa oikein ollenkaan.

Kille on nyt eristetty uudestaan ainakin siihen asti, että silmä on kunnolla parantunut. Katsotaan sen jälkeen, miten me siitä edetään.

Nyyh :-(

Kille eläinlääkärissä

Ei kestänyt kauaa sitten tämäkään ilo, sillä tänään tuli käytyä ell Tänään kun tulin töistä istui Kille häkissä silmäluomi halki ja siristeli silmää. Onneksi kävin katsomassa marsuja heti tultuani kotiin sillä kerettiin saada aika ell vielä täksi päiväksi. Oli sitten marsulla haava sarveiskalvossa johon silmätipat (Oftan Akvakol), ensimmäinen vrk 1-2 tunnin välein ja sen jälkeen 6 kertaa päivässä. Onneksi sisko on kipeänä niin saa annettua tippoja tarpeeksi usein huomenna. Muuten olisi marsu lähtenyt mukaan töihin. Saatiin myös kivunlievitykseen Ioxicomia, jota sai antaa jos tarve vaatii. (En koskaan ole kuullutkaan sellaisesta?) Silmäluomikin oli ihan kivassa kunnossa ja halki. Ell mietti jo tikkejä, mutta ei haluttu säheltää nukutuksen kanssa ja lopuksi se vain liimattiin sellaisella haavaliimalla takaisin yhteen. Näyttää kyllä paljon siistimmältä nyt!

Siis että osaa ärsyttää! Ja kun muita tappelun merkkejä ei näkynyt marsussa missään, osunut vain suoraan silmään. Onhan se voinnut sen johonkin tökätä, mutta en kyllä tiiä että minne. Antakaa mun itkeä! Mä en tiedä ärsyttääkö mua se, että näin tapahtui vai se, etten saa nukuttua kunnolla koko loppuviikkoon. Mä oon mennyt 7-8 aikaan nukkumaan kun pitäisi herätä 4 aamulla, mutta nyt sitä ei mennäkkään. Kivasti univelkaa jo valmiiksi ja itkettää ja raivostuttaa ihan kaikki. No kunhan Kille saadaan kuntoon, se on pääasia! Mä oon kyllä hiukan paniikissa. Viimeeksi kun meillä oli silmäpotilas, niin jouduttiin sekin marsu hyvästelemään. Onneksi Kille vaikuttaa melko normaalilta, syö ihan hyvin.

Kille on nyt eristetty muista, ainakin kunnes silmä parantuu. En halua, että se saa siihen osumaa, ennen parantumista. Toisaalta, jos se nyt on eristyksissä, se tuskin pääsee enää (helposti) takaisin laumaan. Vaikeata.. Pitikö nyt juuri siihen silmään osua?

Perjantaina on vielä kontrollikäynti.

Uusia tuulia laumassa

Kille vahtii piilossa olevaa pikkupoikaa.

Maailman suloisin Guillermo :)

Kuva juuri ennen kuin Kinkku tipahti Killen päälle ja sai hiukan turpiin.

Jiihaa!

Kinkku ihan poikki pikkumarsun jahtaamisesta.

Meillä on laumajärjestys hiukan muuttunut yön aikana. Kinkku on ottanut pomon paikan laumassa ja Kille on nykyään se "erakko". Kille kiertää muut marsut melko kaukaa ja yrittää olla omissa oloissaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämä järjestys on paljon parempi. Kinkku on kiltimpi pomona kuin Kille. Jos se saa tahtonsa läpi se antaa muiden lähteä ja jättää asian sikseen. Kille oli vähän sellainen, että tahtoi selvästi näyttää olevansa pomo ja jatkoi vielä hetken, vaikka toinen oli jo selvästi alistunut. Toivottavasti tämä laumajärjestys pysyisi nyt tällaisena.

Muuten Kooka (siitä tuli nyt sitten pelkkä Kooka) on melkoinen hurmuri ja nuolee sylissä sormenpäitä :)  Hiukan se on arka, mutta tahtoo kuitenkin tutkia paikkoja. Mä varmaan odotin sellaista Kinkkukakkosta joka heti vetäisi rallia ympäri häkkiä seuraavana päivänä eikä pelkäisi mitään. Tosin ei Kookan luonteessa valittamista ole. Siitä tulee varmasti samanlainen rallittelija kunhan ensin hiukan asettuu paremmin. Kauan kaivattuja popcornailuja odotellessa! :) Mä olen kyllä totaallisesti ihastunut tähän hurmuriin. Se rupisee onnellisena tuolla huoneessa <3

Kooka-Burra

Meille muutti tänään pienen, pieni marsuherra Kooka-Burra lauman jatkeeksi. Oikein hauska ja vikkelä tapaus. Vaikka pikkupoika muuttikin kolmanneksi urokseksi ei ainakaan mitään suurempia ongelmia ole tämän illan aikana kehkeytynyt. Odotellaan sitten jännittyneinä seuraavia viikkoja ja jos silloin vältytään ongelmilta niin n. 5kk päästä saa taas alkaa jännäilemään, kun poika kasvaa isommaksi.

Killen alkureaktio oli mitään sanomaton. Pieni Kooka juoksi suoraan samaan taloon piiloon, eikä Kille sanonut yhtään mitään. Sielä ne kummatkin kököttivät vierekkäin ihan hiljaa. Vasta kun Kinkku tuli paikalle alkoi mekkala, kun isot pojat alkoivat toisilleen uhittelemaan. Ei se kuitenkaan mitään hirveän vakavaa ollut. Kooka tyytyi katselemaan isojen poikien menoa piilostaan.

Kaksi kertaa sain kuitenkin pelästyä. Ensimmäinen kerta oli kun Kille tohkeissaan meinasi tukehtua heinänkorteen. Se köhi ja kakoi ja lopetti vasta juuri ennen kuin olin ottamassa sitä syliin. Huh! Toinen kerta oli kun Kinkku hyppeli laatikoiden reunoilla (ei koskaan jaksa kiertää) ja jäi ohuelle reunalle roikkumaan kun huomasi Killen olevan juuri siinä mihin se ajatteli laskeutua. Marsu ei kuitenkaan onnistunut perumaan hyppyään ja tipahti suoraan Killen päälle ja siitä selälleen puruihin. Siitähän Kille suuttui ja hyökkäsi suoraan Kinkun paljaaseen mahaan ja lopetti vasta kun Kinkku pääsi takaisin jaloilleen. Tuli hiukan haavoja Kinkkumiehen massuun :/ Muuten ollaan suuremmilta kahakoilta vältytty.

Kooka pyrkii väistelemään isoja poikia niin hyvin kuin pystyy, mutta välillä senkin tekee mieli tutkia uusia paikkoja ja se viipottaa menemään ihan kunnolla, rusettipylly heiluen (kunnes joku kermapojista tulee taas näyttämään kaapin paikan). Se on käynnyt yläkerrassakin jo tutkimassa, mutta ramppi taitaa olla sille aavistuksen liian jyrkkä. Näytti se kipuaminen hiukan vaivalloiselta. Kille on myös melko ihastunut uuteen tulokkaaseen. Silloin kun se ei jahtaa kavereitaan se nukkuu tyytyväisenä järkyttyneen Kookan vieressä, eikä päästä Kinkkua lähelle. Nyttenkin nuo kaksi tuolla vierekkäin nakertelevat omenanpuunoksia. Kinkku on hiukan erakkona.

Täällä odotellaan siis tulevaa sekä innolla, että kauhulla. Toivottavasti, toivottavasti kaikki nyt menee hyvin. Kauanhan tätä tuli harkittua, monelta kannalta. Yritetään nyt kuitenkin ajatella positiivisesti jos se tarttuisi noihin marsuihinkin.

Pieni ei vielä ole saannut lopullista kutsumanimeä. Täällä kotona se on vain Kooka-Burra ja nyt kirjoittaessani lyhensin sen Kookaksi. En kuitenkaan ole varma jääkö se sen lopulliseksi nimeksi. Eri vaihtoehtoja on mietitty. Kooka, Koko, Kokki, Kookos, jne. K:lla kun sen nimen pitää alkaa, että sopii joukkoon ;) Ainakin näin aluksi pikkuherra on Kooka. Katsoo nyt jos se siitä vielä muuttuu :)