perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kuvia pikkupossuista

Alnus & Bromus

Alnus
 A-poikue lähestyy jo neljän viikon ikää ja B-poikue on aikalailla viikon ja ohittaneet syntymäpainonsa. Alnus alkaa pikkuhiljaa etsimään sitä omaa kotiaan. Rauhallisin sisaruksistaan ja painoa jo yli 400g. Ylittyyköhän 500g raja jo ennen viiden viikon ikää. Luovutusikäinen 3.4 ja silloin on valmis lähtemään maailmalle mikäli sopiva koti löytyy. Voidaan myydä kotiin, jossa jo marsuseuraa, tai sitten myydä yhdessä Bromuksen kanssa, kunhan pikkumies on kasvanut tarpeeksi ja sopivassa iässä. Jos on kiinnostunut tarjoamaan kodin näille mussukoille niin s-postia voi pistää osoitteeseen staimioja@gmail.com. Kerrothan hiukan marsukokemuksestasi ja millainen koti sinulla olisi tarjota.

Allamanda

Alchemilla ja Allamanda

Alchemilla
 Allamanda ja Alchemilla ovat oikeita kiljukauloja. Siis järkyttävä huuto kokoajan, hassut <3 Todella reippaita ja utelijaita, mutta ääntä saisi olla ehkä vähän vähemmän ;) Varsinkin nyt kun käsittely on osunut iltavuorojen takia aikalailla yöaikoihin, niin saa ihan pelätä että naapurit heräävät. Näiden kohdalla en vieläkään ole päättänyt kumpi jää kotiin. Allamandalla on vähän pidempi pää, mutta ihanat korvat. Alchemillalla taas vähän parempi tyyppi, mutta eihän nuo korvat millään vedä vertoja sisarustensa omille. Yhtenä päivänä toinen näyttää aavistuksen paremmalta, ja seuraavana päivänä osat ovatkin jo vaihtuneet.

Brassica, Babiana, Bambusa
 Hih, tämä kuva kuvastaa melko hyvin näitä pikkulemoneita. Hassut <3 Pikkuiset kun olivat vähän kasvaneet, niin joukosta löytyi sittenkin vähän vaaleampikin yksilö, Babiana. Se on muutenkin ehkä aavistuksen nätimpi kuin muut tytöt, joten aikamoinen helmi <3 Valitettavan valitettavasti näyttää siltä, että kaikilla poikasilla on pienet korvataitteet jomassa kummassa korvassa, paitsi Brassicalla. Sillä taas roikkuu korvalehden päällä joku pieni ylimääräinen ihonpala, jota "kolmanneksi pikkukorvaksi" kutsumme :D Ei mitään mikä millään tavalla häiritsisi, pieni kauneusvirhe vain, kuten nuo taitteetkin. Sataprosenttisesti en uskalla vielä taitteista sanoa. Näillä on muutenkin korvat vielä melko rytyssä. Tai no olin ihan varma taitteista, siihen asti kunnes tänään piti taas Babianan taitetta harmitella, kun se ei enää siinä ollutkaan. Liekö sitten niin pehmeä taite, että ei enää näy? Vai onko nämä korvat kuitenkin sitten vieläkin vaan niin vauvaryttyiset? Itse olen hiukan yrittänyt pehmeästi hieroa korvia taitteen kohdasta samalla kun niitä olen harmitellut (jos nyt vaikka katoaisi, heheheh), mutta on ne sitten kuitenkin taas tulleet takaisin. Pitää jatkaa seurailua. Huomenna on varmasti jo tullut takaisin,  nyt kun pieni toivonkipinä on syttynyt ;)

Ihana Hertta <3

Meidän marsulan väriskaalaa <3

Hurja ikävä Käpystä :( Jossain vaiheessa oli sellainen fiilis, että ollaan menossa terveyden kanssa oikeaan suuntaan. Kunnes paino ei taas noussutkaan ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Sitä pakostakin miettii, jos olisi tehnyt jotain toisin, niin olisiko Käpynen vielä täällä? Olisiko vika löytynyt jos olisinkin varanut lääkäriajan jo tälle viikolle? Jos syy olisi löytynyt olisiko mahdollinen hoito kerennyt ruveta vaikuttamaan? Mitä jos syytä ei tälläkään kertaa olisi löytynyt, kuten ei aikaisempina kertoinakaan? Tai siis oikeaa syytä. Mahdollinen syyhän (loiset) kyllä löytyi viimeeksi. Tälle ei kuitenkaan mahda enää mitään. Onneksi Käpy sai viettää viimeiset hetkensä lempityttöjensä kanssa ihanana itsenään<3 mitä nyt vähän hoikempana kuin normaalisti.

Kaiken surun keskellä, on pakko todeta, että vihdoinkin ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana katsoin marsuja häkinsiivouksen jälkeen, ja totesin että NYT ei yksikään marsu enää ole kipeä. Ei oudon värisiä pissoja, ei mystisesti laihtuvia marsuja, ei loisia, ei yhtäkään marsua joka makoilee häkissä vähän karvat pörhöllään. En ollut aikasemmin edes huomioinnut asiaa niin tarkasti, mutta Kävyn sairastellessa sen kaikki häkkikaverit olivat ehkä vähän asiasta stressaantuneita omalla tavallaan. Muuten en olisi asiaa ajatellutkaan, mutta eilen Martta, Hertta ja Limppu kaikki makoilivat ihan rentoina pötköinä yhdessä. Siinä siiten mietin, etten oikeasti edes ole nähnyt niiden pitkään aikaan makoilevan niin rentoina, vaan ovat enemmän makoilleet pystymmässä asennossa, ehkä vähän ahdistuneiden näköisinä. Pieni onnenkyynel. Ehkä me nyt vihdoin oikeasti ollaan ihan kaikki terveitä?

tiistai 22. maaliskuuta 2016

RIP Sweeney Todd

07.02.2013-22.03.2016

Meidän viimeinen aito kermapeppu on nukahtanut ikiuneen. Ihana, ihana Käpynen. Loishäädöt eivät saanneet Kävyn painoa nousemaan takaisin, eikä myöskään tuhdimpi ruoka, vaikka marsu söi hyvällä ruokahalulla kaikki mitä eteen kannettiin. Tarkoitus olikin soittaa eläinlääkärille jatkotutkimuksia varten, nyt kun oli ihan varmaa ettei syy loisista johtunut. Valitettavasti jonkin ihmeen takia, vielä illalla todella reippaana ollut Käpynen, löytyi aamulla ihan todella huonossa kunnossa olevana häkistä. Silmät olivat ihan sameat ja ihan kuin painautuneet sisäänpäin, suusta valui kuolaa ja marsu oli ihan veltto ja kylmä, tassut ihan kangistuneet, eikä reagoinnut enää mihinkään. Ainoa mistä huomasi, että marsu oli vielä hengissä oli että kyljet kohosivat sen hengittäessä. Soitto eläinlääkäriin, että jos päästäisiin mahdollisimman nopeasti päästämään toinen paremmille porkkanamaille, ettei tarvitse kotona vedellä viimeisiä hengenvetojaan, kun yhtään ei tiennyt kauan olisi mahdollisesti vielä jatkunut/jaksanut.

video 
 Käpy viimeistä kertaa juoksentelemassa vapaana kavereiden kanssa <3

Käpymussukka <3 Koko päivä on mennyt itkien. Se roikkui aina häkin reunalla. Illallakin kävi vielä kerjäämässä lisää ruokaa, ennen kuin sammutin valot. Aina niin iloinen Käpy. Ei tähän vaan koskaan totu. Aina on yhtä kamalaa luopua näistä mussukoista. Nuku hyvin Käpynen <3

perjantai 18. maaliskuuta 2016

B-poikue

Tarkoitus oli tänään viimeistellä luonnoksissa oleva postaus ja julkaista se, mutta sekin jäi sitten puolitiehen kun Helmi oli pyöräyttänyt maailman neljä suloista pikkulapsosta! Ja mitä ihanuuksia olikaan pyöräyttänyt! Kolme lemon naarasta ja yksi saffron uros! Lemoneita <3 Ja vielä tyttöjä! Nyt on onni ollut todellakin matkassa. Niin ihania <3 Suht isot korvat (ainakin osalla) ja vielä isommat silmät <3 Väri on tietenkin jokaisella tumma, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään näistä vähän tummemmista lemoneista. Johtuu varmaan siitä että lempparilemon Hertta on vähän tummempi tapaus ja se kaikista kaunein omasta mielestäni ;)



Tosi pirteitä kaikki ja Helmikin on ottanut äidin paikan mallikkaasti vastaan. Vähän jännitti mitä tulee pienistä sanomaan. Oli nimittäin Pullan poikasista järkyttynyt kun silloin syntyivät ja kiljui niin että korvat heiluivat kun yksi pienistä kävi haistelemassa. Tottui niihin kuitenkin hyvin ja tietenkin omat vauvat ovat aina niitä omia :) Pullan pikkuiset ovat hurjan innoissaan uusista kavereista ja käyvät välillä kurkkaamassa ja loikkivat sitten heinäkasaan pukittelemaan. Meinasi näihin pieniinkin innostus tarttua, mutta ihan ei kaikki jalat tahdo vielä samaan suuntaan juosta. Hassut <3

eng. crest lemon naaras, 101g

self lemon naaras, 105g

eng. crest saffron uros, 100g

self lemon naaras, 108g

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Marsulapset ja entiset marsulapset

Alchemilla

Allamanda

Alnus

<3

Pikkuiset ovat jo viikon ja ohittaneet syntymäpainonsa jo pari päivää sitten. Pikkuisin selftyttö on se joka on alkupainoonsa nähden kasvanut kaikista eniten. Pikkuiset ovat myös jo saanneet nimet. Tytöille nimet olivat muodostuneet jo kauan aikaa sitten. Limetan olin alunperin ajatellut nimetä Alchemillaksi, mutta vaihdoinkin nimiteemaa silloin. Nyt pääsin käyttämään nimet joita olisin halunut käyttää jo pari vuotta sitten! Kaikki nimet ovat kasvien tieteellisiä nimiä. Koulussa jouduttiin hankkimaan Viljelykasvien nimistö ja sieltä löytyykin hurjan nättejä nimivaihtoehtoja marsulapsille :) Pienet ovat kyllä niin ihania <3 Oikein tomeria ja kovia kuikuttamaan. Pelkästään niiden touhujen seuraamiseen on mennyt monta tuntia päivässä. Ihanat <3

Samalla otin myös uudet kuvat marsuista joista löytyy esittelysivuilta vähän nuorempia kuvia. On aina kiva seurailla marsujen kehitystä. Esittelysivuille asti nämä eivät pääse koska taustaan ei sen enempää ole panostettu. Ehkä sinnekin asti saa päivitettyjä kuvia jossain vaiheessa. Ja voi että kuinka hienoilta ja isoilta nämä entiset marsulapset näyttävätkään! Tosin kuvissa näyttävät kyllä niin paljon hienommilta kuin mitä ehkä oikeasti ovat ;) Liski lähenee jo hurjasti kahden vuoden ikää ja Paavokin täyttää vuoden jo parin viikon päästä. Minne tämä aika oikein katoaa? Ainoa joka vielä on pysynyt pienenä on Martta <3 Helmi ei päässyt kuvattavaksi tietyistä syistä, mutta on sekin niin aikuistunut.

Jambo, 1v 5kk

Liski, 1v 7kk

Martta, 7kk

Paavo, 11kk

Muitakin arkikuvia on nyt tullut kuvattua, mutta ne tulossa sitten jossain vaiheessa uuteen postaukseen. Kuvanmuokkausohjelma jota yleensä käytän ei tahdo toimia, joten kuvien pienentämiseen menee hurjasti aikaa. Siihen sitten samalla vähän enemmän arkikuulumisiakin. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olisi enemmänkin kirjoitettavaa, mutta parempi lisätä ne seuraavaan postaukseen, ettei hurjan pitkiksi tule nämä, varsinkin nyt kun kuviakin löytyy :)