Jambo auringonlaskussa


Yksi heinäkuinen ilta oli aivan ihana auringonlasku ja ihan vaaleanpunainen taivas. Kiiruhdin kotiin töistä ja aurinko osui juuri sopivasti meidän parvekkeelle. Valitettavasti aurinko laski todella nopeasti ja yllä oleva kuva on ainoa onnistunut jonka kerkesin napata. Olen sen jälkeen odotellut samanlaista auringonlaskua, jotta voisin paremmalla ajalla kuvata marsuja, mutta niitä ei ole osunut kohdalle ainakaan silloin kun ollaan oltu kotona.

Eilen kuitenkin oli vähän sinnepäin auringonlasku, tosin paljon kirkkaampi ja oranssihtavampi. Ei ihan niitä vaaleanpunaisia hattarapilviä, mutta ihana ilta-aurinko joka korosti Jambon saffronväriä kauniisti.





Kesälomalla!

Kaunein mummo <3

Ruokaaaaa meille!

Paavo

Pulla ei ole ennen hirveän useasti roikkunut häkin reunalla. Nykyään sekin on keksinyt että tästä saa nopeammin herkkuja.

Lemonit <3 Ja näköjään erittäin likaiset pleksit.

Pulla ja Paavo

Juho

Me ollaan kesälomailtu jo pari viikoa ja pari olisi vielä jäljellä. Yhtään ei ole sen kummemin ollut kesäfiilistä, mutta toivotaan että sekin kerkeää vielä tulla!

Eilen oli viimeinen ilmottautumispäivä Nordiciin. Saatiin kasaan autollinen marsuihmisiä ja lähdetäänkin sitten ajaen Ouluun täältä etelästä. Ensin ajattelin etten reissuun pääsisi, mutta onneksi Hyvinkään pet-näyttelyissä tarjoutui paikka minullekin ja marsuilleni. Hirmuisesti jännittää jo reissu, mutta viikonlopusta tulee varmasti ihan huippu! Neljä marsua tuli ilmoitettua. Babiana, Paavo, Nasu ja Pulla joka on vielä vähän kysymysmerkkinä tuleeko sittenkään mukaan. Sillä on vähän karvoja kulunut alapäästä (jonka huomasin ilmottautumisen jälkeen) ja pitää varmaan tutkia johtuuko se vain omassa pissassa makoilusta vai voisiko sillä olla virtsatieinfektio tai alkava sellainen. Pissaaminen näyttää kuitenkin onnistuvan ainakin vielä ihan normaalisti. Nordicissa me tullaan panostamaan lähinnä vain pet-puoleen, ainoastaan Nasu on ilmoitettu ulkomuotoon.

Monta kuukautta on tullut myös harkittua yhden kastraatin myymistä. Naaraita voi aina tarvittaessa siirellä samoihin häkkeihin tarpeen vaatiessa, mutta uroksia ei niin helposti siirellä, vaikka kastroituja onkin. Sen lisäksi on tullut mietittyä ihan kokonaan toisen häkin muuttamista uroshäkeiksi, tai ainakin niin että tarvittaessa voi tyhjentää naaraista ja siirtä ne samoihin häkkeihin. Aluksi mietin Paavosta luopumista, mutta pakko oli todeta että fiksumpaa olisi luopua vanhemmasta uroksesta, joten tänään kirjoittelin Jambosta myynti-ilmoituksen facebookin myyntiryhmiin melko tarkoin vaatimuksin. Kerroin jo Millan ja Martan myydessäni, että näistä aikuisista luopuminen on niin vaikeaa, ja tälläkin kertaa tuijotin monta kymmentä minuuttia myynti-ilmoitusta ennen kuin julkaisin sen. Onneksi, onneksi tuttu ja ihana marsuihminen otti yhteyttä melkein vain parin tunnin jälkeen ja saatiin sovittua Jambolle mitä mahtavin koti! Juuri sellaisen kuin tälle hurmuriherralle toivoinkin! Luopuminen tuntuu yhtäkkiä niin paljon helpommalta :)

Marsuvauvojakin on suunnitteilla melkein vuoden jälkeen! Kameli tapasi n. kuukausi sitten Liskin. Valitettavasti kiimasta astuminen ei onnistunut. Liski - pahin hormoonihyrrä ei oikein tajunut homman nimeä vaikka sai koko päivän deittailla tyttöä. Seuraavasta kiimasta pistin parin taas yhteen ja nyt näkyi sentään jo todisteita jostain äksönistä. Jos kiima vieläkin uusii, niin on varmaan pakko pistää nämä kaksi yhteen asumaan. Toivotaan ettei niin käy, koska se on sitten varmaan Juhon ja Liskin ystävyyden loppu. Tosin se on ihan tiedostettu riski tässä kasvatushommassa. Tästä yhdistelmästä voi syntyä cream, lemon, saffron ja buff poikasia. Toivotaan että edes yksi pieni punasilmäinen syntyisi. Liskillä on melko hyvä (muihin marsuihini verrattuna) pohjaväri joten toivotaan että se tasoittaisi Kamelin vaaleaa väriä. Pääasia että syntyy terveitä pikkumarsun alkuja :)

Kooka-pappa 5v!



Meidän tällä hetkellä vanhin marsu Kooka täytti tänään 5 vuotta! Onnea kaikista rakkain ja ainoa abypylly! Kooka on meidän pieni väripilkku ja erikoisuus muiden sileäkarvaisien marsujen keskellä. Se ainoa marsu jonka kaikki kylässä käyvät tutut tunnistavat ja yleensä on myös kaikkien lemppari "erikoisen" ulkonäkönsä takia.

Kooka muutti minulle jo silloin kun olen vielä asunut vanhempieni luona. Se on siis seurannut mukana aina ensimmäisestä omasta asunnostani tänne nykyiseen. Kooka on vieläkin todella hyvässä kunnossa, mitä nyt kuvistakin voi nähdä että silmät ovat ruvenneet samentumaan keskeltä, jos oikein tarkasti katsoo. Kooka asustaa Hertan ja Limetan kanssa samassa häkissä ja niiden kanssa se onkin asunut suht kokoajan siitä asti kun Kookan aikoinaan kastroin. Tytöt muistavat päivittäin käydä pussaamassa Kookan korvia ja voisin väittää Kookan olevan oikein onnellinen marsupappa <3 Toivottavasti saamme vielä viettää monen monta yhteistä vuotta!

Käytiin Kookan ja Hertan kanssa ottamassa siskoni luonna muutamat kuvat ja julkaisen nämä Hertankin kuvat nyt samassa postauksessa. Hertta onkin meidän toisiksi vanhin marsu. Ikää mammalla on 4,5 vuotta. Marsut pääsivät samalla mutustamaan säälittävän kitukasvuisen nurmikon pois. Onneksi siskonlapseni kanteli ahkerasti herkkuja muualta pihaa, joten eväät eivät ihan heti loppuneet :) Ihana pieni piha heille tulossa kunhan saavat vain nurmikon kasvatettua sinne ensi kesäksi. Voi kun niin itsekin haluaisin pihan jossa pitää marsulaumaa kesäisin!






Tytöt jaloittelemassa ja lääkärissä

Kermapeppu <3

Nasu niin reippaana isojen tyttöjen kanssa <3



Yleensä meidän kastroidut pojat voivat ulkoilla samaan aikaan tyttöjen kanssa kaikki yhdessä, kun harvemmin törmäävät toisiinsa tai eivät älyä että kävelivät toisen uroksen ohi. Tällä kertaa kuitenkin törmättiin kunnolla, ja oli pakko pistää pojat takaisin omiin häkkeihinsä kun alkoi toisen naama ärsyttämään niin paljon.



Kookan rakkain töyhtöpylly <3




Mikäs se tämä on?



Katsokaa nyt tuota takamusta <3



Lempilaumani <3 Kooka, Limppu ja Hertta.
Nämä kuvat on napattu jo muutama viikko sitten, samana päivänä kuin Liskin ja Juhonkin ulkoilukuvat.

Limetta on myös vähän sairastellut muutama viikko sitten, mutta rupeaa nyt olemaan kunnossa. Käytiin ensin ihan vain täällä Loviisassa Lovetissa, kun huomasin Limpun hengityksen ruvenneen rohisemaan. Lääkärissä kuitenkin Limetta jännitti niin paljon ettei uskaltanut normaalisti hengittää ja rohinoita ei kuulunut. Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydänäänet, mutta niissäkään ei ollut mitään poikkeavaa, joten saatiin lähteä kotiin (mukana hengitysteitä avaavaa litkua) ja luvan tulla takaisin jos yleiskunto huononisi. Loppuviikosta rohinat jatkuivat ja olin jo viemässä Limettaa takaisin Lovetiin, mutta päätinkin varta ajan Linnunmäkeen, koska halusin päästä samalla tarkistuttamaan Kamelin hampaat. Tällä kertaa otin varmuuden vuoksi Limpun rohinoista videota jo kotona, mutta niitä ei paikanpäällä tarvittukaan koska tällä kertaa Limppu rohisi tutkimusten aikana ja nenäkin oli vähän ruvennut vuotamaan. Keuhko- ja sydänäänet olivat jälleen ihan hyvät ja paljaalla korvalla kuuluvat rohinat tulivatkin enemmän ylähengitysteistä. Saatiin antibioottikuuri ylähengitystieinfektion hoitoon ja estämään leviämisen pidemmälle keuhkoihin. Tätä kirjoittaessa lääkekuuri on jo ohi ja Limppurakas kunnossa :) Onneksi rohinat eivät missään vaiheessa olleet yleiskuntoon kerenneet vaikuttamaan, vaan Limppu on ollut koko ajan reipas ja nälkäinen oma itsensä. Se on ihan jopa omatoimisesti tullut hakemaan lääkkeensä <3

Callisian lopetuksen jälkeen itselläni on ollut pieni hätä takaraivossa Kamelin takia ja nyt päätinkin käydä tutkituttamassa Kamelin hampaat, jotta voin jättää kaiken stressailun taakseni. Kamelilla ei ole ollut mitään ongelmia missään vaiheessa ruoan tai painon suhteen (vähän pienikokoinen, mutta kuitenkin samaa kokoluokkaa Alchemillan kanssa, Pullan edellisestä poikueesta), mutta halusin saada varmuuden siihen että Callen tapauksessa oli ollut vain kyse huonosta tuurista ja yksittäistapauksesta. Ja niinhän se lääkärikin tutkimusten jälkeen totesi ettei Kamelilla ole mitään vikaa hampaissa, ei alkavia piikkejä tai mitään. Niin hyvässä kunnossa oleva purukalusto kuin vain voi olla :) Kamelilla oli kuitenkin vatsan sisältö noussut ylös suuhun rauhoituksen aikana ja jouduttiin vielä kotona tarkkailemaan, ettei mitään vahingossa mennyt keuhkoihin. Mitään ei onneksi ilmennyt ja selvittiin vain säikähdyksellä.

EPJYn näyttelyt Jurvassa 15.7.2017

Etelä-Pohjanmaan jyrsijäyhdistys järjesti taas näyttelyt Jurvassa. En ole heidän näyttelyissään koskaan käynnyt, koska meiltä ajomatkaa tulisi aikalailla 5 tuntia/suunta. Alnuksen (kasvattini) omistaja Nea oli kuitenkin lähdössä omien marsujensa kanssa vähän pidemmälle reissulle ja lupasi kilttinä napata myös muutaman marsuni mukaan. Iso kiitos siitä! :)

Olin ennakkoon ilmoittanut vain Camellian. Vähän toivoin sitä kolmatta sertiä, mutta tällä kertaa Kameli sai tyytyä vain kahteen kumaan. Olin vähän huonosti valmistellut ja trimmannut sen ja saikin kommenttia että sillä oli aika epätasainen turkki ja väritys. Petissä Kameli sai 94p, mutta muutamassa kynnessä olisi ollut vielä leikkaamisen varaa.

Babiana meni jälki-ilmona sillä ajattelin ensin olla ilmoittamatta sitä. Mutta onneksi sekin lähti matkaan mukaan! Jos jommalle kummalle olisin menestystä ulkomuodosta odottanut niin Kamelille, mutta näköjään Babiana olikin ollut Lean mieleen! Babiana loisti hienosti ollen ROP1 sertillä ja lopuksi vielä BIS4! Wow! En olisi mitään bis-sijaa kyllä osannut edes odottaa! Babs sai siis kolmannen sertinsä ja näin ollen valmistui Suomen muotovalioksi!
Petissäkin Babsilla meni oikein hyvin, saaden 96p, ollen luokkavoittaja ja lopuksi PPM4! Babs valmistui samalla myös Eliittipetiksi. Ei siis ollenkaan huonot tulokset, kannatti ilmoittaa :)

Kuvat Nean ottamia, kiitos niistäkin!

Seuraavat näyttelyt taitaakin sitten olla vähän isommat, kun tiedossa olisi Nordic! Hurjan jännä viikonloppu tulossa syyskuussa!