Mä voisin kuolla tähän tunteeseen! Toisaalta marsukuume tuo mukanaan sellaisen ihanan jännityksen ja ilon tunteen, mutta se, ettei siitä pääse eroon on melkein ahdistavaa! Kävelen nykyään joka paikassa vain marsut mielessä. Miltä tuntuisi jos häkistä löytyisi pari pikkuista creamvauvaa? Kuinka paljon enemmän ääntä lähtisi?Miten joutuisin muuttamaan tuota häkkiä? Mitä pojat sanoisivat? Marsut ovat jopa tunkeutuneet uniini. Yksi yö häkistä löytyi Killen ja Kinkun lisäksi kaksi creamtyttöä ja äitin heräteostos peruaanineiti ;) Arvatkaa oliko harmillista herätä.
Haaveilin neljästä marsusta jo silloin kun Taavi ja Nappi vielä eli. Jotenkin tuo luku neljä on ollut sellainen johon olen yrittänyt tähdätä ja tuntuu jotenkin oikealta. Ei liian vähältä, mutta ei kuitenkaan liian paljolta. Napin ja Killen aikaan luku oli nousemassa kolmeen Kinkun myötä (ja oikean marsun löydettyä myös neljään), mutta surullisten vastoinkäymisten myötä marsumäärä jäikin vain kahteen. Itselleni jäi hiukan pelko hankkia lisää marsuja, kun joka kerta kun sain luvan hankkia uutta verta taloon, joku muu lähti. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että olisin niin valmis seuraavaan siirtoon. Tahdon tästä tunteesta eroon :)
Saatiin myös vanhempien kanssa kunnolla puhuttua marsujen hoidosta. Heillä oli ollut väärinkäsityksiä, jonka takia häkin siivous ei sujunut suunnitelmien mukaan (toinen odotti, että toinen tekisi sen homman ja toisin päin). Nyt on kuitenkin häkinsiivoojanhomma hoidossa :) Tosin uuden häkkiviritelmän myötä, voi häkkiin pistää tuplasti enemmän puruja, joka tarkoittaa ettei häkinsiivoojia tarvita :) Ihanaa!
Anteeksi pitkä romaani, mutta toivon että tekin tajuatte ongelman laajuuden, koska tämä todellakin on sydäntä raastavaa katsoa marsukuvia (tavasta kun ei pääse eroonkaan) :D Nyt on poikien ruoka-aika. Ihana kuorolaulu aloitti tätä kirjoittaessani laulamisen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti