Kinkkuhan oli loukannut jalkansa, hypättyään häkistä kun Kooka oli karannut niiden puolelle. Eilen käytiin sitten eläinlääkärillä, koska jalka ei ollut lähtenyt paranemaan. Lääkäri siinä sitten tunnusteli jalkaa ja sanoi, että siinä on jotain mennyt sijoiltaan/murtunut ja että hän voi kipulääkettä antaa, mutta muuten ei voi tehdä muuta, marsu tarvitsisi röntgeniin ja todennäköisesti leikkaukseen. Edes viikonlopun yli ei suositellut odottamaan, koska siinä vaiheessa olisi jo vaikeampi korjata. Ja koska tyhmänä en ollut sitä heti sen tiputtua viennyt lääkäriin, niin periaatteessa nyt oli jo "myöhäistä". Eläinlääkäri sanoi että saan itse päättää etsinkö sille jonkun eksoottisiin eläimiin erikoistuneen lääkärin, joka voi röntgata ja ehkä leikata (mikäli siitä enää on mitään hyötyä), mutta kuullosti kuitenkin siltä että siitä tulee kuitenkin vain turha ja kallis reissu.
Lähdettiin sieltä sitten kotiin etsimään numeroita ja pohtimaan. Kenellekään en kyllä kerennyt soittaa ennen kun sain sen vaikean päätöksen tehtyä. Tuntui turhalta lähteä mitään operoimaan jos jalan ennusteet olivat noin huonot jo silmämääräisellä tarkistuksella ja leikkaus on marsulle muutenkin riskialtista.. Asia olisi ollut ihan eri mikäli melkein viikko sitten olisin sielä eläinlääkärillä käynnyt. Aina ei vain osaa ajatella järkevästi, ja Kinkku oli koko tämän ajan kuitenkin ollut niin reipas oma itsensä ja aina vastassa, etten edes kunnolla osannut epäillä mitään vakavempaa vammaa. Niinpä Kinkku sai matkata takaisin eläinlääkärille ja nukahtaa ikiuneen.
Kinkku oli kyllä mahtava marsu. Aina niin ihana höpöttelijä, nuoli kaikkia sormia ja neniä jotka sen eteen osui, juoksi Ruususen perässä, rakasti lattialla riehumista ja pitkiä sylittelytuokioita. Kaikkien, tai ainakin useimpien lemppari. Niin rakas <3 Aina yhtä kinkku loppuun asti..
Kyyneleet ei millään halua loppua. Nuku hyvin rakkain, kaunein ja ihanin <3
